–Vihreän Keitaan silloinen toiminnanjohtaja kysyi 2016, kiinnostaisiko minua tehdä tästä huumenuorten parissa työtä tekevästä järjestöstä historiikki. Aluksi se tuntui aika suppealta aiheelta, mutta muistin järjestön opiskeluajoiltani ja lupasin miettiä, kunhan saan edellisen projektini valmiiksi. Idea alkoi kehkeytyä laajemmaksi: voisin kirjoittaa siitä, miten huumeet tulivat Helsinkiin, sillä sehän tapahtui juuri niihin aikoihin 1960-luvulla, kun Vihreä Keidas perustettiin. Näin siitä kehittyi eräänlainen 1960-luvun huumekulttuurin historia.

Kirjoitat Suomen ensimmäisestä huumejärjestöstä, sen synnystä ja avun yksinkertaisuudesta. Tarinasta, joka jatkuu edelleen. Voitko avata auttamisen ajatusta.

-Olennaisinta narkomaanien auttamisessa oli kokonaisvaltaisuus. Kukaan ei pääse irti yksinkertaisin keinoin. Joukko äitejä sitoutui auttamaan nuoria, vaikka heidän täytyisi ottaa heitä asumaan kotiinsa. Se on yksinkertainen idea, mutta hirmuisen vaativa. Muutamat kykenivät tähän – ja se toimi.

Millaisessa huumemaailmassa me elämme? Onko tuo maailma yhtään ”parantunut”? Olemmeko eksyksissä?

-Huumeet ovat vetäytyneet katukaupasta, asematunnelista, perunatorilta ja ruttopuistosta koteihin ja niitä tilataan netistä. Ongelma ei ole poistunut, päinvastoin. Kuitenkin myös auttamiskeinot ovat monipuolistuneet.

Kenelle kirja on tarkoitettu, miksi se on hyvä lukea?

-Kirjassa on useita eri tasoja. Yksi kertoo 1960-luvusta, jolloin Beatlesit, Vietnamin sota, maaseudun tyhjeneminen, muutto kaupunkeihin – ja huumeiden tulo muuttivat maailmaa. Toinen taso sisältää paljon tietoa huumeista, minkä nimisiä on liikkeellä juuri nyt ja miten ne vaikuttavat. Kolmas taso on uskomaton sankaritarina naisista, jotka kävivät huumekauppiaita vastaan nuorten puolesta, vaikka se oli hengenvaarallista. Neljäs taso on pohdiskelu siitä, mitä tapahtuu ihmiselle, kun hän haluaa päästä eroon huumeista. Pohdin myös uskonnollisen kääntymyksen piirteitä: mitä se on kääntyneiden narkkareiden kokemuksen mukaan, mitä siitä sanovat akateemiset oppineet. Viides taso on Vihreän Keitaan historia, joka ei todellakaan ole mitään pyhäkoulun pitämistä, päinvastoin: kovaa taistelua ja paljon epäonnistumisia. Kuudes taso on niitten ihmisten tarinat, jotka tulivat auttamaan: miksi he sen tekivät ja mitä siitä seurasi – mukana on myös Helsingin tunnettuja hienostosukuja, kuten Herlin, Wihuri, Kaitera… ja sen lisäksi aivan tavallisia helsinkiläisiä.

Mitä Vihreälle Keitaalle tänään kuuluu? Miten yksilö voisi auttaa vai onko voima joukoissa?

-Vihreä Keidas on yhä olemassa ja jatkaa työtään – se jos mikä osoittaa, että yksilöiden työlläkin voi olla suuri merkitys. Ideahan lähti yksittäisten äitien aloitteesta ilman suuria rahoja.

Kirjoittajasta: Sen lisäksi, että Tapani Ruokanen on liittomme ja sen johtokunnan jäsen, hän on palkittu journalisti, tietokirjailija, teologi ja Suomen Kuvalehden päätoimittaja, emeritus.

Kysymykset: Maarit Tyrkkö
Kuvat: Tapani Ruokasen arkisto