Uuden Suomettaren säätiön täyttäessä tänä vuonna kunnioitettavat 100 vuotta ensimmäinen suunnitelma maljan nostamiseksi Suometar-päivänä viime tammikuussa jouduttiin peruuttamaan. Täsmällisemmin, koko Suometar-päivä oli peruutettava koronan aiheuttamien tapaamisrajoitusten vuoksi.
Odotus palkittiin ja malja nostettiin viime keskiviikkona täydessä salissa SSL:n ja USS:n yhteisessä juhlassa. ”Onnea Uuden Suomettaren säätiölle 100-v juhlavuotena!”
Tilaisuuden avasi liiton puheenjohtaja Maarit Tyrkkö toivottaen kaikki tervetulleiksi ja kertomalla ohjelmankulusta. Tämän jälkeen puheenvuoro siirtyi onnittelut vastaanottanelle USS:n puheenjohtaja Matti Kavetvuolle:
”Hyvät SSL:n jäsenet ja ystävät,
Meillä Uuden Suomettaren säätiön edustajilla on todella ilo juhlistaa tänään säätiön satavuotista taivalta yhdessä läheisen kumppanimme SSL:n kanssa. Kiitos tästä mahdollisuudesta!
Säätiön hallituksen nykyiset jäsenet ovat täällä juhlamielellä kaikki paikalla – varapuheenjohtaja Antti Tanskanen, jäsenet Pentti Kivinen, Jyrki Vesikansa ja Maarit Tyrkkö/SSL. On mieluisaa nähdä paikalla myös säätiön hallituksen aiempia jäseniä.
Säätiön ja SSL:n yhteistyön perusta on rakennettu jo säätiön perustamisasiakirjassa 28.5.1921, jossa määrätään hallituksen jäsenmääräksi viisi, joista yhden nimeää SSL kolmeksi vuodeksi kerrallaan.”
Lue tästä Matti Kavetvuon koko puhe
Puheensa lopussa Matti Kavetvuo kertoi ajatuksesta jakaa apurahana kunniapalkinto henkilölle, joka on toiminut merkittävästi säätiön päämäärien hyväksi.
”Monien keskustelujen jälkeen päädyttiin jakamaan 5000 euron tunnustuspalkinto fil. lis. Jyrki Vesikansalle. Perusteluissa todettiin Vesikansan mittava toiminta lehtityön parissa, tietokirjailijana sekä tutkijana. Ajankohtaisuutta palkinnolle tuo Vesikansan väitöskirjatyö. – Onnittelen lämpimästi palkinnonsaajaa säätiön puolesta.”
Kättentaputusten ja Jukka Nykäsen Hämäläisten laulun alkusävelten saattelemana kunniapalkittu Jyrki Vesikansa saapui vastaanottamaan palkintoa:
”Arvoisa Uuden Suomettaren Säätiön puheenjohtaja, hallituksen jäsenet ja toimelias asiamies, hyvät kollegat!
Suuret kiitokset palkinnosta, joka yllätti minut täysin, kun ideasta ensi kerran kuulin. Todettakoon, että en vain jäävännyt itseäni, vaan poistuin huoneesta, kun asiaa käsiteltiin säätiön hallituksessa. Palkintorahoille on hyvää käyttöä Matin mainitsemassa väitöskirjahankkeessa ja kaikessa siihen liittyvässä.
Kun Matti viittasi elämänuraani, niin sallittaneen hieman muistella sen alkua. Pohdin sitten yleisemmin journalistien muistelemisen ongelmia ja opetuksia.
Haettuani keväällä 1964 kesätoimittajan paikkaa Uudesta Suomesta toimituspäällikkö Jopi Ruotsalainen soitti jonkin ajan kuluttua ja kertoi, että minulle olisi töitä ulkomaanosastossa – olihan käynyt ulkomailla ja osasin jopa sellaista harvinaista kieltä kuin englantia. Muun ohessa olin nimittäin tehnyt kolmen opiskelukaverini kanssa huiman reissun Pohjois-Afrikkaan vanhalla Mersulla. Matkan olimme rahoittaneet kirjoittamalla kuvitettuja selostuksia ennen muuta Kotiposti-lehteen. Juttujen leikkeet olin tietenkin liittänyt hakemukseeni. Tuollainen seikkailu oli ihanassa nuoruudessamme mahdollinen – sponsoreitakin löytyi.
Ensimmäinen kesäkuuta astuin sitten kai kymmenen tienoilla aamupäivällä Lönnrotinkadun toimitukseen. Oli hiljaista, mutta aamuvuorolainen ohjasi minut pitkää käytävää pitkin ulkomaanosaston tyhjään huoneeseen. Hyödynsin aikani tutkimalla osaston runsasta lehtivalikoimaa, kunnes paikalle saapui vuorossa ollut listamies, niin kuin silloin sanottiin. Hänellä oli meneillään kuuma romanssi työtoverinsa kanssa, joten lehdenteko jäi vähemmälle. Listamies toivotti kuitenkin tervetulleeksi, otti päivän lehden käteensä ja alkoi opettaa: ”Tämä on petiittiä, tämä bourgeois´ta, tuossa on STT:n uutisliuskoja, ala otsikoida ja käsitellä niitä.”
Siinä oli minun työhön perehdyttämiseni. Tosin tiesin jo ennestään, mitä petiitti ja bourgeois olivat.”
Lue tästä Jyrki Vesikansan koko puhe
Puheiden jälkeen siirtomaasalin eteen tulivat SLL:n johtokunta ja USS:n hallitus sekä asiamies. Ensimmäiseksi onnittelukukat sai Eeva-Liisa Vallinin ojentamana lehdistöneuvos Jyrki Vesikansa. Tämän jälkeen liiton varapuheenjohtaja Marketta Mattila onnitteli 100-vuotiaan säätiön puheenjohtajaa – ja halasi! – vuorineuvos Matti Kavetvuota.
Paikalle oli saapunut myös pitkän linjan journalisti, pääkonsuli Johannes Koroma, jolla oli hyviä uutisia Uuden Päivän Rahaston toimista Kansalliskirjastossa.
”Suunniteltu työ on nyt valmis!”
Puheista musiikin maailmaan
Tässä ensimmäisessä Suomalaisella Klubilla järjestetyssä jäsentilaisuudessa haluttiin olla mukana koko SSL:n johtokunnan voimin. Seuraavaksi oli vuorossa Heljä Salonen, joka esitteli vieraaksemme saapuneen pianisti Jukka Nykäsen. Hän johdatti meidät Tšaikovskin poloneesin kautta Myrskyluodon Maijan maisemiin – ja lopuksi kokoamaansa musikaalien tuttuun maailmaan. Heljä oli antanut vinkiksi tähän ”Jukan varttiin” kolme sanakokonaisuutta: 1. Juhlava, reipas, 2. Sisukkuus, sitkeys ja 3. Viihdytään yhdessä.
Ja me viihdyimme. Kiitokseksi juuri häämatkalta palannut tuore aviomies sai kotiin vietäväksi Pertti Nybergiltä, kauniin kukkakimpun ja SSL:n mitalin. Värikkäät kukat – kaikki erilaisia luomuksia – oli taidolla valinnut sihteeri-rahastonhoitaja Silja Latvanen.
Buffet ja vapaata seurustelua
Loppuilta sujui iloisten tapaamisten merkeissä. Koronan pahin aika tuntui olevan takana ja kahden rokotuksen suojassa suunniteltiin jo syksyn kohtaamisia. Puhuttiin uusista kirjoista, joita jäsenet kiitettävästi esittelevät SSL:n kotisivuilla. Ja kuultiin, että pian väittelevä Jyrki Vesikansa on juuri saamassa valmiiksi kansanpainoksensa henkilöhakemiston ja että kirja on lähdössä Yrjö Klipin taittajankäsistä painoon. Onnellinen mies oli myös Eero Sauri, jonka muistelmat ovat jo kansissa – ja jonka teos oli Klubilla saatavilla omistuskirjoitusta arvostaville jäsenille.
MT
Kuvat: Matti Laitinen, Nina Stenros, Maarit Tyrkkö, Eeva-Liisa Vallin
Video: Heljä Salonen