Median keskittymiseen ja paikallisjournalismin tilanteeseen liittyvät teemat ovat olleet syyskuussa tapetilla. Elina Grundströmin kirjoittama kirja Tehtävä Keski-Suomessa julkaistiin 17.9. Se kertoo mediavaikuttaja Vesa Kangaskorvesta. Tampereen yliopistolla 3.9. pidetty Mediailta käsitteli paikallisjournalismia ja mietti sen pelastuskeinoja. Kiinnostavan keskustelutilaisuuden järjesti Julkisen sanan neuvosto yhdessä journalistiikan opettajien ja opiskelijoiden kanssa.
Kuihtuneet ja kesyyntyneet
Elina Grundström pitää Kangaskorpea Suomen 2000-luvun tärkeimpänä mediavaikuttajana, maamme Rupert Murdochina ja uuden vuosituhannen Aatos Erkkona. Keskisuomalainen Oyj on laajentunut yhden läänin lehtitalosta kahdeksaa maakuntaa hallitsevaksi mediakonserniksi. ”Leviää Suomen kartalla kuin mustetahra imupaperilla”, Grundström kuvasi kirjan julkistustilaisuudessa.
Katso Helsingin Sanomain Säätiön Youtube video tilaisuudesta. (Kesto 1:25)
Mediakonsernin uusin hankinta on Perniön seutu -lehti, jonka Keskisuomalainen Oyj hankki 5.9. Kangaskorpi kuvaa pikkulehtien ostamista kirjassa roskisdyykkaukseksi – ei kovin kaunis termi. Mutta kieltämättä hän on estänyt monet lehtikuolemat.
”Kuihtuneet ja kesyyntyneet”, Elina Grundström luonnehtii osuvasti paikallismedioiden tilannetta. Kuihtumista on se, että toimittajien määrä on puolittunut vuodesta 2010. Kesyyntymistä kuvaa muun muassa se, että paikallisia poliitikkoja arvostelevia pääkirjoituksia ei paikallislehdistä juuri enää löydy.
Kangaskorpi katsoi, että paikallisen demokratian ja median välillä on yhteys. ”On iso menetys, jos paikallismedia häviää, Yle ei yksin pysty vahtaamaan pienten paikkakuntien päättäjiä”, hän totesi Tehtävä Keski-Suomessa -kirjan julkistustilaisuudessa.
Ylistyslaulu pienille uutisille
Tampereen yliopistolla 5. syyskuuta pidetyn paikallisjournalismia käsittelevän Julkisen sanan neuvoston järjestämän Mediaillan aloitti luova johtaja Jani Halme. Hän on saanut Vuoden journalistinen teko -palkinnon vuonna 2016 paikallislehtien uutisointia esiin nostaneesta Kotimaan katsaus -projektista. Halme tilasi 163 paikallislehteä ja luki niitä sosiaalisessa mediassa. Postaukset keräsivät tuhansia tykkäyksiä.
Lehtiä Halmeelle kertyi puolitoista metriä per viikko. Hän kävi niistä läpi kaikkein pienimmät uutiset.
”Projekti oli eräänlainen ylistyslaulu pienille uutisille. Vain hurjapäisimmillä toimittajilla on taitoa tehdä niitä”, Halme hehkutti.
Jani Halme oli kysynyt myös kommentteja paikallislehtien toimittajilta ja päätoimittajilta. Osaa lehtien keskittyminen huolestutti, osaa ei. Monet pitivät hallinnon keskittymistä suurempana haittana kuin median keskittymistä sinänsä.
Uutiserämaita ei Halmeen havaintojen mukaan ole onneksi vielä Suomeen syntynyt. Esimerkiksi USA:ssa niitä on jo monin paikoin olemassa.
Huolestuttava palaute paikallislehtien tekijöiltä oli se, että poliisilta ja hyvinvointialueiden pomoilta ei saa oikein mitään irti. ”Puhuvat vain pelkkää byrokratiaa, hyvinvointialueilla on todella huonoa viestintää, vain pelastuslaitos on mediaa kohtaan ystävällinen.”
Halmeen tekemien haastattelujen mukaan paikallislehtien tekijät kokevat työnsä merkitykselliseksi. Hän korosti, että pienille uutisille on isompi kysyntä kuin koskaan. Halme halusi valaa uskoa paikallislehtien tekijöihin sekä journalistiikan opiskelijoihin, joita Tampereen yliopiston luentosali oli täynnä. Monille opiskelijoille ja vastavalmistuneille ensimmäinen alan työpaikka on perinteisesti löytynyt juuri paikallislehden toimituksesta.
Uutinen palkitsemisesta HS 18.10.2016 (maksumuuri)
Paikallinen politiikka ei kiinnosta
Jyväskylän yliopiston tutkija Ville Mannisen esityksen aiheena oli Kuinka mediakentän keskittyminen näkyy paikallisjournalismissa – tyhjenevätkö lehdet vai rikastuuko tarjonta? Tutkimushanke on Koneen Säätiön rahoittama. Myös Elina Grundström oli saanut Tehtävä Keski-Suomessa -kirjansa tekemiseen Koneen Säätiön rahoitusta.
Jyväskylän yliopiston tutkijoiden tutkimuksen kohteina olleiden lehtien toimitukset olivat kutistuneet vuosien 2013-2023 aikana kolmanneksella ja juttujen määrä vähentynyt 40 prosentilla. Paikallisten juttujen suhteellinen osuus kasvoi yhdeksässä lehdessä ja väheni kolmessa. Paikallista politiikkaa käsittelevien juttujen absoluuttinen osuus väheni kaikissa paitsi yhdessä tutkitussa lehdessä. Kymmenen vuoden tarkastelujaksolla paikallisen politiikan juttujen seuranta väheni peräti 80 prosentilla. Tutkimuksessa oli mukana sekä paikallisia sanomalehtiä että muutama maakuntalehti.
Lehtien sisällöissä näkyi tutkitulla jaksolla selviä muutoksia: vähemmän ”rutiininomaista” politiikkaa, enemmän henkilöhaastatteluja ja human interest -juttuja, vähemmän kulttuurijournalismia, enemmän ravintola- ja yritysjuttuja. Tutkituissa lehdissä oli tehty hyvin samankaltaisia ratkaisuja omistajasta riippumatta.
Päätoimittajat paikallisuuden puolesta
Mediaillan lopuksi kuultiin päätoimittajien, varsinaisten kokemusasiantuntijoiden, näkökulmia paikallisjournalismin tekemiseen. Mukana olivat Seutulehti UutisOivan päätoimittaja-toimitusjohtaja Katri Linnikko, Perhonjokilaakson päätoimittaja Sanni Aro ja Ilmajoki-lehden entinen päätoimittaja Terhi Pirilä-Porvali. Hän on ollut Ylellä vuodesta 2020 ja toimii nykyisin uutistoimittajana Yle Keski-Suomen ja Etelä-Savon alueella.
Terhi Pirilä-Porvali muisteli Ilmajoki-lehden aikoja, jolloin kunnanvaltuuston kokoukseen liittyvä koronauutinen aiheutti mittavan päätoimittajaan kohdistuvan painostuksen ja Pirilä-Porvali koki parhaimmaksi lähteä lehdestä.
Muutkin päätoimittajat olivat kokeneet painostusta. Katri Linnikon mukaan sitä tuli enemmän päätoimittajauran alkuaikoina.
”Kun on ollut 15 vuotta alalla, suhtautuminen vaikutusyrityksiin on muuttunut. Nykyisin voi kokea, että toimituksessa ollaan todella asian ytimessä, jos vaikka jonkin firman johdon suunnalta alkaa tulla painostusta”, Linnikko totesi.
Sanni Aro kertoi viettävänsä 35 iltaa vuodessa kunnanvaltuuston kokouksissa. Hänen mukaansa sitten alkaa tulla uutiserämaata, jos joku valtuuston kokous jää väliin. Minkään muun median edustajia kokoukset eivät kiinnosta.
Terhi Pirilä-Porvali katsoi, että katvealueita paikalliseen journalismiin tulee, mutta ei välttämättä vielä varsinaisia uutiserämaita. Toivottavasti katveeseen jäävät alueet pysyvät mahdollisimman pieninä.
Kirsti Sintonen
KUKA?
Kirjoittaja on toiminut SSL:n puheenjohtajana keväästä 2022. Valtiotieteiden maisteri aloitti toimittajanuransa Uudessa Suomessa 1980-luvun puolivälissä. Vuonna 2020 hän jäi eläkkeelle Acatiimi-lehden päätoimittajan tehtävistä. Työvuosiin sisältyi palvelussuhteita myös tiedottajan ja viestintäpäällikön tehtävissä.
BLOGI
Ajatuksia journalismista ja sen vierestä.
BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Blogeja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.
