Myös torppariromaanin ytimestä löytyy aina tarpeellinen kansakuntamme perusominaisuus, selviytyminen ja puhutteleva suomalainen luonto.

Runeberg oli isänmaallinen lyyrikko ja Kivi humoristinen realisti. Molemmat ovat olleet luomassa kansallista identiteettiä. Tuskin olisi suomalaista identiteettiä ilman Elias Lönnrotia, J.V. Snellmania ja J.L. Runebergia – kansalliseen herätykseen tarvitaan tekijöitä, kieltä ja kirjallisuutta.

Luen paljon. Viimeisimpiä ovat Juha Kauppisen Monimuotoisuus, Francis Fukuyaman Identiteetti ja Irene Vallejon Papyrus, joka on erinomainen katsaus sivilisaatiomme, kirjojen syntyyn ja merkitykseen.

Kaikki kirjat yhteiskunnallisista dekkareihin, klassikoista moderniin, tieteisromaaneista tietokirjoihin – runoja ja satuja unohtamatta – avartavat ajattelua. Ne ovat matkoja itseen ja maailmaan.

Jorge Amado johdattelee Brasiliaan, samoin sielukas Paulo Coelho, Mohammad Dibin kanssa olen matkannut Algeriaan, Perun Andeille Manuel Scorzan viemänä ja Kirgiisian vuoristoon Tsingiz Aitmatovin kera, Milon Kundera kuljettaa Prahaan ja satiirinen Kurt Vonnegut vie melkein minne vain. Mao Tse-Tungin Pieni punainen kirja johtaa kiinalaiseen vallankumoukseen ja Shusaku Endon Samurai Japaniin. Etelä-Afrikasta löydän itseni J.M. Coetzeen seurassa ja Veikko Huovisen kanssa Kainuusta. Kirjastoni sci-fi-kirjoista pääsee kepeästi tulevaisuuteen ja avaruuteen.

Olipa kirja vanha tai uusi: luetaan, annetaan ajatuksen ja maailmojen aueta.

Tartutaan kirjaan, rikastutetaan omaa elämää ja ajattelua, mielikuvitusta. Kirjoissa ihmisyyden ydin.

Kivi, Runeberg – samaan joukkoon kuulunee hiukan myöhemmältä ajalta myös Johannes Linnankoski. He uskoivat valistukseen, kulttuurin ja sivistyksen voittoon, lukivat, ajattelivat ja kirjoittivat.

Runebergin päivänä luen aina vanhaa kunnon ”Vänrikki Stoolia” – suosittelen sitäkin.

Kimmo Kajaste

Kajasteen kolumni julkaistiin Uusimaassa Runebergin päivänä 5.2.2022.

Kirjoittaja on maakuntaneuvos, Bibliofiilien Seuran jäsen ja syntyperäinen porvoolainen.