”Terveystoimittajana jouduin perehtymään tautiin niin hyvin kuin kykenin. Tietoa tulvi. Sähköpostiin napsahteli jatkuvana virtana tutkimusuutisia eri puolilta maailmaa SARS-CoV-2-virusta koskien. Koronajuttujen kirjoittaminen sai pulssin nousemaan. Niissä jutuissa oli poikkeuksellista uhkaa, koska virus saattoi olla hyvin vaarallinen muillekin kuin riskiryhmäläisille. Myös minulle ja minun läheisilleni.”

Muistatko vielä, missä olit, kun kuulit uutisen Kennedyn ampumisesta 22. marraskuuta 1963?

Teknologia on mullistanut muutamassa vuosikymmenessä toimittajan työn, mutta korona muutti sen viikoissa. Haastattelut tehdään Teamsissä tai Zoomissa. Monenlaiset webinaarit ja striimaukset työntyvät toimittajan keittiön ruokapöytään, ovat läsnä aamukahvilla ja lounaalla.

Suomessa uutiserämaat laajenevat, koska journalismin tulevaisuudella ei ole etujärjestöä.

Häirintä, vihapuhe ja uhkailut ovat yhä enemmän niin toimittajien kuin tutkijoidenkin arkipäivää. Molemmat vaalivat sananvapautta ja puolustavat faktoihin pohjautuvaa tietoa.

”Täydellistä tyylitajun romahtamista? Valitsemalla saan kyllä vastinetta päivittäiseen puolen euron Yle-verooni…”

”Kyllä Karita Mattila lauloi Patarouvan roolin ymmärrettävällä, mutta vähän vanhanaikaisella venäjänkielellä.” Näin vastasi Vladimir Putin Railin kysymykseen junamatkalla Tampereelta Helsinkiin.

Koronakaranteenissa on ollut hyvä viimeistellä tutkimusta Uuden Suomen ja Helsingin Sanomain kilpailusta vuosina 1956-76 otsikolla Vastahyökkäyksestä konkurssin partaalle.