Kroatia näyttää massaturismin kansoittaman rannikkokaistaleen toiset kasvot. Todella mielenkiintoiset keskustelut paikallisten toimittajien kanssa auttavat ymmärtämään maata, jolla vielä pitkä matka aitoon demokratiaan”.
Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton reissuilla ajankohtaiset keskustelut paikallisten toimittajien kanssa ovat mielenkiintoisinta antia – yhdessä sen huiman historiatietämyksen kanssa, josta saa nauttia bussimatkojen ratoksi. Ne ovat se lisäarvo, mitä ei saa pakettimatkoilla. Näin nytkin.
Tällä matkalla paikallista mediaa edustaviksi keskustelukumppaneiksi oli valikoitunut hyvin sanavalmis, asiantunteva ja ponteva kaksikko: tv-kanava N1/CNN:n toimittaja Ivana Dragicevic ja Kroatian television toimittaja Sanja Mikleusevic. Heidän lisäkseen mukana oli Vesna Fabris, joka oli aiemmin ollut lehtitoimittaja, mutta on nyt töissä aluehallinnossa. Vesna Fabris oli työskennellyt myös Kroatian lähetystössä Helsingissä. Kaikki kolme naista tunsivat hämmästyttävän hyvin Suomen asiat.
Keskusteluissa kävi vahvasti ilmi se, että Kroatian yhteiskunnallinen tilanne on muuttunut huolestuttavaan suuntaan tämän vuosikymmenen aikana. Hallituksen äärinationalistiset äänenpainot alkavat muistuttaa Unkarin Orbania. Korruptio näkyy hallinnon ja talouden joka tasolla. Median toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet ja sananvapaus on rajallista.
– Tein 2000-luvun alussa jutun Zagrebissa murhatun serbimiehen ja hänen perheensä traagisesta kohtalosta. Enää sellaista ohjelmaa ei voisi tehdä tai sitä ei ainakaan näytettäisi, kertoi Sanja Mikleusevic. Hän on työskennellyt Yleisradiota vastaavalla tv-kanavalla.
Serbiväestön osuus on Kroatiassa koko ajan huvennut. Hotellin ravintolassa käydyssä paneelikeskustelussa huomasi, että Ivana Dragicevis ei selvästi pitänyt koko nationalismikäsitteestä eikä Kroatian ja Serbian välisiä suhteita koskevista kysymyksistä. Hänen perheessään on serbitaustaisia. Myöhemmin illallispöydässä Ivana kertoi muun muassa siitä, miten hän on saanut konkreettisesti kokea toimittajan sananvapauden uhkaavan huonontumisen. Kroatian presidentti oli tänä vuonna tv-haastattelussa viitannut häneen nimeltä ja käyttänyt termiä ”maanpetturi”. On synkkää ajatella, millaiselta tällainen kielenkäyttö tuntuu maassa, jossa radikaaliryhmät voivat ottaa presidentin sanoista ”vaarin”.
Kaikki kolme keskustelukumppania ottivat esiin kiihtyvän aivovuodon (Brain Drain). Yliopistoista valmistuneet nuoret lähtevät etsimään muualta valoisampaa tulevaisuutta sekä parempia tienistejä 800 euron keskipalkan (netto) sijaan. Työvoimapula vaivaa jo monilla aloilla.
Vesla Fabriksen poika on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Svenska handelshögskolanista ja asuu nyt vaimoineen Espoossa. Vesla epäilee, etteivät he ole muuttamassa Kroatiaan. Hän käy Suomessa pari kertaa vuodessa pojan perhettä tapaamassa.
Mutta yhdellä saralla Kroatialla pyyhkii oikein hyvin – urheilussa. Jalkapallon MM-kisojen finalisti, kärkisijoja monissa muissakin palloilulajeissa, useita yleisurheilu- ja alppihiihtohuippuja. Mistä moinen menestys? Vesla Fabris arveli, että nuoret näkevät urheilun keinona sosiaaliseen ja taloudelliseen nousuun.
– Myös sisu näkyy monien urheilijoimme otteissa, hän arveli ja kertoi lukeneensa lukuisia analyysejä maan urheilumenestyksestä. Yksiselitteisiä vastauksia niistä ei löydy.
Ystävät vähissä
Kroatian yhteiskunnallisesta ja ulkopoliittisesta tilanteesta kuultiin myös matkan viimeisen illallisen yhteydessä. Mukana oli Tena Perisin, joka opettaa journalismia Zagrebin yliopistossa, mutta työskenteli aiemmin Kroatian television toimittajana ja toimi Jugoslavian sodan aikana Yrjö Lautelan tulkkina.
– Journalismia opiskelemaan löytyy yhä mukavan paljon halukkaita ja hyviä opiskelijoita, mutta monet pätevimmistä suuntaavat valmistumisen jälkeen ulkomaille töihin, mm. Saksaan, Espanjaan, Hollantiin, Irlantiin. Monet valmistuneista haluavat työskennellä ja tehdä uraa videotuotantojen parissa, ei siis niinkään journalismin, kertoi Tena Perisin.
Toisena vieraana oli toimittaja Branka Sesto. Hänkin oli tehnyt töitä televisiotoimittajana, mutta irtisanottiin vuonna 1991, koska oli serbi. Sittemmin hän on tehnyt YK-hommia, mutta on jo eläkkeellä. Branka Sestolta kysyttiin muun muassa Kroatian ystävämaista. Kovin paljoa niitä ei ilmeisesti löydy – oikeastaan ainoana hän mainitsi Ukrainan, jossa oli juuri hiljattain vieraillut.
– Kansallistunne on Ukrainassa samalla tavoin sisäänpäin kääntynyttä kuin Kroatiassa. Se ei siis ole sellaista valloittamaan pyrkivän imperialistista kuten Venäjän tai Serbian nationalismi, Sesto kuvasi.
