Jutun kuvituksena poimintoja Fortumin suomalaisvenäläiseltä lehdistömatkalta Länsi-Siperiaan, Njaganin voimalaitoksen vihkiäisiin syyskuussa 2013. Kuva: Eeva Palojärvi

10 | 2022

BLOGI // Eeva Palojärvi

Sanat ovat myös tekoja

Syyskuun lopun kaksi megauutista: Venäjän liikekannallepano ja Fortumin kaikkien aikojen ennätystappiot Saksasta saivat minut pohtimaan yksittäisiä sanavalintoja mediassa. Voiko mediassa sanoa, että Venäjän presidentti Vladimir Putin puhuu ”paskaa”? Ja olisiko Fortumin toimitusjohtajan, Markus Rauramon pitänyt pyytää Uniper-seikkailua yksiselitteisesti anteeksi, eikä tyytyä vain ”harmittelemaan”?

Syyskuun lopulle osui uutispäivä, joka dramaattisuudessaan jää todennäköisesti loppuiäksi mieleen. Se liippasi niin lähelle aiempia tekemisiäni talouden ja politiikan erikoistoimittajana.

Keskiviikkoaamulla, 21.9.22 Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti julistavansa maassaan osittaisen liikekannallepanon. Heti perään, samana aamupäivänä, kello 11.15 Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo alkaa kertoa lehdistötilaisuudessa Suomen taloushistorian suurimmista tappioista.

Kaksi Venäjästä johtuvaa jättiluokan uutista.

Putinin ilmoitus liikekannallepanosta ja uhittelu ydinaseilla ravistelevat suoraan suomalaisten turvallisuustunnetta. Järkälemäinen on myös hinta, jolla Fortum irtautuu katastrofaaliseen tilaan ajautuneesta energiayhtiö Uniperistä, Saksassa.

Fortumin lähes kuuden miljardin tappio on yhtä suuri summa rahaa kuin puolustusministeriön koko ensi vuoden budjetti. Ja puolustusministeriö vastaa sentään koko Suomen puolustamisesta.

Pakko on kysyä, laajeneeko Ukrainan sota myös Suomeen?

Mitä näiden kahden megatapahtuman uutisoinnista jäi silti eniten mieleen, paitsi syvä huoli, jopa pelko tulevasta? Pakkohan on jo kysyä, laajeneeko Ukrainan sota nyt myös Suomeen? Entä pysyykö Fortum ylipäänsä pystyssä, kun loppulasku Venäjältä irtautumisesta selviää?

Itsellekin yllätyksenä juutuin pähkimään uutisoinnissa eritoten huonoksi kokemiani sanavalintoja. Ehkä syy tähän on se, että taviskansalaisena ei isoille asioille mitään mahda, eikä liiallisesta ahdistumisesta yhtään kostu.

Aloitin päivän joka tapauksessa tavanomaiseen tapaan eli avaamalla radion.

Kuulin uutisen Venäjän liikekannallepanosta ja Putinin ydinaseuhittelusta ensi kerran Ylen radiouutisista kello kahdeksan. Luin heti verkkolehdet päälle.

Parin tunnin päästä radio välitti jo ulko- ja turvallisuuspolitiikan kommentoijien arvioita tapahtuneesta.

Yksittäinen sana voi syödä muidenkin sanojen painoarvoa

Puolustusvoimien entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri tosin vähätteli Venäjän kykyä viedä liikekannallepanoa läpi resurssipulan vuoksi.

”Tämä on ihan paperitiikeri tältä osin,” Toveri summasi.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kehotti ottamaan Putinin puheet vakavasti, vaikka aprikoikin Putinin bluffaavan.

”Putin lisännee panoksia kujanjuoksussaan,” Aaltola kiteytti.

Samaisen instituutin johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak räjäytti kuitenkin ilmaisupankin:

”Mitä totaalista paskaa”, Salonius-Pasternak puuskahti.

”Putin syyttää länttä juuri siitä, mitä se itse tekee: ydinase kiristyksestä, ja sitten käytännössä uhkaa ydinaseilla”, hän jatkoi.

Salonius-Pasternak tarkoitti ”paskapuheella” sitä, että Putin puhuu köykäisiä ja järjettömyyksiä. Enkä yhtään epäile, etteikö ilmaisu ”paska” pidä paikkaansa.

Radiosta kuultuna ”paska”-sana tuntuu silti kovin epäonnistuneelta, liian alatyyliseltä. Yhtä huonolta ”paska”-sana näyttää tosin painettunakin.

Tämä yksittäinen sana söi fiksun miehen muidenkin sanojen painoarvoa ja saman tien koko kommentin sisältöä.

Harmi kuulostaa liian mitättömältä, kun kyse on ennätystappioista

Fortumin lehdistötilaisuutta kuuntelin raitiovaunussa kuulokkeiden kanssa. Toimitusjohtaja Rauramon äänensävystä välittyi, että tilaisuus oli hänellekin vaikea.

Oletin, että Rauramo tottuneena esiintyjänä on miettinyt sanankäyttöään tarkoin jo etukäteen. Ja ehkäpä firman viestinnän kanssa oli myös harjoiteltu, mitä ja miten vastata, kun joku kuitenkin kysyy, että miltä Suomen ennätystappioiden syliin otto tuntuu.

Iltalehden toimittaja Elli Harju sen lopulta teki.

”Miltä teistä tuntuu, että olette olleet tekemässä Suomen suurimmaksi bisnesmokaksikin tituleerattua Uniper-kauppaa ja hukkaamassa suomalaisten miljardeja?” Harju peräsi.

”Olen harmissani ja pahoillaan siitä kaikesta harmista ja vaivasta, mitä Fortum on aiheuttanut”, Rauramo vastasi.

Täytyi oikein nipistää itseään. Sanoiko Rauramo, että hän on harmistunut? Ihanko totta? Vain harmistunut?

Harmi kuulostaa liian mitättömältä sanalta, kun kyse on Suomen suurimmista tappioista koskaan.

Anteeksi on pyydelty ympäri maailmaa

Anteeksi-sana olisi ollut ”harmitusta” parempi ilmaisu, vaikka eihän Rauramo Venäjän kaasuaseen käytölle tietysti itse mitään voinut. Eikä sitä paitsi ollut edes Fortumin ykkönen, kun Uniper-kauppoja tehtiin.

Mutta ainakin Rauramo olisi voinut pyytää anteeksi firman puolesta. Hän on nyt vetovastuussa.

Ovathan monet vaikuttajat ympäri maailmaa pyydelleet anteeksi jo vuosikausia. Esimerkiksi pääministeri Sanna Marin käytti anteeksi-sanaa selvitellessään bilekohujaan. Prinssi William pyysi anteeksi orjuutta Jamaikalla.

Paavi Franciscus on pyydellyt moneen kertaan anteeksi katolisen kirkon erheitä ja muun muassa ohjeistanut, että kristittyjen pitää pyytää anteeksi homojen kohtelua.

”Ei vain pahoitella, vaan pyytää anteeksiantoa”, paavi vielä teroitti.

Takapeilistä ei näe eteenpäin

Rauramo käytti lehdistötilaisuudessa kuitenkin taitavasti uudissanaa ”sodankestävä”.

”Strategiamme ei ollut sodankestävä. Siinä suhteessa ollaan tehty virheitä. Se ei todellakaan tunnu hyvältä. Ei tunnu minusta hyvältä, eikä tunnu kollegoista eikä yhtiöstä hyvältä”, Rauramo pyöritteli.

Eikä Fortum kyennyt Rauramon mukaan tietysti ennakoimaan, että Venäjä lopettaa 50 vuotta jatkuneet kaasutoimitukset.

Vanha nyrkkisääntö kuitenkin opettaa, että takapeilistä ei näe eteenpäin.

Venäjän riskiä Fortumin olisi pitänyt miettiä vakavasti jo vuonna 2014, kun Venäjä valtasi Ukrainalta Krimin. Olihan Fortumilla pohjilla tuolloin jo viiden miljardin jätti-investoinnit Venäjällä.

Ja viimeistään vuonna 2017 olisi riskiskenariot pitänyt kirjoittaa Fortumissa uusiksi, kun yhtiö Uniper-ostolla lähti paisuttamaan Venäjän riskiä entisestään.

Jos kohta tuottojen maksimointia tavoittelevien Fortumin johtajien korvissa eivät kellot soineet, edes valtio-omistajan: maan hallituksen ja johtavien virkamiesten olisi pitänyt kysellä Fortumin tekemisten perään. Eikö todellakaan kysytty?

”Me emme pakkasta, emmekä Siperiaa pelkää”

Pääsin yhdeksän vuotta sitten todistamaan Länsi-Siperiassa, kuinka presidentit Putinin ja Sauli Niinistö käynnistivät napinpainalluksella valtaisan sähkölaitoksen Njaganin pikkukaupungissa.

Se oli Suomen kaikkien aikojen suurin investointi Venäjällä.

Kysyin tuolloin Venäjän poliittisesta riskistä Fortumin silloiselta hallituksen puheenjohtajalta, Sari Baldaufilta. Hän luotti pidettyyn sanaan.

”Venäjä on ollut hirveän stabiili ja ennakoitava toimintaympäristö. Hyvin vahvasti on pidetty ne lupaukset, jotka annettiin, kun investointi tehtiin”, Baldauf totesi.

Muistan myös elävästi, kuinka Niinistö kehaisi Putinille muun muassa suomalaista osaamista vaativissa olosuhteissa.

”Me emme pakkasta, emmekä Siperiaa pelkää”, Niinistö sanoi.

Osuvia sanoja tähän päivään. Varsinkin, kun kaikki mahdolliset Venäjän riskit alkavat räjähdellä käsiin; ikään kuin Putin kokisi sodanjulistuksen länttä vastaan kuin mausoleumina ja ilotulituksena oman 70-vuotispäivänsä (7.10) kunniaksi.

Tätä juttua viimeisteltäessä Itämeren pohjalla kulkevissa kaasuputkissa on todettu useita räjähdyksiä, ja kaasua pulppuaa meren pintaan.

Suomen hallitus ei nähnyt aikoinaan Nord Stream-putkissa mitään turvallisuuspoliittista riskiä. Kaasuputkia tyydyttiin arvioimaan vain ympäristökysymyksenä.

Odotan, millä sanavalinnoilla tästä edespäin mennään.

Eeva Palojärvi

Häilyvää videokuvaa suomalaisten ja venäläisten toimittajien lehdistömatkalta Jekateninburgista Njaganiin, Länsi-Siperiaan syyskuussa 2013.

 


KUKA?

 

Kirjoittaja pukeutuneena säkkijärveläissyntyiseltä äidiltään, Helvi (os.Hämäläinen) Palojärveltä perittyyn Antrean kansallispukuun.

Eeva Palojärvi on kauppatieteiden maisteri Helsingin kauppakorkeakoulusta ja painetun, puhutun sekä näytetyn sanan ammattilainen.

”Aloitin heti valmistuttuani taloustoimittajana Kauppalehdessä vuonna 1980 ja sieltä siirryin 80-luvun lopulla ensin Uuteen Suomeen ja edelleen Iltalehteen. Vuonna 1995 hakeuduin sähköiseen viestintään, Yleisradion radiouutisiin taloustoimittajaksi, josta siirryin Ylen TV-uutisten puolelle. Sanoma-konsernin Nelosen uutisten taloustoimittajana aloitin vuonna 2000, ja toimenkuva täydentyi matkan varrella myös politiikkaan. Nelosen uutisten sulautuminen Helsingin Sanomiin vei minut viimeisiksi työelämävuosiksi Hesariin talouden ja politiikan toimittajaksi.”


BLOGI

Ajatuksia journalismista ja sen vierestä.

BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Blogeja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.


Jaa artikkeli
Takaisin etusivulle

Kirjaudu sisään