8 | 2023

BLOGI // Heli Koivuniemi

Median löydettävä tiensä teknologiajättien puristuksesta

Sosiaalista mediaa ja varsinkin Facebookia on luonnehdittu demokratian ja vapaan sanan välineeksi. Ehkä ne ovat sitäkin. Todellisuudessa ihmiskunta ja yhteiskunnat ympäri maailman ovat kuitenkin ajautumassa kaaokseen, jopa turmioon. Osittain juuri sosiaalisesta mediasta kumpuavien tapahtumien ja dominovaikutusten johdosta, osittain journalistisen uutismedian myötävaikutuksella.

Microsoft joutui jo vuonna 2016 poistamaan käytöstä tekoälyyn perustuvan Tay-chatbotin. Tayn oli tarkoitus keskustella ihmisten kanssa Twitterissä ja sosiaalisessa mediassa. Kuinka kävi? Tay oppi matkimalla kommentteja ja kehitti omia vastauksiaan käymänsä vuorovaikutuksen perusteella. Siitä tuli niin rasistinen, seksistinen ja muita loukkaava, että Microsoftin oli tuhottava pahimmat twiitit ja Tay poistettiin, koska sen käytös muuttui. Tämä kaikki alle vuorokaudessa. (IS/Digitoday 25.3.2016)

Tay ei saanut jatkoaikaa toilailuilleen. Jos tekoäly imi vajaassa vuorokaudessa ihmisten sille syöttämät julmuudet, mitä tapahtuu meille ihmisille, jotka olemme jo vuosikausia kuvitelleet olevamme sosiaalisen median isäntiä?

Kuka pitää huolta meistä, kun sosiaalisen median toksinen keskustelukulttuuri syövyttää alitajuntamme ja ylitämme kaikki sovinnaisuuden rajat? Kenen etu on se, että käännymme algoritmien ohjaamina toisiamme vastaan?

Varmaa on se, että informaatiovaikuttaminen vahvistuu ja ottaa tiukempaa kuristusotetta meistä, sosiaalisen median käyttäjistä.

Globaalien teknologiajättiläisten innovaatiot toinen toisensa perään ovat johtaneet jopa sumeilemattomaan erimuotoiseen riistoon. Koe-eläiminä olemme me, ihmiset. Tietoturvasta tai yksityisyydensuojasta ei ole huolehdittu. Nyt Euroopan unioni on herännyt, puuttunut epäkohtiin ja pyrkinyt sääntelyllä turvaamaan oikeuksiamme. Näin ei ole edelleenkään kaikkialla.

Media-alan tutkimussäätiön Tie vapauteen -tutkimushankkeessa selvitettiin, millä tavoin suomalainen uutismedia on riippuvainen teknologiajättien vallasta. Vaikutusta tarkasteltiin kolmen skenaarion kautta: asiat muuttuvat huonommaksi, paremmaksi tai eivät lainkaan, mikä oli epätodennäköisin vaihtoehto.

Yksi viesti uutismedioille on se, että niiden pitäisi selkiyttää omaa tärkeyttään yleisölle. Muuten uhkana on, että yleisöjen luottamus mediaan heikkenee. Jos sosiaalisen median palvelut ovat lähes ainoa tapa saavuttaa yleisöä, suoraa suhdetta yleisöön on vaikea saada.

Teknologiayritysten palvelut ovat jo muokanneet tapaa, jolla yleisöt kuluttavat sisältöjä. Se tarkoittaa, että mediayritysten on kehitettävä sisältöjään yleisölle kiinnostavampaan suuntaan. Tästä syntyy kierre: mediassa suositaan helposti ymmärrettävää, laajemmista kokonaisuuksista irrotettua totuutta. Kuvat ja videot vahvistavat valittua näkökulmaa.

On vaarallista, jos media turvautuu yhä enemmän globaaleiden jättien suodattamaan sisältöön ja päättää pureksimatta tarttua algoritmien tarjoamiin aiheisiin. Uhkana on, että ympärillämme oleva oikea elämä karkaa yhä kauemmaksi nyt raportoidusta virtuaalitodellisuudesta.

Ketä tai mitä tahoa lopulta palvelee esimerkiksi poliitikkojen riitelystä uutisoiminen? Mitä lisäarvoa se tuo lukijoille? Viekö se yhteiskunnallista keskustelua sivistyneempään suuntaan? Tuskin.

Uutiset entisen pääministeri Sanna Marinin (sd.) juhlimisesta ja tanssimisesta sekä valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) aikoinaan kirjoittamista rasistisista kirjoituksista ovat toki herkullisia. Tanssikohu on sosiaalisen median polttoainetta videoineen ja kuvineen. Purran kirjoituksista otetut kuvakaappaukset riehaannuttavat nekin somekansan. Koska lukijoilla on oikeus tietää. Näin on.

Mutta kuka uutisoi, kirjoittaa ja puhuu miljardien valtionvelasta tai työvoiman kohtaanto-ongelmasta, ellei media? Abstrakteja aiheita, joita on vaikea konkretisoida sosiaalisessa mediassa. Valtionvelka ei tanssi somekuvissa, eikä työvoiman kohtaanto-ongelmasta saa herkullisia kuvakaappauksia. Siksi ne jäävätkin usein sivurooliin. Kenen etu se on?

Tässä on journalisteille pohdittavaa. Onnistummeko loihtimaan abstrakteista aiheista niin kiinnostavia ja ymmärrettäviä, että voimme palastella niistä sopivia annoksia valtaosalle lukijoistamme? Jos, niin kyllä vakavammallekin sisällölle on kysyntää sosiaalisessa mediassa.

Heli Koivuniemi


Kuka?

Heli Koivuniemi (s. 1971) on tehnyt työuransa Suomen Lehtiyhtymä Oy:n, Omnipress Oy:n ja Etelä-Suomen Media Oy:n palveluksessa kaupunkilehtien toimittajana ja teematuottajana vuodesta 2010 ja ammattilehtien Aromi, Shaker ja Evento päätoimittajana. Hän on ollut myös Vantaan Laurin toimitusneuvoston jäsen. Keväästä 2021 alken hän on toiminut Mediatalo Keskisuomalaisen paikallislehden Länsiväylän päätoimittajana.


BLOGI

Ajatuksia journalismista ja sen vierestä.
BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Blogeja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.

 


Jaa artikkeli
Takaisin etusivulle

Kirjaudu sisään