Johtokunnan päätös oli yksimielinen. Huolimatta Johannes Koroman monista yhteiskunnallisista ansioista hänet koetaan liiton piirissä ennen muuta journalistiksi. Ajankohtaiseksi valinnan teki Uuden Suomen sivujen digitointi yhteistyössä Kansalliskirjaston kanssa. Työ on nyt valmistunut ja edessä on sivujen avaaminen eli materiaalin hyödyntäminen toimittajille ja tutkijoille.

Ilmoittaessani kunniajäsenyydestä Koromalle, hän ilahtui ja lähetti puhelun jälkeen seuraavan viestin.

”En tiedä osasinko välittömästi kertoa kuinka paljon liiton kunniajäsenyyttä arvostan. Olen siitä hyvin kiitollinen. Koen todellakin olevani edelleen journalisti, joka oli viimeisen vuosikymmenen verran ”harhapoluilla” yhteiskunnan asioita hoitamassa. Journalismiani vahvistanee sekin, että olen ollut päätoimittajana Uudessa Suomessa, Kauppalehdessä ja Iltalehdessä, joka päätettiin perustaa US-hallitukselle tekemäni muistion ja ehdotuksen perusteella. Puhumattakaan nuoruuden journalistisista teoista Demarissa, Hesarissa, jne. Ensimmäinen päätoimittajuuteni oli koulunuorisolle suunnatussa lehdessä Yliveto. Myöhemmin olin vielä lähes vuosikymmenen Talouselämä-lehden hallituksen puheenjohtaja.”

Johannes Koroman tervehdyksessä juhlaväelle lokakuussa 2019, Uuden Suomen 100-vuotisseminaarissa, hän jo kertoi meneillään olevasta Uuden Päivän rahaston rahoittamasta Uuden Suomen sivujen digitoinnista. Seminaarissa Koroma myös avasi Uusi Päivä ja Uusi Suometar lehtien historiaa. Tärkeänä tehtävänä oli tuolloin tukea ja ajaa Suomen itsenäistymistä. Kun molemmat lehdet lakkautettiin ja Uusi Suomi alkoi ilmestyä 1.1.1919 näiden sanomalehtien jäljelle jääneet varat rahastoitiin. Molemmat rahastot Uuden Suomettaren rahasto ja Uuden Päivän rahasto toimivat edelleen ja jakavat säätiön sääntöjen edellyttämiin tarkoituksiin avustuksia.

Johannes Koroma on ahkera kirjoittaja. Koronaviruksen takia terveyssyistä sulkeutunut elämä ja tartuntavaaran takia kielletyt tapaamiset innoittivat seurallisen pariskunnan Raili ja Johannes Koroman laatimaan ystävilleen yhteisiä ”Koroman koronoita”, blogikirjeitä. Ne numerointiin.

Huhtikuussa 18.4.2022 ilmestyi sähköpostiin kirje numero 127. Otsikkona oli ”Kriittinen kevät”. Se alkoi näin: ” Taisin muutama kirje sitten iloita kevään tulosta ja valon lisääntymisestä, jotka antavat mahdollisuuden unohtaa koronan ja raskaan talven. Pääsiäisen ”helteisinä” päivinä unohtaminen hetkeksi olikin helppoa huolimatta uudesta uhasta, kauheista Ukrainan sotauutisista. Aamukahvin on voinut juoda ulkona auringon lämmittämällä terassilla ja katsella, kun järvi luovuttaa talvipeitteensä. Tänä aamua herättiin räikeään huutoon, kun avoimesta ikkunasta kuului, kuinka parikymmentä laulujoutsenta valmistautui lähtemään pohjoiseen. Sitä ei kurjenhuuto pehmentänyt.”

Teksti: Maarit Tyrkkö