Yhteensä 32 SSL.n jäsentä ja seuralaista löysi tiensä Seinäjoelle hellesäässä 15. kesäkuuta. Hotelliin majoittumisen jälkeen kävelimme lyhyen matkan Alma-ravintolaan. Vuonna 1909 rautatieläisten käyttöön valmistunut jugend-tyylinen päätalo ja sen viereiset rakennukset ovat nyt hotellikäytössä. Seurueemme nautti ravintolasalissa maittavan varhaisen päivällisen ennen siirtymistä Ilmajoelle.

Vajaan puolen tunnin bussimatka sujui joutuisasti. Osa seurueesta oli Ilmajoella ensimmäistä kertaa, osa oli käynyt jo aiemmin katsomassa kotimaisia oopperaesityksiä. Talkoohenki elää Ilmajoella vahvana: kesäkuun koitos työllistää kaikkiaan noin 200 talkoolaista. Pohjalaiset isäntämiehet huolehtivat seurueemme väliaikakahvien kaatamisesta.

Armi-ooppera kertoi vahvan ja vaikuttavan tarinan Marimekon perustajasta Armi Ratiasta. Päärooli oli tehty sen esittäjä mezzosopraano Lilli Paasikivelle. Hänen lavakarismansa kantoi ison roolin vaivatta. Eriomaisilla äänillään loistivat myös nuorta Armia esittävä sopraano Minna-Leena Lahti sekä Armin aviomiestä Viljo Ratiaa esittävä baritoni Aarne Pelkonen.

Oopperan idean isänä oli edesmennyt säveltäjä Jaakko Kuusisto, joka näki Armin tarinan ja lakeuden maiseman sointuvan yhteen. Kuusisto ei kuitenkaan ehtinyt teosta säveltää ja tehtävä tuli Eeva Konnulle. Monissa arvosteluissa tätä valintaa pidettiin erinomaisena valintana. ”Kontu kirjoittaa soljuvaa, värikästä ja dramaturgisesti oikea-aikaista musiikkia, jossa suurten tunteiden aarioille on tilaa ja jossa huipennukset ovat pakahduttavia – juuri niin kuin oopperassa pitää olla”, kirjoitti Liisamaija Hautsalo Helsingin Sanomien arvostelussa 9.6.

Hyvillä paikoilla esitystä seurannut SSL:n porukka oli hyvin tyytyväistä näkemäänsä ja kuulemaansa. Seisten esitetyt aplodit kaikuivat Kyrönjoen yllä. ”Armi-oopperalla Ilmajoen Musiikkijuhlat on saapunut nykyaikaan. Toivon oopperalle paljon esityksiä, myös Kyrönjoen rannan ooppera-areena ulkopuolelle sovitettuna”, Hautsalo kirjoitti em. arviossa. Näihin toiveisiin on helppo yhtyä.

Hotelliin palattuamme nautimme vielä iltapalaa ennen yöpuulle siirtymistä.

Henkinen tulliraja maakuntalehden taustalla

SSL:n kotimaan matkoihin sisältyy aina myös journalistinen osuus. Nyt suuntasimme Ilkka-Pohjalaisen Seinäjoen toimitaloon, jossa päätoimittaja Markku Mantila kertoi lehden kuulumisista.

Ilkka-Pohjalainen alkoi ilmestyä tammikuun lopussa 2020, kun Seinäjoella ilmestynyt Ilkka ja vaasalainen Pohjalainen yhdistettiin. Aiemmin muun muassa Pohjalaisessa ja Kalevassa päätoimittajana ja valtioneuvon viestintäjohtajana toiminut Mantila on Ilkka-Pohjalaisen ensimmäinen päätoimittaja.

Kahden maakunnan median päätoimittajana toimimisessa on haasteensa. Kulkiessaan Seinäjoen ja Vaasan väliä Mantila kertoi välillä ihmettelevänsä, koska maakuntien rajalle tulee tulliraja. Seinäjoki on yrittäjämyönteinen ruokamaakunta, jossa on melko vähän kansainvälisyyttä. Vaasa on taas hyvin heterogeeninen, liberaali yliopistokaupunki. Hän piti kaupunkien keskinäistä kilpailua tyhmänä ja toivoi enemmän yhteistyötä.

Ilkka-Pohjalaista julkaisee I-Mediat Oy. Kustantajan kanssa on sovittu linjapaperi, joka toimii lehden teon ohjenuorana journalistin ohjeiden, lakien ja asetusten ohella. Vaikka henkinen tulliraja vaikuttaa monin tavoin, päätoimittajalla on lehden johdon ja omistajien vahva tuki.

Mantilan mukaan puolet yhtiön liiketoiminnasta tulee digitaalisesta liiketoiminnasta. Siltä konserni odottaa myös eniten kasvua. Mantila kertoi, että Ilkka-Pohjalaisella on noin 11 500 digi-only -tilaajaa eli neljännes kaikista tilaajista. Hän piti pienoisena ihmeenä, että printtilehden tilaajia on vielä näinkin paljon, vaikka levikki onkin tippunut jo pitkään.

Kuten monissa muissakin lehdissä myös Ilkka-Pohjalaisessa mietitään, paljonko lehden verkossa olevasta aineistosta on vapaata ja paljonko maksumuurin takana. Balanssin löytäminen on vaikeaa. Mantilan tiedon mukaan noin 80 prosenttia HS.fi:n aineistosta on vapaata.

Markku Mantila huolissaan uusien toimittajien rekrytoinnista.

– Toimittajia on vaikea löytää. Yritämme panostaa henkilöstöohjaamiseen ja palautetta pyritään antamaan heti juttua tehdessä. Mutta silti tuntuu siltä, että etelän media vetää pätevät toimittajat.

Monet toimittajat hakeutuvat viestintätehtäviin etenkin parempien palkkojen toivossa.

– Mediatila on kääntymässä viestijöiden dominoivaksi tilaksi, Mantila totesi.

Päätoimittaja Mantilan hyvin kiinnostavan katsauksen jälkeen osallistujilla riitti vielä kysyttävää ja kommentoitavaa. Keskustelua jatkettiin Ilkka-Pohjalaisen tarjoaman salaattilounaan lomassa.

Järjestytyn ohjelman jälkeen matkalaisille jäi vapaata aikaa. Monet piipahtivat katsomassa hienoa Lakeuden Risti -kirkkoa sekä muita Alvar Aallon rakennuksia Seinäjoen keskustassa.

Matka kirvoitti kiittävää palautetta. ”Onnistunut kokonaisuus ja erinomaiset järjestelyt”. Näillä eväillä kelpaa taas suunnitella tulevaa.

Kirsti Sintonen