1. Tarinallisuus myy, herättää uteliaisuuden ja henkilöittää faktat. Siksi tarinat ovat tärkeitä markkinoinnissa, journalismissa ja tieteen popularisoinnissa.
Tarina on yleistyvä tapa selittää ilmiöitä. Ennen päivän uutisen kärjen kirjoitus oli kuin ravikilpailun selostus. Tärkein asia ensin, toiseksi tärkein asia seuraavaksi ja sitten kolmanneksi tärkein. Näin syntyi tehokas ingressi.
Itse juttu pakattiin täyteen faktaa kysymysten voimin: mitä, missä, milloin, miten, miksi, kuka ja ketkä, kuten Antero Okkonen neuvoi Toimittajan työ -kirjassa. Kysymysluetteloon voi vielä lisätä: mitä kaikkea voi seurata.
Tarinallinen journalismi hakee draaman kaaren, nostaa esiin ihmisiä, heidän tunteitaan ja täydentää tarinaa kiinnostavin yksityiskohdin. Tarinallisuutta journalismissa on säännöllisesti tutkittu.
Tarina on nykyisin hiipinyt jopa uutisotsikoihin. Klikkiotsikoiden aikakaudella on pakko herättää uteliaisuus. Siihen on helppoja tapoja. Entisaikojen toimittaja otsikoi: Mies ampui murtovarkaan. Klikkiotsikon tarina kuuluisi: Pekka osti unelmatalon – sitten tapahtui jotain kauheaa.
Varsinkin anglosaksisessa maailmassa tarinallisuus eli narratiivit ovat olleet valtavirtaa. Suomessa sanomalehdistön uutisten tavoite on ollut kertoa mahdollisimman paljon faktaa sujuvassa muodossa.
Tarinoiden rooli on keskeinen varsinkin tiedeviestinnässä, jossa popularisoidaan monimutkaisia asioita. Syy on yksinkertainen: nykytiede on niin mutkikasta, että moni lukija hyytyisi jo jutun puolivälissä. Selitettävää taustatietoa voi korvata tarinalla. Mutta sopiiko tarina aiheeseen kuin aiheeseen? Vastaus on: ei ehkä aina.
Epigenetiikka selätti Pulitzer-voittajan
2. Kuinka tarina pitää kertoa kokonaan, ei valikoida osia monimutkaisesta.
Epigenetiikka tutkii geenien toiminnan säätelijöitä, jotka voivat muuttua ympäristön vaikutuksesta ja ovat perinnöllisiä, mutta eivät muuta emästen järjestystä DNA:ssa.
Sairauksien, kuten syövän, kannalta on kiinnostavaa tietää, kuinka sairaus voi periytyä. Joko vaurio on perimässä tai muutoksen aiheuttaa epigeneettinen vaurio.
Yhdysvalloissa maineikas tietokirjailija Siddhartha Mukherjee kirjoitti 2016 yleistajuistavan artikkelin epigenetiikasta.
Mukherjee ei ollut kuka tahansa kynäilijä vaan syöpälääkäri ja tutkija. Hän on kirjoittanut menestyskirjan syövän historiasta, The Emperor of All Maladies. Se toi Mukherjeelle Pulitzer- palkinnon 2011.
Mukherjeella on ainutlaatuinen kyky kirjoittaa vetävästi hyvin vaikeista asioista, joita hän selvästikin ymmärtää ja siksi hän pystyy tuomaan sisältöön omaa pohdintaansa. Artikkeli epigenetiikasta The New Yorker -lehdessä oli lennokas tarina hänen omasta äidistään ja tädistään.
Mukherjee selittää epigenetiikkaa histonien avulla. Histonit ovat proteiineja, jotka pakkaavat DNA:ta. Mukherjee havainnollistaa tätä epigeneettistä säätelyä lähisukunsa avulla. Äiti ja täti olivat identtiset kaksoset, mutta hyvin erilaisia. Identtiset kaksoset ovat geneettisestä näkökulmasta klooneja, mutta se ei merkitse identtisyyttä epigenetiikan kannalta.
Mutkat menivät liian suoriksi
Epigenetiikka on kuitenkin paljon muutakin kuin histoneita. Mukherjeen artikkeli sai aikaan purevaa kritiikkiä. Useat tutkijat arvostelivat häntä toimittajien helmasynnistä: mutkat oli oiottu liian suoriksi (esim. Nature).
Onko epigenetiikka liian vaikea aihe käsiteltäväksi? Lyhyessä artikkelissa ei voi kertoa kaikkea kaikesta, oli kirjoittajan puolustus. Mukherjee on juuri saanut valmiiksi uuden kirjan geenien historiasta, joten aihe oli hänelle hyvin tuttu.
Tässä vaiheessa maallikkotoimittaja alkaa ähkyä. Jos Oxfordin ja Harvardin käynyt syöpätutkija ei osaa kansantajuistaa, kuka osaa? Vai innostuiko kirjoittaja liikaa lähisukulaisten tarinasta ja epigeneettinen säätely jäi kakkoseksi?
Monimutkaisessa asiassa on monta tarinaa
Toimittaja miettii, onko osa asioista niin monimutkaisia, että niistä ei voi kirjoittaa. Vastaus on ei. Moni asia perustieteissä on vaikeaselkoinen, joten aiheen jättäminen sikseen ei ole oikea asenne.
Mikä oli Mukherjeen virhe? Monimutkaista asiaa ei saa tiivistää yhdeksi tarinaksi. Jos epigeneettisen mekanismin pilkkoo osiin ja selittää vain histonien toiminnasta, muut yhtä tärkeät mekanismit on edes mainittava. Monimutkaisista asioista ei saa valita itselleen kiinnostavia näkökulmia.
Kuka tietää, ehkäpä infoboksi tai visuaalinen esitys olisi ollut omiaan estämään muiden tutkijoiden närkästymisen ja antanut tarvittavan kokonaisuuskuvan.
Kun yhtä selitystä ei ole: miksi tuottavuuden kasvu hidastui
3. Epävarmuus ja vaikeaselkoisuus vaativat asiaan perehtymistä. Mutta maailman monimutkaistuessa erikoistoimittajen joukko toimituksissa harvenee.
Tarina kilpailee nykyisin analyysien ja kolumnien kanssa syväsukelluksesta johonkin ilmiöön. Kattavia analyyseja saa lukea entistä harvemmin, koska nopeutunut uutiskierto syö työpanosta ja erikoistoimittajia on entistä vähemmän. Vanhan kaskun mukaan mikään ei tapa skuuppia niin tehokkaasti kuin asiansa tunteva erikoistunut toimittaja.
Monimutkaisuuden ja epävarmuuden tyylikäs esittäminen on taitolaji. Valtioneuvoston raportissa Teknologia, investoinnit, rakennemuutos ja tuottavuus – Suomi kansainvälisessä vertailussa näytteen antaa kokenut professori.
Professori Matti Pohjola analysoi eri maiden eroja työn tuottavuudesta talouskasvun lähteenä. Teknologian tehokas käyttöönotto lisää tuottavuutta. Ruotsin Suomea parempi tuottavuuden kasvu on syntynyt palvelualoilla, erityisesti tietointensiivisissä palveluissa. Mutta jos tuottavuuden kasvu hidastuu, kuten Suomessa on käynyt, yhtä vastausta syystä ja seurauksesta ei ole.
Pohjola viittaa useisiin tutkimuksiin, mutta toteaa, että taloustieteessä ei toistaiseksi ole laajasti hyväksyttyä selitystä, miksi tuottavuuskasvu hidastuu. Selityksiä on tarjolla useampi kuin yksi.
Mittausvirheet ovat mahdollinen selitys tuottavuuden hidastumiselle. Palvelujen volyymin arvioinnin tiedetään olevan monin tavoin vaikeampaa kuin tavaroiden.
Toisena syynä voisi olla, että kokonaistuottavuuden kasvu viivästyy, koska uutta teknologiaa ei osata vielä soveltaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Kolmas tuottavuuden hidastuneen kasvun selitys saattaa olla tekniikan ja tieteen kehityksen hiipumisessa.
Neljäs mahdollinen selitys on innovaatioiden diffuusion eli leviämisen hidastuminen.
Mitään kovin selvää yksittäistä syytä tuottavuuskasvun hidastumiselle ole, eikä taloustieteilijöiden kesken ole asiasta konsensusta, Pohjola kirjoittaa.
Journalismin sietokyky epävarmuudelle tieteessä on heikko
4. Journalismissa ja yhteiskunnassa sietokyky epävarmuudelle on heikko. Tähän voisi panostaa tiedeviestinnässä.
Tiedeviestinnän yksi eettinen kestopuheenaihe on, miten kuvata tieteeseen liittyvää epävarmuutta. Tieteellinen tieto korjaa jatkuvasti itseään. Journalisti usein tulkitsee tutkimusmaailmaa vallan linnakkeena ja epävarmuuden merkkinä penkomisen arvoisesta asiasta.
Tutkijalle tiedon epävarmuus on osa työtä, mutta julkisuuteen saatettuna epävarmuus voi näyttäytyä tietämättömyytenä ja jahkailuna.
Kun julkisuudessa uutisoidaan uusista tutkimuksista, olisi tärkeä muistuttaa, että näyttö syntyy vain harvoin yhdestä tutkimuksesta ja että uuden pohjalla on aina pitkä tutkimuksen traditio. Täysin tutkijat yllättävä läpimurto on harvinainen muualla paitsi lehtiotsikoissa.
Epävarmuuden sietokyky on erityisen heikko, kun olemme tuntemattoman edessä. Sen osoitti koronaviruksen aiheuttama pandemia ja COVID-19.
Kun rokotteista keskusteltiin pandemian edetessä, moni epäili niitä liian nopeasti kehitetyiksi. Vähälle jäi keskustelu perustutkimuksesta, johon rokotteiden kehittäminen perustui ja joka oli alkanut jo 1990-luvulla.
Rokotteita on tutkittu sekä sairauksien ehkäisyssä että niiden hoidossa. Lisäksi tieto ihmiset immuunijärjestelmän toiminnasta on karttunut.
COVID-19 synnytti koulukuntia epidemian hallinnasta, rokotteista, maskien suojan tehosta ja viruksen testauksesta. Osa ihmisistä kieltäytyi rokotteista. Osa asiantuntijoista halusi päästä eroon viruksesta hinnalla millä hyvänsä. Yhteiskunnan täysi sulkukaan ei ollut hyvä ratkaisu.
Vähimmälle huomiolle kokonaisarviossa on jäänyt EU:n rooli rokotteiden saamisessa. EU pystyi hyödyntämään tutkimusvarojaan rokotteiden kehittämiseksi ja solmimaan rokotteista edulliset sopimukset. Lisäksi rokotteiden tuloa markkinoille voitiin nopeuttaa tinkimättä turvallisuudesta. Ilman EU:n väliintuloa pienet maat, kuten Suomi, olisivat olleet kilpailemassa rokotteista Yhdysvaltain ja muiden isompien maiden kanssa.
Varoitus herkkäuskoisille
5. Tarinat jäävät mieleen. Mutta tarinoissa on myös vaaransa. Disinformaatio käyttää tarinoita hyväkseen.
KGB kehitti 1980-luvulla menevän tarinan tahratakseen Yhdysvaltain mainetta. Törmäsin tarinaan penkoessani Uuden Suomen ulkomaanosaston sisäistä arkistoa, jota osaston esimies Heikki Liljeström kartutti säännöllisesti.
Kun KGB-kenraali Oleg Gordievsky loikkasi länteen, hän otti aidstarinan esimerkiksi onnistuneesta disinformaatiosta. Uutinen siitä, että HI-virus karkasi amerikkalaisesta sotilaslaboratoriosta, syötettiin intialaisen Patriot-lehden kautta. Se levisi menestyksekkäästi ympäri maailman.
Nykyisin valetarina aidsista tuntuu liki viattomalta verrattuna valeuutisiin, joita on tehty mm. Yhdysvaltain ja Ranskan presidentinvaaleissa, puhumattakaan Ukrainan sotaan liittyvästä Venäjän propagandasta.
Sosiaalinen media on tarjonnut ilmaisen koneiston valeuutisten välittämiseen ja salaliittojen lietsontaan. Automaattitilit suoltavat roskaa, joiden alas ampumiseen tiedeasiantuntijoiden odotetaan käyttävän työaikansa.
Heikosti tehtyjä automaattikäännöksiä ei pian tarvita, kun tekoäly tekee someen hakukoneoptimoitua tekstiä uskottavasti. Journalismin kannalta kehitys on ikävää. Lähdekriittisyyttä ja malttia tarkistaa tarvitaan yhä enemmän.
Mehukkaan tarinan suhteen kannattaa aina olla kriittinen ja arvioida, kestävätkö tarinan faktat, jos siitä tekee uutisen ja tarkistaa lähteiden tason. Olen aikoinaan kirjoittanut Journalismikritiikin vuosikirjaan yhden esimerkin siitä, kuinka lähdekritiikki unohtui, kun kyse oli kännykkäsäteilystä: Elektromagneettiset aallot läpäisevät portinvartijat.
Menestyksekäs oli myös harhatieto, jolla peiteltiin tupakoinnin vaaraa. Tieto keuhkosyövän ja tupakoinnin yhteydestä julkaistiin British Medical Journalissa syyskuussa 1950. Toisin kuin asbestia, tupakkaa ei koskaan täysin kielletty. Syynä oli savukkeita valmistavan teollisuuden raivokas vastakampanjointi. Vasta Yhdysvaltain oikeudenkäyntien seurauksena avatut arkistot paljastivat näiden kampanjoiden laajuuden. Mutta harhaväitteet ovat edelleen yleisiä. Niistä tarkemmin kahdessa blogissa: Mitä on opittu tupakasta 70 vuodessa? ja Kuinka tehtailla mielipiteistä ”tieteellinen” näyttö – lue tämä!
Vähän samanlaisia kehityskulkuja on havaittavissa toiseen syöpätaakkaa lisäävän tuotteen, alkoholin, suhteen. Nyt hellitään ajatusta, että markkinataloudessa tuotteen saatavuus, markkinointi ja hinta eivät vaikuta sen kulutukseen. Vaatii kovaa uskoa ajatella, että markkinatalouden peruspremissit eivät pätisi tuotteeseen, joka pitkään käytettynä aiheuttaa riippuvuutta.
Tieteestä viestimistä ja tiedejournalismia on syytä vahvistaa ja nopeasti. Koulutuksesta ei ole varaa tinkiä. Viime vuosina on tullut monia keinoja aktiiviseen tiedeviestintään ja tiedepääoman kartuttamiseen.
Kuka?
Satu Lipponen (s.1955) on yhteiskuntatieteiden maisteri ja toimittajana vuodesta 1976. Pitkän toimittajauransa aikana hän on ollut toimituspäällikön ja vastaavan päätoimittajan tehtävissä, ja ulkomaantoimittajana, pisimpään Uudessa Suomessa. Syöpäjärjestöjen viestinnän ja strategian johtotehtävissä vuodesta 2000, ja 2017 alkaen Syöpäjärjestöjen strategiasta ja ennakoinnista vastaava johtaja, josta jäänyt eläkkeelle 2022. Luottamustehtäviä mm. ulkomaan-, terveys- ja tiedetoimittajien hallituksissa. Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton johtokunnan jäsen yhteensä 12 vuoden ajan 80-luvulta 2000-luvulle. Toiminut Suomen tiedetoimittajien liiton puheenjohtajana, ja tiedetoimittajien maailmankonferenssin presidenttinä 2013. Ollut Euroopan tiedetoimittajien liiton puheenjohtaja ja kansainvälisen syöpäinformaatioverkoston (ICISG) johtokunnassa.
BLOGI
BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Blogeja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.
HUOM! Tekstissä linkit on merkitty sinisellä värillä. Klikkaamalla niitä pääset lukemaan lisää aiheesta.
