9 | 2018

Suomen ja Kroatian vaiheissa on paljon yhteistä, jopa symmetristä.

Jyrki Vesikansa: Kroatian historiapolitiikka

Lähteenä puolivirallinen Zagreb-teos.

1. Tavoitteena on Suur-Kroatia, johon kuuluu tietenkin Dalmatia (liitettiin 1919), mutta myös pääosa Bosniaa. (Vrt. Suur-Suomi.)

2. Kroatialla on valtiollinen jatkuvuus 800-luvulta alkaen (pois lukien Jugoslavian aika 1918-92). Unkarin kanssa oli 1200-luvun alusta alkaen personaaliunioni. (Vrt. Suomen perustuslaillisen äärisiiven näkemys, että Porvoossa 1809 Suomen säädyt sopivat personaaliunionin Venäjän keisari-suuriruhtinaan kanssa.)

3. Unkarin Kroatia-politiikka oli imperialismia. Kroatia tukikin 1848 Habsburgeja eikä Lajos Kossuthia.

4. Itävallan suunnalta uhkana oli sentralismi, jota edustivat jo Maria Teresia ja Josef II. Keskitys toteutettiin kansannousujen kukistamisen jälkeen 1849, mutta purettiin kaksoismonarkian synnyttyä 1867. Muun muassa Frans Ferdinandin tavoite kolmoismonarkiasta (slaavivaltio kolmantena osana) ei kuitenkaan toteutunut.

5. Suur-Serbian nationalismi puristi Kroatiaa Jugoslavian aikana. 1940-luvun Kroatiaan suhtaudutaan sen sijaan myönteisesti. Kroatian omat serbit ovat alun perin turkkilaisia paenneita ortodokseja – eivät siis aitoja serbejä.

6. Venetsian herruus Dalmatiassa keskiajalta 1800-luvun alkuun jätti ikäviä muistoja.

7. Uskonnolliset ja kielelliset kiistat (myös mm. ortografiasta) ovat keskeinen osa Kroatian historiaa ja nykypäivää.

Jaa artikkeli
Takaisin etusivulle

Kirjaudu sisään