Kotimaanmatkalle oli ilmoittautunut 33 osallistujaa. Bussi kuljetti väen Helsingistä Lahteen, jossa pysähdyttiin aluksi maittavalle lounaalle ravintola Kokkaan. Ruokailun lomassa ihasteltiin hienoa Vesijärven rantaa ja uusia kerrostaloja. Yhden talon ylimmässä kerroksessa asuu kuulemma entinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen. Hieno järvinäkymä hänellä!
Häviääkö painettu lehti?
Lounaan jälkeen matka jatkui Etelä-Suomen Sanomiin, jossa lehdestä ja koko Keskisuomalaisen konsernista kertoi päätoimittaja Markus Pirttijoki. Teimme myös kierroksen lehden toimituksessa.
Pirttijoki vastasi Matti Laitisen kysymykseen painetun lehden häviämisestä, että lehtien ilmestymispäivien harveneminen varmaan jatkuu, mutta printin katoaminen kokonaan ei ole näköpiirissä.
Etelä-Suomen Sanomien lisäksi Hämeen median alueella ilmestyy Hämeen Sanomat, Forssan lehti ja ilmaisjakelulehti Uusi Lahti. Edellisten lisäksi ilmestyvät myös tilattavat Itä-Häme ja Keski-Häme sekä kaupunkilehdet Seutuneloset ja Hämeenlinnan kaupunkiuutiset. Hämeen Median alueella ilmestyy siis kahdeksan lehteä. Päätoimittaja Pirttijoki ei enää puhu maakuntalehdestä, vaan käyttää sanaa maakuntamedia. Konserni menee strategiansa mukaan kohti kannattavaa digitaalista monimediallisuutta.
Etelä-Suomen Sanomat tuottaa myös uutisia Hämeen median alueella kuuluvalle kaupalliselle Radio Voimalle. Verkkotoimituksen toimittajat käväisevät lukemassa uutisia ja sitten palaavat taas perustyöhönsä päätteen ääreen. Video-ohjelmien tekoa harjoitellaan nettisivuille. Erikoisuutena lehdellä on eri puolilla Suomea isoja digitaalisia ilmoitustauluja, jolta halukkaat voivat ostaa tilaa mainoksilleen.
Digitalisoituminen ja uudet jakelualustat
Päätoimittaja Markus Pirttijoen mukaan digitalisoituminen on tuonut lehtimaailmaan uusia jakelualustoja ja tapoja tuottaa sisältöä. Perinteisen tekstin ja still-kuvan rinnalle on tullut podcasteja, videoita, visuaalisia tarinoita yms.
– Digitaalinen ympäristö tarjoaa mahdollisuuden mitata juttujen kiinnostavuutta reaaliaikaisesti ja dataa seurataan monella tapaa. Niistä etsitään pitkän aikavälin kehityskaaria ja katsotaan päivän tarkkuudella, mitkä jutut kiinnostavat.
Pirttijoen mukaan toimittajia on kannustettu siihen, että lukuja eivät seuraa vain pomot vaan analytiikkatyökalut ovat jokaisen toimittajan käytössä. Sisältövalinnat eivät kuitenkaan perustu pelkkään dataan. Etelä-Suomen Sanomien pitää pystyä tuottamaan lukijoilleen riittävä kuva myös maan ja maailman asioista, vaikka ne eivät aina nettihittejä olisikaan.
Toimituksen perustyössä ei ole kuitenkaan Pirttijoen mielestä tapahtunut suuria muutoksia. Jutut syntyvät edelleen samalla logiikalla kuin 125 vuotta sitten. Uutiskriteerit ovat samat. Tietoa hankitaan kuten ennenkin, mutta toki moderneilla työvälineillä. Disinformaation lisääntyessä vastuullisesti tuotetulle journalismille on entistä suurempi kysyntä.
Tulevaisuuden kannalta on olennaista, että kuluttajat saadaan ymmärtämään journalismin merkitys ja maksamaan siitä. Vanhaan aikaan sanomalehden tekemistä ja jakamista subventoivat vahvasti mainostajat: tyypillisesti liikevaihdosta 60 prosenttia tuli mainostajilta ja 40 prosenttia tilaajilta. Nyt suhdeluku on kääntynyt toisin päin ja suurin osa liikevaihdosta tulee maksavilta asiakkailta.
– Sen takia on ratkaisevan tärkeää, että lukija on palveluumme tyytyväinen, sanoi päätoimittaja Pirttijoki.
Malvan aarteita ja sinfonian säveliä
Etelä-Suomen Sanomista jatkoimme Lahden visuaalisen taiteen museo Malvaan, jossa tutustuttiin oppaan johdolla Juuret – Aarteita kokoelmista -näyttelyyn. Näyttelyssä on esillä museon Lahdessa säilyttämiä julisteita, taideteoksia ja huonekaluja.
Teollinen muotoilu oli näyttelyssä vahvasti esillä, olihan Lahti pitkään suomalaisen huonekaluteollisuuden keskus. 1950-1970-luvun huonekalut toivat monille muistikuvia lapsuuden kodista. Huomasin näyttelyvitriinissä opiskeluaikani ensimmäisen oman punaisen muovisen kahvikupin asetteineen. Se oli todella hieno silloin!
Museokierrokselle mennessä katselimme taideseinää, joka on suomalainen Ekho Collectiven teos Ahto. Kun valtavan kokoisen sinisävyisen seinän luokse pysähtyy, se ikään kuin herää henkiin.
Kierroksen jälkeen virittäydyimme Malvan yhteydessä olevassa Bistro Malskissa illan konserttiin. Siitä oli kertomassa Sinfonia Lahden intendentti Maija Kylkilahti. Hän kehui Sibeliustalon akustiikkaa jopa Musiikkitaloa paremmaksi.
Sibeliustalon Oodi ilolle -esityksen johti energisesti nelikymmenvuotias kapellimestari Dalia Stasevska. Kyseessä oli upea Ludwig van Beethovenin sinfonia nro 9 d-molli op. 125.
Esitys ja esityspaikka olivat aivan mahtavat ja koko päiväretken odotetuin kohde. Itse Sibeliustalo on valmistunut vuonna 2000 Vesijärven rannalle vanhan tehdaskiinteistön yhteyteen. Rakennuksessa moderni puuarkkitehtuuri yhdistyy vanhaan tiiliseen tehdasmiljööseeen. Taloon mahtuu noin 1300 henkilöä ja Oodi ilolle oli täyttänyt sen ääriään myöten.
Teksti: Eeva-Liisa Vallin ja Matti Laitinen
