Yhtiö joutui jo toimintansa ensimmäisenä vuosikymmenenä poikkiteloin valtiovallan kanssa, mikä johti lopulta yksityisen yhtiön valtiollistamiseen ja yleisradiotoiminnan monopoliin.
Valtiollistamisen taustalla oli kiista ohjelmasta, jota ei koskaan tehty.
Yleisradio ei radioinut kieltolain kymmenvuotisjuhlaa vuonna 1929 vaikka itse pääministeri oli sitä vaatinut. Tämä katsottiin yhtiön toimiluvan säännösten vastaiseksi.
Lopputuloksena valtio päätti vuonna 1934 ostaa tämän yksityisten yhdistysten omistaman yhtiön ja siksi meillä on nyt valtiollinen Yle, josta valtio omistaa 99,98 prosenttia.
Loppuomistus eli 0,02 prosenttia osakkeista on useilla mediayhtiöillä, pankeilla ja järjestöillä. Omistaja on yhteensä 70.
Kansaa sivistettiin urakalla
Yleisradio aloitti ohjelmatoiminnan 9.9.1926, jolloin se lähetti ensimmäisen radio-ohjelmansa. Vasta Lahden suuraseman avaaminen vajaa kaksi vuotta myöhemmin mahdollisti varsinaisen toiminnan ja kunnon kuuluvuuden.
Presidentti Lauri Relander kertoi tuolloin, että radion myötä myös metsätorpan asukkaiden oli mahdollista päästä osalliseksi “elämän suurista henkisistä arvoista”.
Yleisradion suuri hetki koitti keväällä 1932, kun presidentti P. E. Svinhufvud piti radiopuheen, jossa hän sanoi suoraan, että ei tue Lapuan liikkeen tavoitteita eikä Mäntsälän kapinallisia. Puheella oli merkittävä vaikutus kapinan kukistumiseen.
Alkuaikojen radio-ohjelmat koostuivat pääasiassa suorana soitetuista musiikkiesityksistä ja erilaisista luennoista ja katsauksista.
Kansan sivistäminen ja valistaminen olivat oleellinen osa varhaista Yleisradiota. Tosin sivistämistä ja valistusta on sittemmin harjoitettu myös televisiossa vuodesta 1957 alkaen.
Yleisradiota valvottu monella tavalla
Yleisradiolle on asetettu lainsäädännössä monenlaisia sääntöjä ja velvoitteita, joita on sitten noudatettu tai rikottu ja toki myös yhtiötä on valvottu ja nuhdeltu.
1920-luvulla Yleisradio päästi radiokanavallaan ääneen puhujia, jotka esiintyivät “vapaussodan valkoisen armeijan juhlassa”. Ongelmaksi asian teki se, että tilaisuudessa puhuneiden puheita ei ollut ennalta tarkastettu päinvastaisista ohjeista huolimatta. Tätä pidettiin merkittävänä rikkeenä.
Kaikesta huolimatta ennen sotia yhtiö yritti tasapainotella niin, ettei sitä voisi syyttää kenenkään puolella olemisesta.
Ministeriö valvoi tiukasti Yleisradiota
Yleisradio oli valtiollistamisen jälkeen tiukasti hallituksen valvonnassa; käytännössä se oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön alainen yhtiö. Ohjelmat oli ennen lähetystä tarkastettava ja hyväksyttävä ministeriön ohjeiden mukaisesti.
Sodan aikana Yleisradio oli luonnollisesti sotasensuurin alainen ja sodan jälkeen tilanne muuttui jälleen, kun vasemmisto sai äänensä kuuluviin.
Tässä auttoi vasemmistolaisen eli Suomen kansan demokraattisen liiton edustajan Hella Wuolijoen valitseminen pääjohtajaksi 1945.
Wuolijoki ei ehtinyt kuitenkaan olla pitkään virassaan, kuin hän sai lähteä niin sanotun Lex Jahvetin avittamana. Tarkoitus oli lopettaa liian vasemmistolaiseksi ymmärretty ohjelmapolitiikka.
Yleisradiosta eduskunnan radio
Lex Jahvetti siirsi Yleisradion maan hallituksen valvonnan alaisesta yhtiöstä eduskunnan valvontaan. Näin oli tarkoitus toteuttaa tasapuolisuutta aiempaa paremmin.
Eduskunnan valitsemat Yleisradion hallintoneuvoston jäsenet erottivat Wuolijoen.
Vaikka valvonta siirtyi virallisesti eduskunnan valitsemille hallintoneuvoston jäsenille, Yleisradiota valvova kulkulaitosministeriö antoi edelleen ohjeita, jotka pätivät aina vuoteen 1954.
Elokuvia pidettiin kuitenkin niin vaarallisina, että elokuvasensuurilaki oli voimassa vuoteen 1966. Elokuvasensuuri koski erityisesti ulkopoliittisesti arkaluonteisia elokuvia.
Ohjelmaneuvostot valvomaan lähetyksiä
1960-luvulla ohjelmatoimintaa valvottiin pääasiassa poliittisten ohjelmaneuvostojen avulla.
Sittemmin yhtiön johtokunta hyväksyi ohjelmatoiminnan säännöstön, jonka ideana oli pyrkiä tasapuolisuuteen. Yleisradion ei pitänyt pyrkiä jonkun tietyn maailmankatsomuksen istuttamiseen yleisöönsä.
Säännöstön mukaan ohjelmat tarkasti yksikön päällikkö tai hänen vastuullaan toiminut toimihenkilö. Sittemmin ohjelmille määrättiin vastaavat toimittajat eikä mitään ohjelmaa saanut lähettää ilman heidän nimenomaista lupaansa.
60-luvulla ravisteltiin vanhentuneita käsityksiä
Yleisradion pääjohtajana 60-luvulla oli Eino S. Repo ja yhtiötä kutsuttiin yleisesti reporadioksi.
Reporadiolla tarkoitettiin räväkkää ohjelmistoa, “jolla mitattiin yhteiskunnan sietokyvyn, Yleisradion hallintoelinten ja ohjelmatoiminnan säännöstön rajat”. Näin kertoo Martti Soramäki kirjassa Sensuurista sananvapauteen (SKS-kirjat 2022).
Käytännössä ohjelmissa hämmennettiin vanhentuneita seksuaalikäsityksiä ja käsiteltiin koulua, kirkkoa ja armeijaa aiempaa kriittisempään sävyyn.
Reporadion aikana Yleisradio esitti tv:ssä ja radiossa useita ohjelmia, joiden hyvyyttä tai huonoutta käsiteltiin laajasti julkisuudessa.
Yleisradio muun muassa lopetti erikoistoimituksensa, kun se oli julkaissut liian huomiotaherättäviä ohjelmia. Yksi näistä oli sittemmin Yleisradion pääjohtajaksi nousseen Reino Paasilinnan “Vakuutusasia on sydämenasia”.
Yleisradion normalisointi
Reporadion jälkeen vuonna 1970 Erkki Raatikainen aloitti Yleisradion pääjohtajana tehtävänään “normalisoida” ohjelmatoiminta eli palauttaa hyvät välit Yleisradion johdon ja eduskunnan välille.
Käytännössä Raatikaisen aikana Yleisradio läpipolitisoitui ja moniin toimituksellisiin tehtäviin valittavilta ihmisiltä vaadittiin niin sanotusti oikean puolueen jäsenkirjaa.
Samaan aikaan hallintoneuvosto puuttui hyvinkin yksityiskohtaisesti ohjelmiin, joissa oli poliittisesti ”vääriä” painotuksia. Lisäksi ohjelmaneuvostot syynäsivät ohjelmia etu- ja jälkikäteen.
Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi vaaliohjelmat kehittyivät niin, että myös toimittajat saivat tehdä poliitikoille kysymyksiä. Aiemmin kysymyksistä olivat yleensä huolehtineet poliitikot itse.
Täysin toimittajavetoisia vaaliohjelmista tuli vuonna 1975.
Kiinnostava yksityiskohta on, että tuolloisten vaalien alla SDP sai tehtyä ohjelmakarttaan muutoksia, koska suosittu Columbo-etsiväsarja olisi tullut samaan aikaan kuin SDP:n vaalitentti.
Neuvostoliitto moitti Yleisradiota
Raatikaisen pääjohtaja-aikana 70-luvulla useat ohjelmat aiheuttivat yhteiskunnallista päänsärkyä.
Päivi Istalan ohjelmasarja Ristivetoa räävi reipashenkiseen ja uusvasemmistolaiseen tyyliin ajankohtaisia yhteiskunnallisia asioita. Ohjelmaneuvosto lakkautti ohjelman asenteellisena.
Neuvostovastaiseksi leimattua Silkkisukat-elokuvaa Yleisradio ei näyttänyt, vaikka oli saanut sen osana isompaa ohjelmapakettia käytännössä ilmaiseksi.
Elokuva palautettiin tukholmalaiselle välittäjälle, joka myi sen MTV:lle ja MTV myös esitti elokuvan. Tuolloin MTV:llä ei ollut omaa kanavaa, vaan se vuokrasi ohjelma-aikaa Ylen kanavilta.
MTV sai Yleisradion johdon moitteet ja joutui selittämään virhettään Neuvostoliiton suurlähetystölle. Myös Yleisradio sai nuhteita Neuvostoliitosta.
Sotaohjelma suututti Neuvostoliiton
Suurimmaksi historiakohuksi Yleisradion olemassaolon aikana Sensuuri-kirjan kirjoittanut Soramäki nostaa Sodan ja rauhan miehet -sarjan, jossa kerrottiin tiestä talvi- ja jatkosotaan.
Ongelmia aiheutti Suomen ja Neuvostoliiton erilainen käsitys historiasta, sillä ohjelmassa asiat kuvattiin siten kuin ne oli Suomessa opittu ymmärtämään: Neuvostoliitto aloitti sodan, jonka taustalla oli Neuvostoliiton ja Saksan tekemä salainen etupiirisopimus.
Neuvostototuuden mukaan se ei ollut hyökkääjä eikä mitään salaista sopimustakaan ollut koskaan tehty.
Sarjan nauhat jopa lähetettiin etukäteen Neuvostoliittoon, jotta siellä tiedettäisiin, mitä on tulossa. Kun ohjelmaa sitten alettiin esittää, useampi taho Neuvostoliitossa osoitti pettymystään suomalaisiin.
Mutta kyllä Neuvostoliittoa myös kuunneltiin. Sensuuri osoitti huippunsa, kun valtion elokuvatarkastamo kielsi Päivä Ivan Denisovitshin elämästä -elokuvan esittämisen ulkopoliittista syistä.
Kun elokuva esitettiin Ruotsissa kolme kertaa, Yleisradio kävi joka kerta sulkemassa Ruotsin tv-ohjelmia releoivan lähettimen Ahvenanmaalla, jotta elokuvaa ei nähtäisi missään kolkassa Suomea.
Tshernobyl-uutisointi suututti Sorsan
80-luvulla Yleisradiota johti Sakari Kiuru. Hänen aikanaan Yleisradio joutui kiistoihin Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden uutisoinnista ja tiedotuksesta.
Pääministeri Kalevi Sorsan mukaan Yleisradion olisi pitänyt toimia eräänlaisena viranomaistotuuden välittäjänä eikä journalistisena toimituksena.
Kiurun mukaan Yleisradio välittäisi viranomaistiedotuksia, jos maahan julistettaisiin hätätila. Muutoin toimittiin journalistisin perustein.
Sittemmin Kiuru joutui paineeseen niin sanotun sitaattikiistan aikana 1985. Presidentti Mauno Koivisto suuttui Ylelle vanhojen lausuntojensa käytöstä.
Ohjelmaneuvostojen tilalle ohjelmalautakunnat
Suomettuminen ja sen mukainen toiminta päättyivät viimeistään Neuvostoliiton hajoamiseen.
90-luvun alkupuolen Yleisradiota johtanut Reino Paasilinna lakkautti poliittiset ohjelmaneuvostot ja tilalle tuli laimeampi ohjelmalautakunta, joka käsitteli Yleisradion vastaisia kanteluja.
Muun muassa Ruben Stiller joutui lautakunnan käsittelyyn, kun oli haukkunut TV2:n johtajaa, keskustalaista Tapio Siikalaa kökkötraktoriksi. Pitkän prosessin lopputulemana Stiller sai potkut.
Paasilinna testasi johtajat
Yleisradion pääjohtajiin ja sittemmin toimitusjohtajiin on mahtunut monenlaisia persoonallisuuksia. Esimerkiksi entinen toimittaja Paasilinna oli omasta mielestään melkoinen visionääri ja hän halusi tietää myös lähimpien työtoveriensa visionäärisuuden asteen.
Niinpä Paasilinna testautti korkeimmat johtajat. Testien lopputulema oli, että osa johtajista oli selvästi väärässä yhtiössä. Heidän olisi pitänyt johtaa koneita eikä ihmisiä. Tällainen testaus johti melko ymmärrettävästi konflikteihin. Paasilinna jäikin yhden kauden johtajaksi.
Tilalle tuli niin ikään toimittajataustainen Arne Wessberg. Hänen aikanaan lainsäädäntöä tarkennettiin siten, että yleisradiotehtäviin laskettiin kuuluvaksi myös internet.
Jungner ravisteli Yleisradiota
Toimitusjohtajaksi nousi vuonna 2005 Mikael Jungner. Soramäen mukaan hänen toimitusjohtajakautensa oli draamaa alusta loppuun.
Jungner muun muassa ennusti, että vuonna 2017 televisiokanavien aika on ohi. Nyt meillä on kuitenkin kanavia enemmän kuin koskaan aiemmin. Mutta totta on, että nuoriso ei juuri televisiota enää katsele, vaikka niitä kanavia onkin paljon.
Jungner oli aiemmista poikkeava toimitusjohtaja. Hän uudisti Yleisradion käytäntöjä muutosohjelmineen: konsultti opetti johtajille tiimiytymistä ja ns. muutosagentit herättelivät yleläisiä uusille tavoille.
Yhtenä esimerkkinä muutoksista ylin johto menetti oman ruokalansa ja joutui nyt syömään lounastaan muiden yleläisten joukossa.
Jungneria pidettiin joko visionäärisenä uudistajana tai temppujen tekijänä, näkijänä tai somehöpöttäjänä.
Visioistaan huolimatta Jungnerin kautta varjosti säästöohjelma, joka leikkauksineen herätti laajaa ärtymystä yleläisissä.
Jungnerin julkisuustemput myös jaksoivat yllättää – yksi niistä oli hänen julkisuuteen saattama rakkausvideo. Ylen hallituksen puheenjohtaja joutuikin kieltämään Jungneria puhumasta rakkaudesta julkisuudessa.
Jungnerin aikana Yleisradion hallinto muuttui merkittävästi. Vuonna 2006 Ylessä aloitti nimittäin ensimmäistä kertaa hallitus, joka koostui yhtiön ulkopuolisista asiantuntijatyyppisistä henkilöistä.
Samalla toimitusjohtajan valinta siirrettiin hallintoneuvostolta hallitukselle. Toisaalta hallintoneuvosto pääsi nyt nimittämään hallituksen. Tämä vähensi poliitikkojen valtaa.
Räväkämpi ote ohjelmiin
2000-luvulle tultaessa Yleisradio muuttui aiempaa ärhäkämmäksi. Taustalla saattoi olla kilpailu yhä laajenevan tv-tarjonnan kanssa, sillä digitalisaatio oli tuonut paljon kanavia kansalaisten katsottavaksi.
Esimerkiksi vuoden 2006 uudentyyppisessä presidentinvaaliohjelmassa istuvaa presidenttiä Tarja Halosta kutsuttiinkin “valtakunnan simputtajaksi” ja haastaja Sauli Niinistöä “pikkukaupungin pojaksi Storyvillestä”. Poliitikot eivät luonnollisestikaan pitäneet tällaisesta.
Kolme vuotta myöhemmin hämmästeltiin pääministeri Matti Vanhaseen liitettyä “lautakasaa”, jonka hän olisi saanut ilmaiseksi omakotitalonsa työmaalle.
Aihe liittyi samaan aikaan esillä olleeseen vaalirahakohuun ja keskustaa tukeneeseen Nuorisosäätiöön. Tutkiva journalismia oli tullut Yleen.
Terrafame-uutisointi suututti Sipilän
Toimitusjohtaja Lauri Kivisen (2010-2018) ajan merkittävin sananvapauskeskustelu käytiin niin sanotun Terrafame-kiistan aikana.
Terrafame-tapauksessa oli nähtävissä piirteitä, jotka voitiin tulkita siten, että Yleisradion uutisten päätoimittaja Atte Jääskeläinen oli taipunut ulkopuoliseen painostukseen eli pääministeri Juha Sipilän tahtoon. Jääskeläinen sai lopulta potkut.
Marko Tikan ja Tero Uskalin kirjassa Yleisön ilona, poliitikkojen harmina (SKS-kirjat 2026) kerrotaan, että päätoimittaja Jääskeläinen ja Ylen johto joutuivat koko ajan pohtimaan Ylen taloutta ja sen kehitysmahdollisuuksia. Toimittajien sinänsä hyvät jutut “eivät aina sopineet yhteen näiden tavoitteiden kanssa”. Kirjan mukaan hurjistuneen pääministerin edessä päätoimittajan oli vaikea tasapainotella, kun samalla piti ajatella Ylen rahoitusta.
Kirjassa Jääskeläinen sanoo, että Ylessä esiteltiin liikaa vahvistamattomia väitteitä ja toimituksessa “oli jopa slogan, että totuus selviää kohun jälkeen.”
Jumalanpalvelukset lisääntyivät koronavuosina
Vuosina 2019-2025 Yleisradion toimitusjohtajana oli MTV:n entinen vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila.
Ylä-Anttilan kaudella Yleisradion kuten muunkin median toimintaa leimasi koronakriisi ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Koronakriisi toi urheiluohjelmien tilalle päivittäiset koronasuorat ja -tiedotustilaisuudet.
Lisäksi jumalanpalvelusten määrää lisättiin roimasti. Kun normivuosina jumalanpalveluksia on ollut vajaat 40, ensimmäisenä koronavuonna niitä oli 61.
Ylä-Anttilan toimikausi päättyi valtaviin irtisanomisiin, kun eduskunta päätti leikata Yleisradion rahoitusta.
Hallintoneuvoston vähenevä merkitys
Vaikka esimerkiksi Soramäen mukaan Yleisradio on nykyisin aidosti eduskunnan ja sen nimittämän hallintoneuvoston ohjauksessa ja valvonnassa, on myös sellaisia näkemyksiä, että kansanedustajista koostuva hallintoneuvosto on täysin turha.
Esimerkiksi eduskunnan eräät toimittajataustaiset edustajat pitävät hallintoneuvostoa vain keskustelukerhona.
Näin voi hyvinkin olla. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on todennut, että Yle on eduskunnan valvonnassa ja ohjauksessa oleva, mutta toimituksellisesti ja ohjelmien sisällön osalta täysin itsenäinen yhtiö.
Yleisradion korkein hallinto koostuu hallintoneuvoston lisäksi hallituksesta ja pääjohtajasta. Varsinaiset päätökset eli budjetin ja toimitusjohtajan valinnan tekee monen alan asiantuntijoista koostuva hallitus.
Yleisradio sanoo olevansa riippumaton
Nykyisin Yleisradio haluaa ohjelmatoiminnan säännöstöön lisätyn lauseen mukaan korostaa tasapuolisuuden sijaan riippumattomuutta ulkopuolisista tahoista.
Journalistista riippumattomuutta Yle on lisäksi selvittänyt ulkopuolisen auditoinnin avulla.
Riippumattomuus ei poista ongelmia, joita yhteiskunnalliset tapahtumat ja ajattelutapojen muutokset tuovat tullessaan. Mediaa yleensä ja Yleisradiota erikseen on alkanut hämmentää identiteettipolitiikaksi ymmärretty teema woke-kulttuureineen ja cancel-vaatimuksineen.
Erityisesti perussuomalaiset ovat haukkuneet Yleisradiota woke-kulttuurin edistäjäksi. Wokesta näyttääkin tulleen ainakin osalle poliitikoista jonkinlainen uudissana vasemmistolaiselle ajattelulle.
Kaikesta kohinasta huolimatta Yleisradioon luetetaan Suomessa hämmästyttävän paljon. Reuters-instituutin mukaan 83 prosenttia suomalaisista luottaa Yleisradion uutisointiin. Vähiten Yleen luottavat nuoret miehet.
Pertti Nyberg
Käytetyt lähteet:
Marko Tikka ja Turo Uskali: Yleisön ilona, poliitikkojen harmina. Yleisradio 1995 – 2025 (SKS-kirjat 2026)
Kulttuurin vuosisata. Luova ohjelmatyö Yleisradiossa 1926 – 2025. Toim. Anu Koivunen, Maiju Kannisto, Heidi Keinonen, Janne Mäkelä (SKS-Kirjat 2025)
Martti Soramäki: Sensuurista sananvapauteen. Yleisradio 1926-2022 (SKS Kirjat 2022)
KUKA?
Pertti Nyberg on SSL:n varapuheenjohtaja ja toimii MTV Uutisten uutispäällikkönä. Kokemusta on kertynyt myös Yleisradiosta, jossa oli töissä 1980-luvulla muun muassa Radiouutisissa, Teksti-tv:n uutisissa, Nuortenradio Kultiveerassa ja Opiskelijaradiossa.
