Lehtikään ei ollut suuren suuri. Puolueisiin sitoutumaton, porvarillinen Etelä-Suomi kertoi levikikseen 18.000. Digiversioita lisälukijoineen ei siihen aikaan sanomalehdissä ollut. Digitaalisuus vasta otti ensiaskeleitaan toimituksissa. Lehdet olivat käsin hypisteltävää paperia, isokokoisia broadsheettejä.

Muutamia viikkoja aikaisemmin oli tehty lehtikauppoja.  Kouvolan Sanomia julkaiseva yhtiö oli ostanut osake – enemmistön Etelä-Suomea julkaisevasta yhtiöstä Lehmusten suvulta Kotkassa.  Kaikkojen suvulla oli Kouvolan Sanomissa lehtipainoineen osake-enemmistö.

 

Näin syntyi kahden seitsenpäiväisen sanomalehden muodostama konserni, jossa oli tarkoitus hyödyntää toimituksellista, taloudellishallinnollista ja kirjapainoyhteistyötä niin pitkälle kuin se olisi järkevää.

 

Se oli uutta hyvin menestyvässä suomalaisessa sanomalehdistössä, varsinkin toimituksellinen yhteistyö, jota toimitukset ja päätoimittajatkin silloin vierastivat. Meneekö tuollaisessa yhteistyössä lehden ja päätoimittajan itsenäisyys, varmaan mietiskeltiin.

Minä juuri Etelä-Suomen vastaavaksi päätoimittajaksi nimitettynä olin nyt kuitenkin osa tätä muutosprosessia. Hieman hirvitti. Varmaan tulevaa lehden toimitusjohtajaakin, sillä hänen tehtävänsä oli lopettaa mm. Etelä-Suomen oma kirjapaino ja sanoa yhteistyössä tarpeettomiksi käyneitä ihmisiä irti. Sepä  ei nyt ole niitä hauskimpia hommia.

Olin ollut Kouvolan Sanomien Helsingissä toimiva politiikan toimittaja, joka heitettiin Kotkaan journalistisesti kampittamaan sosialidemokraattista Eteenpäin-sanomalehteä. Sen itse ilmoittama levikki oli noin 20 000 eli suurin Kotkassa.

Hieman kyllä varoittelin, että Kotkassa on niin paljon politiikkaa mukana lehdistössäkin, että ei levikkikamppailua ehkä pelkällä journalistisella sisällöllä voiteta. Levikillähän tahkotaan rahaa kun, asiakaskontaktit, kiinnostavat ilmoittajia.

Demarien Eteenpäin oli demarien sanomalehdistä ykkönen saaden huomattavaa puoluelehtitukea. Eikä siinä kaikki.  1980-luvun puolivälissä ammattiliittojen etukupongeilla eli lehtiseteleillä, tuli vielä alennusta Eteenpäin– lehden tilauksesta. Lehtisetelit olivat yksi tapa tukea vasemmiston muutoin heikohkosti menestyvää lehdistöä.

25 kilometrin päässä Haminassa ilmestyi myös vahvasti tuettu keskustalainen Kymen Sanomat syöden sillä nurkalla potentiaalisia tilaajia. Levikkiä  noin 10.000.

Etelä-Suomen oli pärjättävä omilla tuloillaan tiivistyvässä yhteistyössä Kouvolan Sanomien kanssa. Lehtien välisen kaikenlaisen yhteistyön uskottiin kuitenkin tuovan ajan mittaan niin paljon säästöjä, että Etelä-Suomen tulosviivan alle jäisi muutakin kuin ilmaa. Vasta paljon myöhemmin vastaavaa ryhdyttiin soveltamaan yleisemmin sanomalehtien välillä kun mainostulot hupenivat.

Yhteistyön strategiaan kuului, että aluksi Kouvolasta annettiin kotkalaislehdelle konserniavustuksia. Sain ilokseni palkata uusia toimittajia, mikä piristi huomattavasti toimituksen ilmapiiriä. Toimittajat olivat tottuneet iät ajat vain niukkuuden jakamiseen.

Tilanne oli samankaltainen kuin aikanaan Kauppalehdellä ja Uudella Suomella. Hyvin menestyvää Kauppalehteä kupattiin tukemalla Uutta Suomea.

 

Liikaa sanomalehtiä

Jos eteläisessä Kymenlaaksossa olisi ollut vain täysin kaupallisia sanomalehtiä, niin niitä ei missään tapauksessa olisi mahtunut kolmea tälle väestöpohjalle. Yksi olisi riittänyt, mutta nyt kahta pidettiin pystyssä veronmaksajien ja ammattiliittojen varoin. Se oli sitä aikaa.

Kolmen paperisen sanomalehden yhteinen levikki oli noin 48.000.

Mutta ei mennä asioitten edelle.

Elettiin 1980- lukua ja Suomessa talous pyöri yleisesti ottaen hyvin ….. tosin ei Kotkassa ja Kymenlaaksossa. Teollisuuden rakennemuutos oli jo vienyt työpaikkoja ja lisää oli tulossa.

Politiikka oli myös ideologista politiikkaa,  eikä sellaista sekamelskaa kuin nykyisin, josta ei tahdo saada selvää. Vasen oli vasen ja sitten oli vielä äärivasen. Porvarit olivat porvareita. Keskusta keikkui siinä välissä kun tilaa oli.

Kotkaa hallitsivat pääasiassa sosialidemokraatit, jotka jakoivat kumppaneineen kansalaisille yhä lisää etuja. Vähemmistökommunistien nokkamies Taisto Sinisalokin asui kaupungissa kansaa villitsemässä.

Taistolaisiin liittyy jännä levikkijuttu. Taistolaiset eivät halunneet tukea demareita ja tilata Eteenpäin- lehteä. Sen sijaan porvarillisen Etelä-Suomen tilaus kelpasi. Politiikassa on oma logiikkansa.

No, sitoutumattomaan lehteen sopi myös antaa palstatilaa monenlaisille kirjoittajille, mikä tietysti harmitti Eteenpäin-lehden toimitusta, jonka seulan läpi ei päässyt varsinkaan Kotkan demarijohtoa arvostelevia juttuja.

 

Näkökulma muuttui

Minulle muutto Helsingistä Kouvolan Sanomien eduskuntatoimittajan  tehtävistä satamakaupunki Kotkaan oli hyödyllinen, silmiä avaava  kokemus. Poliittiset kiistat, jotka parlamentin seinien sisällä, läheltä katsottuna, tuntuivat suurilta, suhteutuivat Kotkasta katsottuna kovin pieniksi.

Niin, ja tietysti päinvastoin.

Ilmapiiri Kotkassa oli mielenkiintoinen sekoitus iloista karjalaisuutta, sisäänpäin lämpiävää ajattelua, meren tuomaa avaruutta ja toisaalta vanhojen hyvien aikojen. haikailua.  Sanoittaja Juha ”Watt” Vainio on lauluissaan kuvannut hyvin näitä tunnelmia.

Kun  Kotkassa oli  ollut parhaimmillaan 62.000 asukasta 1970-luvun puolivälissä ennen kuntaliitosta, niin  1985 asukkaita oli 3000 vähemmän eli 59.000.

Onneksi ihmiset eivät tiedä tulevaisuutta, parempaa toivotaan, välillä jopa uskotaan. Vertailun vuoksi: Kotkan nykyinen asukasmäärä on noin 53.000 eli  noin 15 prosenttia asukkaista on muuttanut muualle vuosien mittaan. Kotka ja koko Kymenlaakso ei ole päässyt oikein siivilleen.

Pahimmillaan Kotkassa työttömiä on ollut jopa neljännes työvoimasta, nykyisin noin 15 prosenttia. Eläkeläisten osuus on noussut jo melkein kolmannekseen.

Kaupungin taloutta on paikattu jatkuvilla kunnallisveron korotuksilla ja lainoilla. Nykyisin kunnallisveroprosentti on 21,5, Helsingissä 18,5.

 

Suurin työnantaja on nykyisin yhteiskunta eli Kotkan kaupunki, kuten monessa muussakin taantuneessa kunnassa. Teollisuus työllistää yhä noin viidenneksen.

 

En nyt ryhdy luettelemaan lakkautettuja metsäteollisuuden yrityksiä kun positiivistakin kerrottavaa on.

Kotka millsin paperi- ja sellutehtaalla on kehitetty täysin puupohjainen, kierrätettävä juomakuppi. Sellaisen ei uskottu olevan edes mahdollista, mutta kun oli. Aiemmin ja nykyisinkin suurimmassa osassa juomakupeista mukana on muovia, ettei paperi pehmene nesteestä.

 

Tekijän oikeudesta maksettiin

Palataan vuodenvaihteeseen 1985, kun Kouvolan Sanomien ja Etelä-Suomen  synerginen yhteistyö käytännössä käynnistyi. Keskityn nyt vain toimituspuoleen.

Toimittajat ja silloinen Sanomalehtimiesten Liitto, nykyisin Journalistiliitto, saatiin toimitukselliselle yhteistyölle suosiolliseksi kun tehtävistä riippuen toimittajille ryhdyttiin maksamaan 5 – 15 prosenttia palkanlisää yhteiskäytetystä juttumäärästä riippumatta. Tavalliset uutistoimittajat hyötyivät eniten tekijänoikeutensa käytöstä

Nykyisin tuollaiset sopimukset eivät tulisi kuuloonkaan.  Uusi toimittaja joutuu allekirjoittamaan työsopimuksen, jonka mukaan hänen hengentuotteensa on koko lehtiyhtiön tai konsernin vapaassa käytössä.  Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Etelä-Suomen painatus siirrettiin hyvin nopeasti Kouvolaan ja vanha painokone myytiin johonkin kehitysmaahan, jonne se vielä kelpasi.

Pieni ongelma oli juttujen siirto painopaikalle kun nykyisiä digitaalisia yhteyksiä ei ollut. No, pantiin hitaanlaiset faxit raksuttamaan, niin jutut siirtyivät. Valokuvat siirrettiin telefotolla tai sitten printteinä normaalilla kuljetuksella.

Käytännössä vajaan 60 kilometrin päässä Kouvolassa istuivat vierekkäin Etelä-Suomen ja Kouvolan Sanomien toimitussihteerit lehtiä kokoamassa. Jokunen entinen kirjapainotyöntekijä sai töitä sivujen taittohommissa.

Molempien lehtien uutispäälliköt soittelivat päivittäin toisilleen sopien kuka hoitaa lehteä kiinnostavien juttujen teon niin Kotkassa kuin Kouvolassakin. Aiemmin kummankin lehden toimittajat ajelivat pitkin Kymenlaaksoa samojen aiheitten perässä.

Nykyisenä nettiaikanahan niin jutut, kuvat kuin sivujen taittokin tapahtuu digitaalisesti etäisyydestä riippumatta. Kotkalainen lehti tehdään nykyisin taittoineen päivineen valmiiksi Kotkassa ja sivut lähetetään Kouvolaan lehtipainoon painettaviksi.

Tekninen kehitys ja tuottavuuden nousu on ollut huima. Siinä sivussa entiset paljon ammattitaitoa vaatineet lehtipainon ammatit ovat tulleet tarpeettomiksi.

 

Lehden sisältöuudistus

Kun tulin Etelä-Suomen päätoimittajaksi, niin tarkoitukseni on muuntaa lehti perinteisen sanomalehden ja iltapäivälehden välimuodoksi. Toisin sanottuna tehdä lehdestä hieman keveämpi ja entistä kiinnostavampi . Viihdettä ja ihmisläheisyyttä saisi olla.

Toisin sanottuna yritin kääntää Etelä-Suomea siihen suuntaan kuin sanomalehdet nykyisin ovat. Täytyy sanoa, että en oikein onnistunut tässä tehtävässä kun toimitus vastusti niin kovasti ”hömppäjournalismia”.  Tein jopa itse joitakin juttuja malliksi, mutta ei homma lentoon lähtenyt. Muutos on aina hankalaa.

 

Lopputulos oli, että niin Etelä-Suomi kuin kilpaileva Eteenpäinkin näyttivät  uutisiltaan hyvin samankaltaisilta perinteisiltä sanomalehdiltä.

 

Lehden ulkoasu kuitenkin saatiin muutettua kun Iltalehden ulkoasusta vastaava Matti Lukkari entisenä kotkalaisena teki meille salaa uudet taittomallit. Tämän muutoksen toimitus ottikin innostuneena vastaan.

Kun kahden sanomalehden välinen kilpailu oli päivittäistä, niin se piti toimittajatkin virkeinä. Välillä saatiin uutisvoittojakin, mistä tietysti kiittelin tekijöitä.

Eräs pikku-uutisten hyvä vinkkaaja oli säännöllisesti toimituksessa käväissyt Ari Ina. Hän oli satamassa pyörivä vanhempi mies. Eräänä päivänä hän ilmestyi työhuoneeni ovelle, pani sen kiinni, avasi salkkunsa ja nosti sieltä viskipullon.

– Kiinnostaisiko, saat halvalla?

– Vastasin:  – kuule en minä näin päätoimittajana oikein voi ostaa, mutta mene tuonne toimitukseen jos olisivat kiinnostuneita. Pane sitten ovi jälkeesi kiinni, niin minä en tiedä asiasta mitään.

Enpä tiedä tänäkään päivänä tuliko Ari Inalle kauppoja.

 

Kolmen vuoden koeaika

Firmojen uusissa hankkeissa on yleensä tuollainen kolmen vuoden koeaika. Jos homma ei lähde vetämään, niin sitten pannaan luukut kiinni tai jotakin muuta radikaalia.

Kun Kaikkojen suvussa ei ollut oikein lehtiyrityksen sopivaa jatkajaa eikä Kotkastakaan kultakaivosta tullut, niin koko konsernin myynti lehtipainoineen alkoi mietityttää.

Samaan aikaan poliittisten sanomalehtien lehtituki sekä liittojen lehtisetelien tukisummat olivat laskussa. Ajat olivat muuttumassa.  Puoluelehdet joutuivat entistä ahtaammalle, Eteenpäin mukaan lukien

Toisaalta kun Kaikkojen lehtikonsernillakaan ei ollut loputtomia resursseja panostaa Kotkaan, niin kotkalaisten lehtien yhdistäminen alkoi kiinnostaa molempia.

Samaan aikaan Kotkan väkiluku jatkoi vain laskuaan ja sanomalehtien julkaisukustannukset nousivat tuntuvasti.

Kouvolan Sanomien enemmistöomistajalle, toimitusjohtaja Jouni Kaikolle lehtien yhdistämispäätös oli yksinkertainen prosessi. Sosialidemokraattiselle Eteenpäille taas arka asia. Puolueväelle hankkeesta ei kerrottu etukäteen mitään. Päätös syntyi lehden talousjohdon, hallituksen ja puoluejohdon yhteispäätöksellä.

Demarit olivat päätöksestä katkeria, mutta paluuta ei ollut.

 

Kotkan Sanomat

6. päivä marraskuuta 1988 ilmestyi yhdistyneen Kotkan Sanomien ensimmäinen numero. Lehden omistusjärjestelyihin tuli mukaan myös Sanoma Osakeyhtiö. Tämän kerrottiin tuovan mukanaan osaamista ja uskottavuutta siihen, että Kotkan Sanomista tulisi oikeasti sitoutumaton lehti.

Joka tapauksessa päätoimittajaksi valittiin Eteenpäin– lehden entinen päätoimittaja Jukka Vehkasalo,  pitkäaikainen demari. Tämä oli osa diiliä.

– Kahden toimituksen ja niiden toimituskulttuurien yhdistäminen vaati kohtuullisesti aivotyötä, Vehkasalo sanoi myöhemmin haastattelussaan.

Minä suuntasin takaisin Helsinkiin Kouvolan Sanomien ja Kotkan Sanomien yhteiseksi politiikan toimittajaksi. Siis sinne mistä olin lähtenytkin Kotkaan.

Tosin niissä hommissa en pitkään ollut kun Jyrki Vesikansa palkkasi minut Uuden Suomen politiikan toimittajaksi. Lehdestä tuli parin vuoden kuluttua jo toinen, joka kaatui altani…. ja meitä saman kohtalon kokeneita toimittajia oli silloin paljon työttömyyskortissa.

Runsaan puolen vuoden työttömyyden ja freelance-ajan jälkeen sain Yleisradiosta radiotoimittajan töitä, joita riitti eläkkeelle saakka vuoteen 2009.

 

Myllerrys jatkuu

Eteläisen Kymenlaakson sanomalehtien yhdistyminen ei pysähtynyt kuitenkaan Kotkan Sanomiin. Parin vuoden kuluttua Kotkan Sanomiin yhdistettiin keskustalainen Kymen Sanomat Haminassa.

Kun lehdellä oli niin hyvä nimi, niin Kotkan Sanomien nimi heitettiin historian romukoppaan.  Syyskuun lopussa 1991 aloitti kolmen entisen lehden symbioosi Kymen Sanomat, joka ilmestyy tänäkin päivänä.

Tuohon aikaan 199 uuden lehden levikki  oli noin 32.000. Nykyisin Kymen Sanomien paperilehden levikki on enää jossakin 14 – 15.000:n välillä.

 

Mutta kun eletään digiaikaa, niin lukijoiden klikkauksia tulee yhä enemmän nettisivuilta. Osalle ei enää edes tule paperilehteä.

 

Kun juttelin Kymen Sanomien nykyisen päätoimittajan Heidi Ekdahlin kanssa, niin hän korosti klikkauksista tulevan lukijatiedon tärkeyttä. Juttujen on oltava kiinnostavia, ihmisläheisiä ja paikallisia. Perinteiset uutiset ovat kärsineet inflaation.

Kymen Sanomien mainostuloista printtipuolelta tulee noin 65% ja  verkkomainonnasta noin 45 %. Lukijoiden klikkaukset ovat siis tärkeitä.

 

Nykyomistajat

Yritin selvittää millaisia omistusjärjestelyitä Kymenlaakson lehdillä on ollut, mutta annoin periksi kun meni niin sotkuiseksi.  

Joka tapauksessa Kymen Sanomat ja monta muuta kaakkoisen Suomen sanomalehteä kuuluu nyt Keskisuomalainen Oyj:lle kun Länsi-Savo-konserni myi huhtikuussa 2019 maakuntalehtiä kustantavan Kaakon Viestintä Oy:n paikallislehtiyhtiö ESV- Paikallismediat Oy:n Keskisuomalaiselle.

Kolmen vuoden päästä varmaankin arvioidaan kannattaako lehtiä pitää vai pannaanko taas myyntiin.

 

---