Kari Mänty (s. 1948) aloitti toimittajan opinnot Tampereen yliopistossa 1967 ja avusti YLE:n Seinäjoen toimitusta jo vuonna 1969. Tv-uutisten kesätoimittajaksi hän siirtyi 1970 ja eteni sitä kautta vakinaiseen työsuhteeseensa 1971. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi Tukholman yliopistosta 1972 Mänty muutti seuraavana kesänä Lontooseen BBC:n External Servicen palvelukseen, jossa työhön kuului suomenkielisellä osastolla kommentointia, raportointia ja juontamista.
YLE:n tv-uutisiin Mänty palasi 1975 ja toimi siellä kuutisen vuotta toimittajana, juontajana ja toimitussihteerinä. Sitten ura vei TV 2:n Ajankohtaisen kakkosen politiikan toimittajaksi ja parin vuoden jälkeen TV1:n A-studion juontaja-toimitussihteeriksi. Tuttu Lontoo kutsui 1986 – nyt YLE:n kirjeenvaihtajana, jossa raportointiin sisältyi juttuja myös Irlannista ja Pohjois-Irlannista.
Sitten journalismin kymmenottelijalla alkoi päällikkötehtävät. A-studion johtajan pesti vaihtui kesällä 1991 TV1:n urheiluohjelmien päälliköksi. Männyn johdolla urheiluruudusta tehtiin jokapäiväiset ja kisalähetyksiä uudistettiin.
Vuonna 1996 YLE-taival vaihtui vaasalaisen sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajuuteen. Männyn mukaan tehtävä lavensi journalistista kokemusta – pääkirjoituksissa sai ja piti ottaa kantaa. Pohjalaisuus oli Jurvasta kotoisin olevalle tuttua.
Vaasasta Mänty palasi vuonna 2002 takaisin tuttuun Pasilaan yhdistämään johtajana radion uutis- ja ajankohtaistoimitukset. Samalla aloitettiin arkiaamujen Ykkösaamu.
EBU:n Radio News Groupin varapuheenjohtajana Mänty sai havaita, että radion ja television uutisorganisaatioiden erillään pitämistä alettiin kyseenalaistaa. Näitä oppeja Mänty pääsi toteuttamaan, kun hänet nimitettiin 2007 alusta YLE Urheilun päälliköksi yhdistämään radion ja television urheilutoimitukset. Männyn mukaan tämä järkevöitti resurssien käyttöä ja vahvisti YLE:n asemaa kovenevassa kilpailussa.
Eläkkeelle siirtymisen (2011) jälkeen Kari Männyn on pitänyt liikkeellä lukuisat luottamustoimet ja harrastukset. Suomi-seuran hallituksen jäsenyyden lisäksi reservin kapteeni on toiminut Sotaveteraaniliiton hallituksen jäsenenä sekä sen viestintätoimikunnan puheenjohtajana. Myös median ja sen kehityksen seuraaminen on aktiivista. Tekoälyn käytön yleistyminen mietityttää.
– Teknistä kehitystä ei voi eikä pidäkään estää. Tilanne on hallussa niin kauan kuin tekoäly ei tee journalistisia päätöksiä. Tekee mieli silti kysyä, onko kyse vain veteen piirretystä viivasta. Tekoälyn sanotaan vapauttavan toimituksissa resursseja muuhun käyttöön. Se tarkoittaa suomeksi myös sitä, että työpaikat toimituksissa vähenevät. Saa nähdä, miten tämä kehitys heijastuu nuorten kiinnostukseen hakeutua toimittajakoulutukseen. En kehtaa sanoa, mitä minä ajattelen.
Suomalaisen Sanomalehtimiesliitto myöntää vuosittain Olli-palkinnon. Se on nimetty liiton pitkäaikaisen sihteerin ja suuren journalistin, professori Väinö Nuortevan eli pakinoitsija Ollin mukaan.
Journalisti Kari Männyn kiitospuhe:
KIITOS OLLI -PALKINNOSTA
Arvostan Olli-palkintoa suuresti. Syntymäpäivälahja ei tästä parane. Kiitos SSL:n johtokunta ja te kaikki kollegat.
Journalistin urani alkoi, kun pääsin opiskelemaan Tampereen yliopistoon mm. kansainvälistä politiikkaa ja tiedotusoppia vuonna 1967.
Siellä sai hyvät lähtökohdat, joten juuri ennen joulua vuonna 1968 sovin tapaamisesta YLE:n Seinäjoen toimituksen päällikön Heikki ”Tulva” Tuomikosken kanssa.
Kampasin tukkani, jota silloin vielä riitti, ja astuin päällikön huoneeseen. Seurasi lyhyt kysymys- vastaus – sessio.
– Opiskelet Tampereella, oletko kommunisti? – En ole. – Onko sinulla tänään iltapäivällä kiireitä ? – Ei ole. – Voitko juontaa alueuutiset klo 17.00? – Kyllä voin.
Tasan kello 17.00 ilmoitin lakeuksille, että kuuntelette alueuutisia Seinäjoelta.
Siitä se journalismin kymmenottelijan ura lähti varsinaisesti liikkeelle. Työyhteisöt näkyvät tässä listassa.
Muistan kuin eilisen päivän ensimmäisen päiväni kesätoimittajana TV-uutisissa 15. päivä toukokuuta vuonna 1970. Legendaarinen, arvostamani ulkomaantoimittaja Knud Möller pyysi kesätoimittajaa mukaansa kahville.
Totta kai lähdin, ja se oli tärkeä kahvitauko. Knutski antoi minulle neuvoja, jotka pitivät silloin ja pätevät yhä.
Hän opasti, ettei kaikkea tietoa aiheesta kannata ahtaa yhteen juttuun. Pitää päättää aina etukäteen, mitkä kolme asiaa haluaa katsojien jutusta muistavan.
Taisin muistaa opit riittävän hyvin, kun Tv-uutisista löytyi pian vakituinen työpaikka.
Silmiini osui sitten 1973 Helsingin Sanomista otsikko ”are you interested in current affairs” . Vastasin itselleni myöntävästi, lähetin hakemuksen ja Lontoosta tuli minulle tärkeä kohde niin BBC:n toimittajana kuin myöhemmin YLE:n Lontoon kirjeenvaihtajana.
Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa tekee mieli kertoa, mitä BBC:ssä ajateltiin Suomen ja itänaapurin suhteesta.
Elettiin vuotta 1973, kun kysyin BBC:n koulutusseminaarissa, miksi muiden pohjoismaiden osastot on lopetettu, mutta suomenkielinen osasto on yhä jäljellä.
Kurssin vetäjä ei arvannut, että työskentelen suomenkielisellä osastolla ja rupesi selittämään, että ” news sources in other Scandinavian countries are clear, but that`s not the case in Finland ”.
Kerroin, että työskentelin ennen Bush Houseen tuloa YLE:n tv-uutisissa, enkä nähnyt vikaa uutiskriteereissä. Kouluttaja selitti hämmentyneenä, ettei hänkään sitä varsinaisesti tarkoittanut – vaikka tietysti tarkoittikin.
Tv-uutisiin paluu BBC:sta oli paluu tuttuun taloon. Monipuoliset tehtävät uutisten jälkeen Ajankohtaisessa kakkosessa ja A-studiossa jatkoivat luontevasti uutis- ja ajankohtaisjournalistin uraa.
Näin lähellä vappua tulee mieleen kertoa, että juonsin YLE:n tv-uutisten ensimmäisen värilähetyksen 1.5. 1977.
Politiikan toimittaja Esko Kitula vapautti ennen lähetyksen alkua tunnelmaa ja murjaisi, että kyllä katsojat viimeistään nyt tietävät, että tv-uutiset on punaiset.
Ajan puutteen vuoksi jatkan suoraan vuoteen 1986 ja takaisin Lontooseen YLE:n kirjeenvaihtajan työhön.
Suorat kuvayhteydet tulivat ulkomailta uutislähetykseen vielä kalliiksi 80 -luvulla. Lontoon kirjeenvaihtajan ei tarvinnut seistä kadulla vastailemassa juontajan Pasilasta tekemiin kysymyksiin.
Aikaa jäi tehdä enemmän omia raportteja brittien ja irlantilaisten elämästä – ei vain politiikasta ja Margaret Thatcherista.
Katselin Lontoossa ollessani tietysti myös urheilulähetyksiä – muitakin kuin Arsenalin otteluja.
Uutismiestä hyödynnettiin kirjeenvaihtajavuosien jälkeen TV -1:n urheiluohjelmien päällikkönä.
Viihdyin siinäkin tehtävässä. Urheiluruuduista tehtiin jokapäiväisiä ja varsinaisia kisalähetyksiä juonnettiin ja lavennettiin paikan päällä.
Olin sitoutunut TV -1:n urheiluun viideksi vuodeksi, ja kun se aika oli päättymässä, huomasin, että Vaasassa ilmestyvä sanomalehti Pohjalainen hakee syksyllä 1996 päätoimittajaa.
Kerran pohjalainen, aina pohjalainen. Arvostan korkealle kuutta vuotta sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajana Vaasassa. Pohjalaisen ja Ilkan välinen kisaaminen laajensi monella tavalla käsityksiäni mediabisneksestä.
Ehdin jo ajatella, että jään Vaasaan, mutta Pasilaan kaipuu oli sittenkin vahvaa. Siirryin Helsinkiin johtamaan YLE-radion uutis- ja ajankohtaistoiminnan yhdistämistä.
Se sopi minulle hyvin senkin takia, että Lontoossa joka aamuinen suosikkiohjelmani oli ollut radiossa BBC:n Today -ajankohtaisohjelma. Vinkkailin siitä jo kirjeenvaihtajana Pasilaan ja pääsin nyt itse mukaan kehittämään Todayn vastiketta Ykkösaamua.
Arvostin Radion uutisjohtajana myös sitä, että minut valittiin Euroopan yleisradioliitossa EBU:ssa Radion uutisryhmän varapuheenjohtajaksi.
Uutisista ei tullut päätepysäkkiäni. YLE:ssä odotti vielä yksi tehtävä eli radion ja television urheilutoimitusten yhdistäminen vuonna 2007.
Ja kun täytin 63 vuotta toukokuussa 2011, pääsin hyväkuntoisena eläkeläisenä tarkkailemaan maailman menoa.
Muutoksen tahti on ollut kovaa. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Maakuntalehtien omistus jatkaa keskittymistään. Kaleva hankki juuri Ilkka-Pohjalaisen.
Paperilehdet sinnittelevät, mutta kotiinkannon loppu lähenee. Minäkin luovuin paperitilauksista, koska haluan lukea päivän lehdet heti aamuisin missä tahansa olenkin.
Tekninen kehitys on niin nopeaa, että perinteinen jakolinja medioiden välillä hälvenee.
Sanomalehdet tuottavat runsaasti liikkuvaa kuvaa ja tekevät podcasteja ja televisio-ohjelmia samaan tapaan kuin perinteiset radio- ja televisioyhtiöt.
YLE tarjoaa puolestaan runsaasti tekstipohjaista materiaalia, joka ei suoraan liity radio- tai televisio-ohjelmiin.
Entä jatkossa ?
Toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila täyttää 65 vuotta ja jää syksyllä eläkkeelle. Merja voi lähteä pää pystyssä. Hän on näissä oloissa pärjännyt hyvin. Niin kuin on myös itse yhtiö, YLE.
Toimitusjohtajan valitsee YLE:n hallitus. Merjan seuraaja saa joka tapauksessa eteensä vaativan tehtävän. YLE-vero jätettiin juuri korottamatta. Mediakentän myllerrys jatkuu.
Tekoälyllä tuotettu puhe korvaa juontajia yhä enemmän. Tilanne on hallussa niin kauan kuin tekoäly ei tee journalistisia päätöksiä.
Tekee mieli silti kysyä, onko kyse vain veteen piirretystä viivasta.
Saa nähdä, miten tämä kehitys heijastuu sellaiseenkin asiaan kuin nuorten kiinnostukseen hakeutua toimittajakoulutukseen.
Toivossa on hyvä elää. En kehtaa silti sanoa, mitä päässäni liikkuu.
Lopuksi
Toimittajat ilman rajoja -järjestö ilmoitti raportissaan viime viikolla, että taloudellinen ahdinko uhkaa lavealti lehdistön vapautta.
Järjestön vapausindeksin mukaan kärjessä maailmassa ovat Norja, Viro, Hollanti, Ruotsi ja Suomi.
Yhdysvallat menee Donald Trumpin johdolla kovaa vauhtia alaspäin. Entinen vapaan lehdistön mallimaa on pudonnut jo sijalle 57.
Siellä jossain odottaa Venäjä sijaluvulla 171.
Kauan eläköön vapaa journalismi ja Suomalainen Sanomalehtimiesliitto SSL !
