”Trump on hyvä esimerkki siitä, miten nykyisenä someaikana viestinnästä on tullut aiempaa yksisuuntaisempaa, kun poliitikot viestivät pääasiassa somessa suoraan omille kannattajilleen.”

Kirjailija Veikko Huovisen työhuonetta kutsuttiin aikanaan Sotkamon Ajankohtaiseksi studioksi. Olivatko nimen antaneet arvostelijat, kustantaja tai lukijat, siitä ei väliä, mutta kirjailija itsekin sen lopulta hyväksyi.

Paikallislehden on raivattava oma tilansa yhteisössään.

”Terveystoimittajana jouduin perehtymään tautiin niin hyvin kuin kykenin. Tietoa tulvi. Sähköpostiin napsahteli jatkuvana virtana tutkimusuutisia eri puolilta maailmaa SARS-CoV-2-virusta koskien. Koronajuttujen kirjoittaminen sai pulssin nousemaan. Niissä jutuissa oli poikkeuksellista uhkaa, koska virus saattoi olla hyvin vaarallinen muillekin kuin riskiryhmäläisille. Myös minulle ja minun läheisilleni.”

Muistatko vielä, missä olit, kun kuulit uutisen Kennedyn ampumisesta 22. marraskuuta 1963?

Teknologia on mullistanut muutamassa vuosikymmenessä toimittajan työn, mutta korona muutti sen viikoissa. Haastattelut tehdään Teamsissä tai Zoomissa. Monenlaiset webinaarit ja striimaukset työntyvät toimittajan keittiön ruokapöytään, ovat läsnä aamukahvilla ja lounaalla.

Suomessa uutiserämaat laajenevat, koska journalismin tulevaisuudella ei ole etujärjestöä.

Häirintä, vihapuhe ja uhkailut ovat yhä enemmän niin toimittajien kuin tutkijoidenkin arkipäivää. Molemmat vaalivat sananvapautta ja puolustavat faktoihin pohjautuvaa tietoa.