Urkutaiteilija Franz Danksagmüller Musiikkitalon lavalla. Kuva: Kirsti Sintonen

11 | 2024

Kulttuuriretken pääosassa Musiikkitalon urut

SSL:n jäsentapahtumien vuosi on perinteisesti päättynyt kulttuuriretkeen. Nyt ei lähdetty merta edemmäksi kalaan, vaan retkikohteena oli Musiikkitalon upeat urut.

Musiikkitalossa otettiin 1.1.2024 käyttöön maailman suurimmat modernit konserttiurut. Urkuhankkeen mahdollisti säveltäjä Kaija Saariahon vuonna 2017 tekemä miljoonan euron lahjoitus.

Marraskuun 11. päivän kulttuuriretken urkuteemaan perehtyminen alkoi keskustakirjasto Oodin Kuutio-tilasta, jossa nähtiin kiinnostava Urkujen synty -dokumentti. Sen vaiheista oli kertomassa tuottaja Liisa Akimof. Dokumentin tekijät pääsivät seuraamaan mittavaa urkuhanketta sen alusta lähtien. Sen vaiheiden seuraamisessa auttoi se, että Akimofin tuottamaa Arto Nyberg -keskusteluohjelmaa tehdään Musiikkitalolla. Näin oltiin jo valmiiksi paikalla. Tämä auttoi myös kustannusten säästämisessä. Kaija Saariahon miljoonalahjoitus julkistettiin Nybergin ohjelmassa.

Henkisesti rikastuttava projekti, kuvasi tuottaja Liisa Akimof Urkujen synty -dokumentin tekoa. Kuva: Maarit Tyrkkö

Tunnin kestävän dokumentin katsomisen jälkeen siirryttiin Oodin naapuriin Musiikkitaloon. Sen Klang-urkukonserttiin varattiin ensin 35 pääsylippua, mutta ne menivät hetkessä. Jonotuslistalle olleille yhdeksälle saatiin onneksi vielä myös hyvät paikat.

Musiikkitalon urkuja soitti Lyypekin yliopiston urkumusiikin professori ja säveltäjä Franz Danksagmüller. Perinteisen J.S. Bachin musiikin jälkeen kuultiin kantaesityksenä Kansainvälisessä Kaija Saariaho -urkusävellyskilpailussa palkittu Mauricio Silva Orendan urkuteos Ilmasta puu.

Väliajalla kokoonnuttiin vaihtamaan kuulumisia ja konserttivaikutelmia kuohuviinilasillisen pariin. Kuva: Maarit Tyrkkö

Konsertin jälkipuoliskolla kuultiin Danksagmüllerin teoksia, joissa hän yhdisti ensimmäistä kertaa Musiikkitalon urkujen modernia tekniikkaa tietotekniikkaan.

Yli 9000 pillin voima tuntui katsomoon monin tavoin. Konsertin kokemus osoitti, että ”urut ovat elävä, orgaaninen soitin”, kuten niiden itävaltalainen suunnittelija kuvasi aluksi nähdyssä dokumentissa.

Kirsti Sintonen


Jaa artikkeli
Takaisin etusivulle