Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton uusi puheenjohtaja Kirsti Sintonen sai ensi töikseen vastattavakseen Maarit Tyrkön, Eeva-Liisa Vallinin ja Marketta Mattilan laatimat 10 kysymystä.
1. Miltä nyt tuntuu?
Ahaa, nyt aloitellaan tällaisella urheilutoimittajan perinteisellä kysymyksellä.
Kiitos, hyvältä tuntuu, mutta vielä hieman hämilliseltä. Edeltäjäni Maarit Tyrkön saappaat ovat kovin isot täyttää. Esimerkillä johdetaan ja Maaritin esimerkki tarjoaa hienot eväät tarttua toimeen. Vuosikokouksessa saamastani luottamuksesta kiitollisena otan haasteen vastaan.
2. Mitä näet edessäsi, toiveita?
Suomalainen Sanomalehtimiesliitto on maan vanhin edelleen toimiva journalistiyhdistys, ja hämmästyttävän vireä. Pidetään se sellaisena. Näen edessäni liiton, jonka jäsenillä on helppo tulla tapahtumiin tapaamaan tuttuja ja osallistumaan kiinnostaviin viestinnällisiin keskusteluihin. Toivon, että puheenjohtajaa lähestytään matalalla kynnyksellä erilaisten toiveiden kanssa.
Paljon isommassa kuvassa toivon, että Euroopasta loppuu sota ja että suomalaiset eivät koskaan joudu uusiin sotiin.
Toimittajana ja päätoimittajana
3. Journalismin merkitys tänään?
Journalismin merkitys on ehkä suurempi kuin koskaan. Mielestäni vapaa media ja journalismi ovat oleellinen osa henkistä huoltovarmuutta. Maailmalla, ihan lähialueillakin, on liian paljon ikäviä esimerkkejä siitä, mitä riippumattoman journalismin alasajo ja suoranainen vaino tarkoittavat demokratialle.
Sananvapautta tulee vaalia arjen työssä, ei pelkästään juhlapuheissa. Kirjoitin SSL:n kotisivuille blogin elokuussa 2020, jossa korostin faktoihin pohjautuvan tiedon merkitystä. Jos totuus kärsii, yhteiskunnallinen demokratia on uhan alla. Journalismilla, sananvapaudella ja tutkitulla tiedolla on siis isompi merkitys kuin ehkä aina osaamme arvostaa.
4. Mikä on yllättänyt journalismissa?
Kansainvälistä lehdistönvapauden päivää vietettiin 3. toukokuuta. Samana päivänä Toimittajat ilman rajoja -järjestö (RSF) julkisti lehdistönvapausvertailun.
Sen mukaan Suomi on tippunut viidenneksi. Vielä viime vuonna maamme piti kakkossijaa. Suomi oli lehdistönvapaudessa pitkään maailman ykkönen, mutta putosi kolmanneksi vuonna 2017.
Viides sija on ok, mutta takaisin mitalisijoille pitäisi päästä. Arvioiden mukaan sijoitustamme on tiputtanut muun muassa median lisääntynyt taloudellinen keskittyminen. Lisäksi on havaittavissa polarisaatiota, jota kutsutaan myös Fox News -malliksi. Suomessa tätä jyrkkiä jakolinjoja ruokkivaa ”journalismia” näkyy onneksi vielä vähän, mutta joitakin viitteitä siitä tulee aika ajoin silmiin ja korviin.
Positiivisessa mielessä viime aikoina on yllättänyt tutkivan journalismin nousu. Isot mediat ovat onneksi älynneet satsata tähän. Tutkiva journalismi on paljastanut monia sellaisia yhteiskunnallisia epäkohtia, jopa rikoksia, jotka olisivat jääneet muuten piiloon.
5. Lehdet diginä vai paperisina?
Tässä olen niin sanottu sekakäyttäjä. Painettu Hesari aamukahvin kera kuuluu rutiineihin. Suomen Kuvalehti pitää olla käsissä paperisena. Posti kantaa, silloin kun kantaa, muitakin printtilehtiä, mm. Tiede, Journalisti, Acatiimi sekä vaihtelevasti jokin naistenlehti. Iltapäivälehdet selailen verkosta.
Näinä aikoina verkkoon kohdistuu kaikenlaisia ikäviä uhkia. Pankkien, ministeriöiden ja myös Ilta-Sanomien verkkosivut olivat kaatuneita jonkin aikaa. Painettujen lehtien ilmestymisestä tulee pitää huolta myös tässä mielessä. Printti on huoltovarmuusasia.
Tiedottaminen, some, twitter
6. Yksin ja/vai yhdessä – mitä mietit?
Kannatan tiimipelaamista. Liiton johtokunnasta löytyy pätevää porukkaa, jota voi mieluusti vastuuttaa eri rooleihin. Ketään ei pakoteta, mutta hommia on hyvä jakaa. Näin olen ymmärtänyt viime vuosina myös tehdyn. Työssä käyvillä johtokunnan jäsenillä on tietysti työkiireet etusijalla.
Päätoimittajan hommien lisäksi olen tehnyt pitkään viestintäpäällikön tehtäviä, joten jotakin pientä viilausta on luvassa liiton viestintään. Uusi puheenjohtaja voi myös tarvittaessa valjastaa Twitter-tilinsä (lähes 10 000 seuraajaa) liiton tapahtumien puffaukseen ja niiden annista kertomiseen. Uskon, että liiton näkyminen sosiaalisessa mediassa on myös keino saada uusia jäseniä.
7.Toiveita jäsenkunnalle?
Kuuntelen herkällä korvalla jäsenistön toiveita ja palautetta. Aita lähestyä puheenjohtajaa on matala. Puheenjohtajan yhteystiedot löytyvät aina liiton verkkosivuilta ja jäsenkirjeistä. Liitto on aktiivinen 117-vuotias – pidetään se yhdessä sellaisena.
Jokainen jäsen voi myös kertoa liitosta toimittajatutuilleen. Mediakentällä on vielä monia potentiaalisia jäseniä, jotka eivät ole mieltäneet, kuinka monipuolista toimintaa meillä on. Myös muista jäseneduista muun muassa hyvistä kirja-alennuksista kannattaa kertoa eteenpäin.
Yksityisesti
8. Kerro vielä jotain itsestäsi, perheestäsi?
Muutin Helsinkiin vuonna 1981, kun pääsin Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan poliittista historiaa. Vaikka olen asunut pääkaupungissa tuosta lähtien, tuntuu, että olen silti sielultani enemmän hämäläinen. Juuret maalle vetävät yhä enemmän, kun työkiireet hellittivät. Jäin leskeksi 10 vuotta sitten. Poikani Markus (33v) ja tyttäreni Meri (30v) puolisoineen ovat elämäni valo. Markus on diplomi-insinööri ja tekee töitä Oura-älysormusfirmassa, Meri on valtiotieteiden maisteri ja on töissä Suomen Pankissa.
9. Millainen on normaali arkipäiväsi ja missä sen vietät?
Jäin puolitoista vuotta sitten eläkkeelle ja olen jakanut aikaani Kanta-Hämeen Kalvolassa (kuuluu nykyisin Hämeenlinnaan) sijaitsevan maalaistalon ja Töölön kodin välillä. Normaali arkipäivä alkaa hitaasti aamiaisella, lehden luvulla ja Twitter-virran kelaamisella. Näin keväisin, kun olen etupäässä maalla, kupsuttelen pihaa ja käyskentelen metsässä. Viime vuoden lopussa liityin harrastajateatteriryhmään, ja sen harjoituksissa vierähtää pari iltaa viikossa. Kun olen Helsingissä, tapaan ystäviä ja kulutan ahkerasti kulttuuritarjontaa: teatteria, oopperaa, näyttelyitä.
10. Unelmat ja haaveet? Mainitse yksi…
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja minusta tulee kesällä mummo. Haaveissa on elää monia terveitä vuosia ja ihailla lapsenlapsen varttumista. Ja tietysti heitä saa tulla mieluusti lisää!
11. Kirja yöpöydälläsi?
Reetta Hännisen kirjoittama elämäkerta Tulisydän, Maissi Erkon kiihkeä elämä. Ostin sen Päivälehden museosta, jossa Suomalainen Sanomalehtimiesliitto piti Mediapiirin viime huhtikuussa. Kannattaa käydä Mediapiireissä – niistä voi tarttua mukaan kaikkea kiinnostavaa!
Lisää aiheesta:
BLOGI // Kirsti Sintonen: Toimittajat ja tutkijat paljon vartijoina
Kirsti Sintosen haastattelu Acatiimi lehdessä: Yliopistolaisten äänitorvi
HUOM! Tekstissä linkit on merkitty sinisellä värillä. Klikkaamalla niitä pääset lukemaan lisää aiheesta.
