Asiantuntijat etsivät vastausta median rooliin omalla erityissektorillaan. Vasemmalta päätoimittaja Minna Holopainen STT:stä, johtaja Arttu Lehmuskallio Kyberturvallisuuskeskuksesta ja varautumispäällikkö Antti Sillanpää Huoltovarmuuskeskuksesta.

10 | 2022

Aiheena ”Informaatio-, hybridi- ja kybervaikuttaminen” – vieraana huippuasiantuntijat

Tunnelma luentosalissa oli sähköistynyt, kun SSL:n syksyn Mediapiiri kokoontui maanantaina 17.10.2022. Johtokunta oli ladannut ajankohtaisinta parasta pöytään. Tarjolla oli aihe ”Informaatio-, hybridi- ja kybervaikuttaminen”. Päämääränä oli saada vastaus tai vastauksia kysymykseen ”Mikä on median rooli?”

Miten Mediapiiri eteni? Mitä pohdittiin, miten vaikeita termejä avattiin? Millaista oli ottaa koppi ”saippuamaisesta aiheesta” ja puhkaista kuplia, joita nyt on kaikkialla. Ei helppoa, mutta ymmärrettävää. Johtokunnan jäsenet Nina Stenros ja Kimmo Kallonen olivat valmistautuneet hyvin, tilaisuus käynnistyi asiantuntijoiden 15 minuutin esityksillä.

”Kyberturvallisuustaidot kuuluvat kaikille”

Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja Arttu Lehmuskallio aloittaa nostamalla esille raflaavan uutisen. Otsikkona on Suomen voisi pysäyttää vartissa. Uutinen kuuluu: Asiantuntijan mukaan Suomen voisi pysäyttää vartissa, jos joku valtiollinen toimija näin haluaisi. ”Menemättä siihen, onko tämä totta vai ei, tämä on aika provo-otsikko siihen nähden, ettei tästä ole sittemmin puhuttu. Jos tämä on totta, siihen kannattaisi panostaa aika paljon – mitä tarkoitetaan sanalla Suomi ja mitä merkitsee pysäyttää”, Lehmuskallio jatkaa. ”Tämä meidän alamme on tosi mutkainen…”

Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja Arttu Lehmuskallio: ”Meidän näkökulmastamme media toimii viestimme tiedottajina suurille massoille ja toisaalta määrittää usean tapauksen vakavuuden. Vai määrittääkö sen lopulta klikit?” Mediapiirin ohjaksissa olivat Nina Stenros ja Kimmo Kallonen.

Seinälle heijastuu kuva lehmästä, mikä liittyy tapaukseen, jossa joku Telian asiakas aiheutti tuhansia tietomurtoyrityksiä sekunnissa ympäri planeetan arpomalla tuhansia salasanoja sekunnissa, jos se oikea löytyisi. ”Syyllinen oli lehmä, jolla oli killutin kaulassa. Tämän liiketunnistin oli yhteydessä nettiin, josta tieto meni pilveen, josta farmari sen sai ja ymmärsi, että nyt lehmällä on kiima, se liikkuu siihen malliin.”

Tarina liittyy mediaan. Lehmuskallio sanoo edustavansa tässä digitaalisessa yhteiskunnassa kyberturvallisuusasiantuntijuutta – ja määritelmällisesti kyberturvallisuusasiantuntijan pitäisi ymmärtää kaikkea. Mutta hänellä ei ollut tietoa nykypäivän maataloudesta. ”En siis ole lehmäasiantuntija ja toisaalta farmari ei ole kyberasiantuntija. Tähän väliin tarvitaan media! Silloin yhteiskunta menee eteenpäin.” Median rooli on kertoa Lehmuskallion tarina lehmänomistajalle ja päinvastoin, lehmänomistajan tarina Lehmuskalliolle. ”Olen aina tykännyt kaiken maailman maaseudun lehdistä.”

Jorma Miettinen (toinen vas.) kiinnostui Arttu Lehmuskallion kertomasta kokeilusta, jossa toinen toimittajaryhmä pantiin tekemään asiallisen aikakauslehden ja toinen iltapäivälehden tapaista julkaisua aiheesta kyberosaajan kanssa. Kyber-porukka yritti ujuttaa viestinsä kumpaankin julkaisuun.

”Ongelmia saattaa syntyä myös aamupalalla hotellien ravintoloissa, kun omenamehu loppuu mehupalvelutarjoajan timanttisesta järjestelmästä. Tarjoilijat eivät tunne näitä hienoja mekanismeja, jolloin ainoa apu on kiinnittää laitteeseen Post it lappu uudesta mehusta. Ykkösongelma on jälleen, etteivät prosessit ole kunnossa. Tekniikka osaisi vaihtaa mehun, mutta tarjoilijoille ei ole saatavilla yksityiskohtaisia ohjeita.”

Ajankohtainen aihe veti paikalle runsaasti jäseniä, mutta poissaolojakin oli, syynä leviämässä oleva uusi koronakanta.

Tarinoita riittää – ja kaikissa on jokin katve, josta seuraa ongelma. Tarvittaisiin ihmisiä, jotka ymmärtäisivät molempia osapuolia. Taustalla on kuva: 1. Talouden ja politiikan ilmiöt heijastuvat myös kyberturvallisuuteen, 2. Puutteellinen tiedonvaihto heikentää kyberturvallisuuden kokonaistilannekuvaa, 3. Kyberturvallisuus on riippuvainen osaajista. Kyberturvallisuustaidot kuuluvat kaikille. – Ja mikä tärkeintä: Media luo kontekstia, yhteyden!

”Informaatioturvallisuus on huoltovarmuutta”

Huoltovarmuuskeskuksen varautumispäällikkö Antti Sillanpää miettii, saako Suomen nurin vartissa ja vastaa: ”Hyvinvointi-Suomen voi saa nopeasti, mutta huoltovarmuus-Suomen kyykyttämiseen tarvitaan paljon enemmän!” Sillanpää avaa huoltovarmuutta sanoen, että ennen keskityttiin varastoihin, kuten öljyyn ja siemeniin. Nykyisin puhutaan jatkuvuuden hallinnasta. ”Ja mikä sitten on nykypäivän öljy, se on informaatio. Ja siinä te olette. Kaikkien asioitten tuotantoketjut ovat äärimmäisen hienosyisiä. Se, miten yksi palikka siirtyy toiseen paikkaan, edellyttää tiedon sujuvaa kulkemista.”

Huoltovarmuuskeskuksen varautumispäällikkö Antti Sillanpää kuvasi, kuinka keskinäisriippuvassa maailmassa olemme. Pitkät ja herkät ketjut ovat alttiita informaation manipuloinnille. Oikea tieto on arvokkaampaa kuin koskaan!

Sillanpää vakuuttaa, miten kriittiset tuotantoketjut ovat hyvin pitkiä ja hyvin vaikeita. Niissä on paljon haavoittuvia paikkoja, ja silloin täytyy panostaa huoltovarmuusketjuun. ”Tämän vuoksi on ajateltava jatkuvuuden hallintaa”, hän sanoo. ”Me olemme siirtyneet huoltovarmuuskeskuksen rakenteessa sellaiseen systeemiin, että meillä on ohjelmia ja yksi niistä on DT eli Digitaalinen turvallisuus 2030. Meillä on ollut perinteisesti Mediapooliyhteistyö harjoituksia. Nyt oli harjoitus, missä keskityttiin kyberongelmiin, mutta mukana oli myös infovaikuttamisen elementtejä. Käsittelimme keskinäisriippuvuuksia – monia asioita, jotka liittyvät sekä hyvinvointi-Suomeen että huoltovarmuus-Suomeen. Esille nousivat jatkuvuuden hallinta, häiriöiden sietokyky ja digitaalisuus.”

HVK:n aktiivisuus informaatioturvallisuudessa pohjautuu Valtioneuvoston päätökseen huoltovarmuuden tavoitteista 2018. Ajatellaan, että informaatiovaikuttaminen voi estää huoltovarmuuden toteuttamisen. Esimerkkejä on paljon. Yhtäkkiä kaikki jonottavat rahojaan automaateilla tai vessapaperit loppuvat kaupoista. ”Jostain on tullut tieto, että näin on syytä menetellä. Mutta ajatelkaa, että uutinen on masinoitu, eikä ole oikeaa syytä toimia näin. Joku on vain lähtenyt tekemään epäaitoa kampanjaa, mikä raunioittaa koko luottamuksen järjestelmään.”

”Media on äärettömän tärkeä informaatioturvallisuudessa. Median toimintaa pitää auttaa ja tukea kahtalaisesti. Toisaalta media voi olla informaatiovaikuttamisen välineenä – joku syöttää jotain hölynpölyä ja se menee median läpi. Tai sitten voi itse joutua suoraan informaatiovaikuttamisen kohteeksi, vaikka vain yksittäinen toimittaja. Tehdään kampanja, jotakin maalitetaan ja sillä murennetaan tiedotusvälineen tai toimittajan maine. Jos siis ymmärretään paremmin, mitä informaatioympäristössä tapahtuu, se tukee itsessään lehdistön vapautta.”

Mikään ei ole kuitenkaan helppoa. Eri tahoilla on eri termit, ei ole yhteistä kieltä. Tällöin valveilla oleminen jää median harteille. Ja kun keskusteluun sekoittuvat botit, eivät siis oikeat ihmiset, me emme voi päätellä edes sitä, ketkä keskustelevat.

Antti Sillanpää ja Nina Stenros huomasivat olevansa vanhoja kollegoita – lähes 30 vuoden takaa.

”Mediatalo erilaisten vaikuttamisyritysten kohteena”

STT:n vastaava päätoimittajan Minna Holopainen sanoo, että informaatiovaikuttaminen on laaja teema ja menee suoraan mediassa tutumpaan käsitteeseen eli disinformatioon. Siihen, millaista väärää tietoa median kautta yritetään levittää ja millaisia tilanteita se on toimituksissa aiheuttanut. ”Itselleni termi tuli tutuksi keväällä 2014”, Holopainen sanoo. ”Silloin se muuttui systemaattiseksi omassa mediatodellisuudessa, työnteon todellisuudessa. Alettiin nähdä! Miten on mahdollista, että joku voi valehdella näin paljon nimenomaan Venäjän suunnalta. Toinen ihmetys oli, miten kukaan voi uskoa tällaista tietoa, kun se oli totaalista roskaa ja suuri osa siitä oli helppoa tunnistaa valeeksi.”

Takaseinällä on kuva, jossa lukee punaisin kirjaimin Everything is possible and, nothing is true. ”Eihän disinformaation päätavoite ole, että kaikki uskoisi kaikkea mitä levitetään, ihan mahdottomia juttuja, että lehmätkin lentäisivät… Olennaista on yhteinen todellisuus, faktat, että on asioita, joihin voi luottaa. Lähdekritiikki historian tutkimuksen työkaluna ja uutistyön työkaluna tarkoittaa, että löytää oikeat tiedot. Jos kaikkea vain epäilee ja pitää vääränä, ei ole enää mitään yhteistä todellisuutta, ei mitään jaettua todellisuutta. Tämä on informaatioresilienssin kannalta heikko tilanne, jos ihmisillä ei ole käsitystä, mikä on totta, kehen luotan, mitä voin tehdä.”

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen avaa seinälle heijastettuja teemoja. Otsikkona on Median tehtävä ei muutu. Suurimpana haasteena hän pitää journalismin muuttumista ”tietopesuksi”, jossa väärä tieto pestään jonkin luotettavan lähteen kautta todeksi.

Holopainen uskoo, että maailmassa, missä olemme eläneet yli kahdeksan vuotta, median tehtävä pysyy samana kuin aiemmin. ”Haluan sanoa tämän vakavasti: ei median tehtäväksi muutu disinformaatiota vastaan taisteleminen. Median tehtävänä on kertoa yleisölle merkittävää tietoa, joka kiinnostaa yleisöä. Toiseksi tarkoitukseton väärä informaatio, misinfo, ja tahallinen väärä informaatio, disinfo, jotka vaikeuttavat uutistyötä, jota me teemme – eivät nekään muuta sitä, mitä olemme tekemässä, median perustehtävää tai uutiskriteereitä.”

Esille nousevat uutiset pääministerin erikoisista ystäväpiireistä ja käytöksestä. Eikö niistä saisi sen takia uutisoida, koska ne ovat omiaan herättämään epäluottamusta vallanpitäjiä kohtaan ja koska se voisi olla disinformaatiota?

Pöydällinen iloisia journalisteja, vasemmalta Seija Sihvola, Pirjo Nuotio, Anneli Salmivaara ja Marjo Partio, joka ei vielä ole jäsenemme.

”Meidän pitää edelleen kertoa nämä asiat! Meidän pitää tarkistaa faktat. Meidän pitäisi onnistua paremmin otsikoinnissa, ei saisi syntyä käsitystä, että pääministeri on käyttänyt huumeita, jos hän ei ole käyttänyt huumeita. Virheitä on tehty”, Holopainen sanoo. ”Mutta perusajatus, että mediasta tulee yhteiskunnan luottamusta ja yksimielisyyttä valvova elin, joka huolehtii siitä, ettei kenellekään tule paha mieli, ei ole median tehtävä.”

Eniten huolta herättää median muuttuminen samaan aikaan disinformaation kanssa ”tietopesulaksi”. Holopainen korostaa, että ”tietopesula” on suora viittaus rahanpesuun. ”Eli jos tulee väärää informaatiota, me emme voi julkaista sitä, sillä silloin se saa STT-luotettavuus leiman.” Esimerkkejä väärästä tiedosta on paljon Ukrainan biolaboratorioista ja laittomista kansanäänestyksistä uutisarvoisten henkilöiden valeväitteisiin. Omana haasteena ovat kuvat! Uutiskuvan alkulähde täytyy tuntea, tietää kuvaustilanne ja havaita oikeat kuvat väärässä ympäristössä sekä tarkistaa videot jonkun sanomisista, jos luotettava media ei ole asiasta raportoinut.

* * *

Esitysten jälkeen paneeli lähti liikkeelle Ninan kysymyksellä, miten itse kukin panelisti henkilökohtaisesti on suojautunut kyberhyökkäyksiltä. Kimmo viittasi puolestaan entisiin itsesensuurin aikoihin ja kysyi, onko nykyisessä ajassa sellaisia aiheita tai asioita, joista median on syytä vaieta turvallisuuspoliittisista tai muista syistä. Kaikki tuntuivat olevan avoimen viestinnän kannalla.

Päätoimittaja Minna Holopainen: ”Tavoitteeni on, ettei Suomesta tule koskaan enää sellaista maata, jossa on jotain yleisiä syitä, joiden takia asioista pitää vaieta. Haluan omalta pieneltä osaltani vaikuttaa siihen, ettemme enää koskaan ole sellainen yhteiskunta, jossa itse olen kasvanut aikuiseksi.”

Mediapiirin teema oli mielenkiintoinen, mutta haasteellinen. Median roolia pohdittiin kaksi tuntia. Keskustelu osoitti, että median ja ”kyberasiantuntijoiden” käsitemaailmat ovat vielä kaukana toisistaan. Eli mitään ”konkluusiota” tai selkeää yhteenvetoa ei pystytty hahmottamaan. Jostain toki kuului syvä huokaus, että salasanojen merkitseminen muistiin paperilapulle on ihan sallittua ja jopa suositeltavaa! Kun kysyttiin tunnelmia salista poistuvilta, moni totesi, että tarvitsee aikaa saadakseen ajatuksensa järjestykseen. Tilaisuudesta videota koonnut johtokunnan jäsen, Iltalehden toimittaja Heljä Salonen tiivisti: ”Tärkein viesti varmaan oli juuri se, että aihe on vaikea ja silti toimituksissa pitää ottaa rohkeasti aihepiiriä sivuavia juttuja tekoon.”

Teksti: Maarit Tyrkkö
Kuvat: Heljä Salonen, Maarit Tyrkkö


Mediapiiri 17.10.2022: Informaatio-, hybridi- ja kybervaikuttaminen – mikä on median rooli? Video: Heljä Salonen


PAIKALLA: ilmoittautuneita SSL:n jäseniä ja muutama vieras, 40 henkilöä

TAPAHTUMAPAIKKA: Lapland Hotels Bulevardi, Helsinki

KIINNOSTAVIA LINKKEJÄ:
Arttu Lehmuskallio: Verkkosivujen uutinen liittyen kybervaikuttamiseen

Huoltovarmuuskeskuksen verkkosivujen uutinen, josta tehty juttu Suomen Kuvalehteen liittyen Antti Sillanpäähän


Jaa artikkeli
Takaisin etusivulle

Kirjaudu sisään