Kun kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö järjesti tammikuussa seminaarinsa Pariisissa, meiltä mukana olleilta suomalaisilta kysyttiin asemastamme Venäjän naapurissa – Ukrainan sodan aikana.
Esille nousi Suomen maine ”vahvan luottamuksen maana” eli se, että useissa tutkimuksissa luottamus mediaan ja päättäjiin on Suomessa poikkeuksellisen korkeaa.
Puheenvuoron ”informaatiotiloista” pitänyt Sciences Po yliopiston professori David Colon tiedusteli meiltä: ”Mitä te oikein teette, kun teillä on näin hyvät luvut?”
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen kansainväliselle järjestölle OECD:lle Suomesta myönteisen kuvan maalannut Colon muistutti oman kotimaansa Ranskan resilienssin Venäjän vaikutuksen suhteen olevan huomattavasti huonommalla tolalla.
Venäjän on helppoa löytää sen näkemyksiä myötäileviä ihmisiä ja maan valheita jakavia välittäjiä.
Suomesta voisi siis ottaa oppia. Näkemys imartelee ja hirvittää. Tiedämmekö itse varmasti sen, miten pidämme yllä kykyämme vastustaa vihamielistä informaatiovaikuttamista.
Oikeus tietoon kuuluu jokaisen sanan- ja lehdistönvapautta puolustavan järjestön mottoihin.
Maailma on yhä useamman autoritaarisen johtajan vuoksi kovin toisenlainen kuin pohjoisessa Euroopassa ymmärretään. Kansalaisten oikeutta tiedon saantiin haastetaan myös vakiintuneissa demokratioissa.
Kukaan ei ole suojassa, vaikka Pohjoismaat ovat kuuluneet vuosikausia lehdistönvapausmittauksen kärkimaihin.
Monen mielestä varmistetun ja tarkastetun tiedon kulku ihmiseltä toiselle ja organisaatioilta kansalaisille on yhteiskuntien toimivuuden elinehto.
Valeuutiset, vääristelyt ja sepittäminen sisältyvät arkeemme, mutta jokaisen kansalaisen perustaitoihin pitäisi kuulua kyky erottaa luotettavat lähteet tahallisista valheista.
On sanomattakin selvää, ettei asia ole uusi, mutta niin keinot vääristelyn levittämiseen kuin totuuksilla vastaamiseen, ovat kehittyneet merkittävästi muutaman viime vuoden aikana.
Harhauttamiseksi tehdyn tiedon paljastamisesta ja mediakasvatuksesta on tullut parin edellisen vuosikymmenen aikana kuin varkain liiketoimi, ja monet järjestöt esittelevät toinen toistaan kiinnostavampia hankkeita rahoituksensa varmistamiseksi.
Jokainen toivoo löytävänsä miljonäärin sponsorikseen.
Media-alan tukijärjestöt eri puolilla maailmaa ajavat yhteistä asiaa ja samaan aikaan aktivistit koettavat saada omia näkökulmiaan esiin. Yhteistyö eri toimijoiden välillä lisääntyy jatkuvasti.
Mediatalojen ja yksittäisten internetiä käyttävien kansalaisten tukena on monia kansalaisjärjestöjä. Toimittajat ilman rajoja Suomi tekee myös osansa.
Vuonna 1985 perustettu kansainvälinen RSF Reporters Sans Frontières toimii kattojärjestönä useille ympäri maailman perustetuille alueellisille ja maakohtaisille osastoilla. Pohjoismaissa näitä on kaksi: Ruotsin ja Suomen osasto, jotka pitävät säännöllisesti yhteyttä ja miettivät yhteisiä hankkeita toteutettaviksi.
Kansainvälinen RSF on kuluvan talven aikana toiminut uutishankinnan ja tiedon jakamisen parantamiseksi: kansainvälinen TIR tukee toimittajien työtä sananvapauden varmistamiseksi kriisikohteissa, kuten Ukrainassa. Gazan tilanteen selvittämistä varten avattiin vastikään Beirutiin toimipiste ; venäjänkielisen riippumattoman tiedonvälityksen tueksi järjestettiin uusi Svoboda (vapaus) satelliittiyhteys.
Eurooppalaisten hankkeiden lisäksi monia kiinnostaa Suomessakin järjestön panostus esimerkiksi Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, jossa riittää työtä sananvapauden parissa. Autoritaariset johtajat saavat tukea heikoilta poliitikoilta eikä kansalaisyhteiskunta pysty kehittymään.
Keskusteluissa Pariisissa nousi esiin näkemys vaihtoehtoisen todellisuuden käsitteestä niin sotia käyvissä maissa kuten Venäjällä, ja Yhdysvaltojen presidentiksi jälleen pyrkivän Donald Trumpin median uskottavuutta syövän vaalikampanjan vuoksi.
Yhteistyö eri maiden osastojen kanssa perustuu jatkuvaan tiedonvaihtoon. Yhteisiä kokouksia järjestetään internetverkossa parin viikon välein. Puolentoista vuoden sykleissä osastot kutsutaan Pariisiin kohtaamaan kasvokkain ja osallistumaan yhteiseen konferenssiin.
Vapaaehtoispohjalta toimiva Suomen osasto on tullut 10 vuoden ikään ja pitää tavoitteenaan – edelleen – toimia organisaationa, joka voi koota laajasti ihmisiä huolehtimaan lehdistönvapauden säilymisestä ja tukea tiedon saannissa niin journalisteja kuin muitakin tiedonkulusta kiinnostuneita kansalaisia. Jäseneksi voi liittyä kuka vaan innostunut.
Perustava kysymys tiedonvälityksen ja kansalaisjärjestöjen toiminnalle on luottamuksen vahvistaminen. Moni ihminen on menettänyt luottamustaan mediaan. Luottamuspula journalistiseen päätöksentekoon heijastuu myös alan järjestöihin.
Lyhykäisyydessä suurimmat kysymykset liittyvät ongelmiin organisaatioiden uskottavuudessa.
Oxfordissa toimivan Reuters-instituutin selvityksen mukaan noin puolet haastatelluista ihmisistä – Brasiliassa, Intiassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, katsoo median pyrkivän manipuloimaan ja levittämään vahvojen poliitikkojen viestejä. Professori Rasmus Kleis Nielsenin mielestä ihmiset uskovat journalisteihin vain hyvin valikoivasti.
Kaikkien on mietittävä sitä, kuinka vastata ihmisille, jotka eivät luota heitä ympäröiviin tiedonlähteisiin. Totuutta ei voi määritellä yksiselitteisesti. Ohjenuorana on oltava faktojen läpinäkyvyys laajasti ymmärretyssä mediaympäristössä.
Jatkuva haaste kaikille on se, että sanan- ja lehdistönvapauden parhaaksi toimivat järjestöt tarvitsevat enemmän rahoittajia, ja hyviä ohjelmia ja hankkeita, joilla ohjataan sekä korjataan yhteiskunnissa esiintyviä vääristymiä.
Rahoitusta lehdistönvapauden edistämiseen ja ylläpitämiseen haetaan suoraan ihmisiltä ja yleishyödyllisiltä säätiöiltä ja valtioilta. Työtä riittää, koska journalismi elää ajassa. Pohjimmiltaan kyse on siinä, miten säilytetään yleisön luottamus.
Toistaiseksi TIR on onnistunut tukemaan media-alan ammattilaisia ja olemaan myös yleisön puolella.
Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittain julkaisemasta indeksistä voi muutamalla silmäyksellä selvittää, millaisessa ympäristössä tiedon saanti onnistuu kansalaisilta parhaiten.
Vuonna 2023 Suomi oli sijalla viisi. Paraikaa analysoidaan uusinta toukokuun 3. päivä kansainvälisen lehdistönvapauden päivänä julkaistavaa listausta.
Suomen putoaminen kirkkaimmasta kärjestä on osoitus siitä, ettei mitään voi ottaa annettuna eivätkä hyvät pyrkimykset takaa onnistumista.
Media-alan muutokset ja kilpailu sosiaalisen median maailmanlaajuisten jättien kanssa luo jatkuvasti paineita uudistumiseen ja työtapojen tarkistuksiinkin.
Indeksi on osoitus siitä, että kansainvälisyydestä on hyötyä kaikille.
Maailman ihmisistä vain yksi seitsemästä elää maassa, jossa on mahdollista jakaa ja vastaanottaa tietoa vapaasti ja turvallisesti.
Jarmo Koponen
RSF:n kumppaneita Euroopassa:
Free Press Unlimited
Ethical Journalism Network
KUKA?
Kirjoittaja Jarmo Koponen on TIR:n pitkäaikainen sihteeri ja toimittajien kehitysyhteistyöjärjestö VIKESin puheenjohtaja sekä Barents Press Suomen varapuheenjohtaja. Toimittajan työt 40 vuotta sitten aloittanut Koponen on pysytellyt median kehityksen mukana erilaisissa välineissä työskennellessään: 1980-ja 90-luvulla sanomalehdissä ja MTV:ssä sekä YLEssä. Kokemusta jakamassa ja kartuttamassa 2000-luvulla verkkomedian murroksessa – Uudessa Suomessa tuottajana ja muun muassa A-lehtien Imagessa blogistina. Intohimona on pysynyt koko ajan myös Venäjän seuraaminen, joka alkoi jo Neuvostoliitossa. Ensi opiskelijana – stipendiaattina, sitten kirjeenvaihtajana ja diplomaattina. Kansainvälinen työ on jatkunut 2010-luvulta alkaen erilaisissa media-alan yhteistyötä ja sanan- ja lehdistönvapautta ajavissa järjestöissä.
BLOGI
Ajatuksia journalismista ja sen vierestä.
BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Blogeja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.
HUOM! Tekstissä linkit on merkitty sinisellä värillä. Klikkaamalla niitä pääset lukemaan lisää aiheesta.
