Kirja ”Iloa ja surua – itkua ja naurua” kertoo Suomen ensimmäisistä kehitysyhteistyöpioneereista ja heidän perheidensä elämästä Tansaniassa 1970-luvun alkupuolella. Kaikilla palava halu auttaa Tansaniaa.
”Kerro, kerro savi, montako lasta mamalle”, sanoo poppamies ja nakkelee pikkukiviä maahan. Vastaus kuuluu: ”Kymmenen, jos rukoilee aamuin illoin.” Eija päättää rukoilla vain kerran päivässä. Lapsia syntyi kolme, lapsenlapsia on kymmenen.
Koska Tansiassa eri ikäisiä lapsia oli monta kymmentä, kenenkään ei tarvinnut huhuilla kavereita. Myös aikuisilla oli omat vapaa-ajan puuhansa, jotkut rakensivat saunan, toiset kasvattivat vuohia tai keräsivät perhosia.
Vahvan yhteishengen luojina olivat suurlähettiläs Martti Ahtisaari ja puolisonsa Eeva, joka piti huolta meistä kaikista.
Kirjassa on tarinoita yrityksestä kavuta Kilimanjarolle, huoneen katossa vilistävistä onnea tuovista gekkoista, luonnonpuistoissa polkujen tukkona lököttelevistä leijonista, ihmisten seuraan pyrkivistä norsuista ja tunnetun kansanparantajan herra Miraun koekaniinina olemisesta Meru heimon mailla.
”Tansanian vuodet ovat kulkeeet kanssamme rakkaina muistoina ympäri maailmaa. Haaveena onkin matkustaa sinne yhdessä kymmenen lapsenlapsemme kanssa”
KWAHERI NÄKEMIIN
(Teksti kirjan takakannesta.)
Eija ja Kimmo Pulkkinen
Kirja ”Iloa ja surua – itkua ja naurua” on julkaistu nimellä Eija ja Kimmo Pulkkinen. Kimmo Pulkkinen oli suurlähettiläs, joka valmistui diplomaatiksi tultuaan valituksi ”kapinakurssiksi” ristitylle ensimmäiselle Kavakulle, jonne oli mahdollista ponnistaa vaatimattomista lähtökohdista. Pariskunnan ensimmäinen asemapaikka lähettiläänä tuli 1989 Pakistaniin. Tätä seurasivat suurlähettilästehtävät Meksikossa ja Perussa – missä järjestettiin mm. Riitta Nelimarkan suurta suosiota saavuttanut näyttely – mukana oli filmi, jossa taiteilija ui jäissä! Eija itse oli UM:n puolisoyhdistyksen puheenjohtaja ja sai kiitosta tekemästään tuloksellisesta työstä suomalaisen diplomaatin perhe-etujen puolustajana. Kimmo Pulkkinen kuoli Helsingissä vaikeaan sairauteen 72-vuotiaana huhtikuussa 2016.
Eija Pulkkisen tunnemme reippaana ja aina iloisena SSL:n jäsenä, joka osallistuu ahkerasti toimintaamme. Ensimmäisenä kirjan haki Eijalta rouva Eeva Ahtisaari. MT
Kirjan kuvat Eija ja Kimmo Pulkkisen kotiarkistosta, tähän kuvattu kirjan vedoksesta. Koko on A4, sivuja noin 100.
Kirjaa voi tiedustella Eijalta.
