Lukeminen oli alusta saakka intohimo. Hyvinä vuosina isä tilasi Keskipohjanmaan tai peräti oululaisen Kalevan, ne olivat ensikosketuksia journalismiin, vaikka sanaa en vielä tuntenut. Nykytilanteessa journalismin ihanteet auttavat pitämään esillä totuuden merkitystä.

On kaksi asiaa, jotka voimme toivoa jättävämme lapsillemme – siivet sekä juuret. Kun jäin eläkkeelle, innostuin tallettamaan jälkipolville muistoja työvuosistani. Vauhtiin päästyäni tallensin myös sukuni vaiheet.

”Kotitalous-lehden päätoimittajana elin enimmäkseen arkielämän pyörteissä, tosin mielenkiintoisessa maailmassa. Mutta yhteiskunnalliset asiat eivät oikein luontuneet ammattilehden sivuille.”

Ritva Räisäsen kuvakertomus esittelee lumoavan löydön ensi kesän retkille.

Kun sirkkeli laulaa tai höylä valittaa, niin minä olen onnellinen, siitä syntyy jotain mukavaa tai on syntymättä.

Useimpien painettujen sanoma- ja aikakauslehtien levikit ovat viime vuosina jatkuvasti laskeneet hiljalleen. Tosin erityisesti sanomalehtien tilatut digiversiot ovat osaksi paikanneet levikkikatoa. Musiikkiteollisuudessa muutos on ollut paljon dramaattisempi. Siinä niin sanottu striimaus on 2000-luvulla pitkälti marginalisoinut aiemmin markkinoita hallinneet äänilevyt.

Jos ei muistele vanhoja asioita, ei voi ymmärtää uusia asioita eikä kehitystä. Virallisena boomerina nyt muistoihin ja nykypäivään eli puhelimeen, toimittajan tärkeään työkaluun.