Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton ulkomaanmatka suuntautui 10.-14.9. Irlannin tasavallan Dubliniin ja Pohjois-Irlannin Belfastiin. Reissuun lähti 23 osallistujaa.
Tulopäivänä teimme kaupunkikierroksen Dublinin keskustassa. Suomenkielinen oppaamme kertoi kaupungin historiasta ja esitteli päänähtävyydet. Kiertelimme Dublinia halkovan Liffey-joen kummallakin puolella. Sen eteläpuolella on muun muassa vanhoja Yrjöjen aikaisia hienoja kortteleita ja maineikas Trinity College. Pohjoispuolella on pääkatu O’Connell Street, jonka varrella on vanha pääpostitalo. Se toimi vuonna 1916 Irlannin itsenäisyystaistelun keskuspaikkana.
Varhaisen aamuheräämisen vuoksi monilla meni varmaan suurin osa vuosiluvuista ja yksityiskohdista niin sanotusti ohi, mutta saimme hyvän yleiskuvan kaupungista. Mieleen jäi kohteita, joissa olisi mukava käydä tai joista haluaisi lisää tietoa.
Kierroksen jälkeen nautimme lounaan hotellimme lähellä sijaitsevassa perinteikkäässä pubissa. Mistään kevytlounaista pubiaterioiden kohdalla ei voi puhua. Suurin osa otti ruokajuomaksi tavallisen lager-tyyppisen oluen, mutta jotkut maistelivat tummaa Guinness-olutta, jota on valmistettu Dublinissa vuodesta 1759 lähtien. Panimon alue on kaupungin keskeisiä nähtävyyksiä.
Huima taloudellinen kehitys
Kuten kaikilla SSL:n ulkomaanmatkoilla on tapana, osa yhdestä reissupäivästä uhrattiin asiaohjelmalle. Perjantaina aamupäivällä saimme kuulla suurlähettiläs Leena Gardemeisterin puheenvuoron Irlannin ajankohtaisesta tilanteesta. Hän aloitti maassa Suomen suurlähettiläänä vuonna 2023.
Irlantia ja Suomea yhdistävät monet seikat. Maissa on lähes saman verran asukkaita, pääkaupunkiseudut ovat väkimäärältään melkein samankokoiset, molemmat maat ovat eläneet vaiherikkaan historian isomman itäisen naapurin vieressä. Viime aikoina irlantilaiset ovat innostuneet saunoista.
Yhdistävänä tekijänä ei voi pitää maiden nykyistä taloudellista tilannetta. Irlannin BKT on noin 602 miljardia euroa eli puolet enemmän kuin meillä. Maassa vallitsee täystyöllisyys. Ulkomaiset investoinnit ovat synnyttäneet maahan 300 000 uutta työpaikkaa. Etenkin big tech ja lääkeala ovat olleet kehitysvauhdin kärjessä. Norjan öljyrahaston kaltainen kansallisen rahasto on tehty pahempien päivien varalle.
Datakeskusten buumi alkoi Irlannissa Suomea aikaisemmin. Leena Gardemeister kertoi, että Dublinin ympäristössä on 90 toimivaa datakeskusta. Irlantilaiset ovat kunnostautuneet myös datakeskusten rakentajina – nyt he tuovat osaamistaan myös Suomen työmaille.
– Investoinnit ovat tulleet Irlantiin huonosta infrastruktuurista huolimatta. Maassa on Euroopan korkein sähkön hinta ja sähköverkkoa aiotaan parantaa vuoteen 2030 mennessä. Maan asuntotilanne on huono, Gardemeister kertoi.
Suurlähettiläs katsoi, että maan taloudellisesta menestyksestä huolimatta keskiverto irlantilainen ei koe itseään vauraaksi. Dublinissa tavallisen kaksion vuokra on noin 2000 euroa.
Poliittinen tilanne jäi keskustelussa talouden varjoon. Irlannissa on ollut sama hallituskoalitio koko itsenäisyyden ajan. Gardemeisterin mukaan maa ei näe syytä muuttaa puolueettomuuspolitiikkaa. Galluppien mukaan 80-90 prosenttia kansasta tukee EU-jäsenyyttä.
Yritysverotulot kasvun taustalla
Toinen katsaus Irlannin tilanteesta saatiin Finnish Business Networkin puheenjohtaja Teemu Salorannalta. Tämä verkosto perustettiin Irlantiin vuonna 1985. Saloranta on asunut maassa perheineen vuodesta 2005. Saarella asuu kaikkiaan noin 1500 suomalaista.
Irlannin talouden Celtic Tiger -kausi alkoi 1990-luvun puolivälissä ja kesti finanssikriisiin 2008 saakka. Salorannan mukaan nykyisestä taloudellisesta menestyksestä voi kiittää EU:ta, joka pisti stopin veroalelle (ns. Apple tax case). Ennen vuotta 2015 kansainvälisten yritysten ei tarvinnut maksaa Irlannissa lainkaan veroja. EU:n määrittelemä 15 prosentin minimiveroveroaste ulkomaisille yrityksille on tuonut valtiontaloudelle mittavat tulot.
IDA (Ireland’s Foreign Direct Investment Agency) on Salorannan mukaan maailmanmestari tuomaan maahan suoria investointeja. Englannin kieli ja historialliset suhteet Yhdysvaltoihin ovat eräitä selittäviä tekijöitä sille, miksi Irlantiin on tullut niin paljon isoja amerikkalaisia yrityksiä. Taustalla on myös korkea koulutustaso ja satsaukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Viimeksi mainittua tuetaan verohelpotuksin.
– Irlantilaiset ovat mestareita tekemään jokaisesta kokemastaan vastoinkäymisestä itselleen mittavan edun. Tällainen oli muun muassa Englannin Brexit-päätös, Saloranta totesi.
Salorannan kiinnostava esitys on lähetetty pdf-tiedostona osallistujille.
Perjantai-illan viihdykkeeksi 15 hengen ryhmä lähti katsomaan Celtic Nights Irish Show -esitystä, jossa oli irlantilaista kansantanssia ja -musiikkia. Nuorten tanssijoiden jalkojen vauhdikas kopse sai ansaitsemansa taputukset.
Belfastissa ristiriidat näkyvät yhä
Lauantaiaamuna bussimme suuntasi mainion Brian-kuljettajan ajamana kohti Pohjois-Irlannin Belfastia. Huristelimme moottoritietä, joten kauniit maisemat jäivät enimmäkseen tietä reunustavien pusikoiden taakse. Paikoitellen kukkuloiden rinteillä näkyi niitä idyllisiä laitumia, lehmiä ja maalaistaloja, jotka kuuluvat mielikuvaan vihreästä saaresta.
Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin rajakyltti jäi myös pensaikon taakse. Siirtymistä Yhdistyneiden kuningaskuntien puolelle ei huomannut kuin tienviitoista, joissa ei enää ollut iirinkielisiä paikannimiä ensimmäisenä sekä nopeusrajoituksia osoittavista liikennemerkeistä. joissa kilometrit tunnissa muuttuivat maileiksi per tunti.
Koko Irlannin saarella asuu 7,2 miljoonaa ihmistä ja näistä noin kaksi miljoonaa Pohjois-Irlannissa. Belfastin kaupungin asukasmäärä on noin 350 000.
Pääkohteemme Belfastissa oli Titanic Experience, jolle sana ”museo” on liian vaatimaton. Belfast oli aikoinaan hyvin merkittävä laivanrakennuskaupunki, jossa Titanicin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1909. Valtavassa Experience-rakennuksessa saa tutustua laivanrakennuksen mittakaavaan istahtamalla huvipuiston kummitusjunaa muistuttavaan kuuden hengen vaunuun, joka kuljettaa läpi kuumuutta hohkaavien pajojen ja metallin työstämisen kilkkeen.
Tietysti museossa esitellään vaikuttavin näyttelyin ja kuvin Titanicin sisätiloja, sen kohtalokasta neitsytmatkaa, uppoamista ja hylyn löytymistä vuonna 1985. Eräällä isolla seinällä on koskettava nimiluettelo kaikista pelastetuista ja kadonneista. Nopealla silmäilyllä kadonneiden listalta silmiin tarttui useita suomalaisia sukunimiä.
Tutkimalla kaikki kuvat ja tekstit Experiencessä olisi saanut helposti kulumaan ainakin puoli päivää, mutta meidän piti nähdä Belfastissa vielä muutakin.
H&W-telakan seudulta suuntasimme Länsi-Belfastin katolisiin ja protestanttisiin kaupunginosiin. Elämä niissä on rauhoittunut, mutta 30 vuotta kestäneet levottomuudet tulevat ilmi monin tavoin. Värikkäät, julistavat seinämaalaukset ja marttyyreiden kuvat kertovat vaikeasta menneisyydestä. Silmiin pistää myös se, että katolisten puolella monien talojen ikkunoista roikkuu Palestiinan lippuja ja protestanttien asuinalueella taas Israelin lippuja.
Katolisten ja protestanttien asuinalueita erottaa 11 kilometriä pitkä ns. rauhan muuri, jonka portti on päivisin auki, mutta suljetaan edelleen öiksi.
Oppaamme kertoi, että Belfastin lojalistien ja nationalistien lapsilla on edelleen omat koulunsa. Vain kaksi prosenttia kouluista on niin sanottuja yhdistelmäkouluja. Belfastin keskusta on neutraaliksi miellettyä aluetta, jossa syvällä olevat ristiriidat eivät ainakaan turistin silmään näy.
Kaupunkikierroksen jälkeen maittoi perinteinen fish & chips -lounas keskustan pubissa.
Retkipäivä taittui vähitellen paluumatkaksi ja huristelimme vajaan kahden tunnin matkan moottoritietä takaisin Dubliniin. Mikään ei ole niin helppoa kuin jälkiviisaus, mutta päivän ohjelman olisi voinut rakentaa hieman toisinkin. Jos olisimme lähteneet aamulla reilua tuntia aiemmin, olisimme voineet ajella toiseen suuntaan rantatietä pitkin ja katsella maisemia Irlannin merelle. Ehkä olisi myös kiinnostanut poiketa johonkin historialliseen linnaan, joihin tuntui olevan moottoritien varrelta tienviittoja. Retken ohjelmaan olisi toivonut parempia suosituksi matkatoimistolta.
Nälkävuosia ja vanhaa sivistystä
Sunnuntaina oli vapaata aikaa. Nyt oli mahdollisuus vierailla Dublinissa niissä kohteissa, jotka olivat jääneet mieleen torstain kaupunkikierrokselta tai joiden verkkosivuja oli mahdollisesti tutkaillut jo kotona. Jotkut suuntasivat Guinnessin panimon kortteliin, jotkut tekivät ostoksia ja kiertelivät kauniissa säässä kaupungilla. Jotkut menivät patikointiretkelle rannikkokaupunki Howthiin.
Tämän kirjoittaja haluasi nähdä kaupunkikierrokselta Liffey-joen rannalta mieleen jääneen Irlannin nälänhädän muistomerkin ja maan siirtolaisuuden vaiheista kertovat EPIC-museon sen vieressä.
Irlannin nälänhädässä (1845-1852) kuoli noin miljoona ihmistä ja noin puolitoista miljoonaa muutti pois, näistä suurin osa lähti Amerikkaan. Irlannin maatalous oli tuolloin liiaksi yksipuolistunut perunanviljelyyn ja kun rutto vei sadot, katastrofi oli valmis. Apua ei myöskään tihkunut tuolloisesta emämaasta Englannista.
Siirtolaisuusmuseo EPIC kertoo maastamuuton historiasta ja sen monista kohdemaista. Siellä saa kuulla näyttelijöiden esittämiä videoituja tarinoita lähtijöiden kohtaloista. Rakennus esittelee myös irlantilaisen taustan omaavia kuuluisuuksia, muun muassa 23 Yhdysvaltojen presidentillä on sukujuuria Irlannissa. Vaikuttava on myös maailmankuulujen irlantilaistaustaisten muusikkojen joukko.
Iltapäivällä kävimme matkakaverin kanssa Trinity Collegen kampuksella opastetulla kierroksella. Triny College on maineikas yliopisto, joka on perustettu vuonna 1582 kuningatar Elisabeth ensimmäisen toimesta. Rakennuksista kuuluisin on vanhaa sivistystä huokuva kirjasto. Nyt oli hyvä aika nähdä iso kirjastosali, koska kohta se suljetaan peruskorjauksen vuoksi. Suurin osa kirjoista oli jo viety pois. Ehkä ne on kerran 400 vuodessa hyvä tuulettaa, kuten hauska oppaamme kertoi.
Paluumatkalla hotellille oli vielä mukava lepuuttaa jakoja ja poiketa ”yksille” isoon pubiin, joka on entinen kirkko.
Maanantaiaamuna aikaisin saimme aamiaisboxit hotellilta ja lähdimme kohti lentokenttää ja kotimatkaa. Oli aika kiitellä Brian-kuskia turvallisista bussikyydeistä sekä matkalaisia mukavasta seurasta. Reissun aikana monilla virisi jo ehdotuksia tulevista kohteista. Tulevien matkojen järjestelyissä käytetään apuna myös matkalaisille tehdyn palautekyselyn tuloksia. Iso kiitos kaikille!
Teksti: Kirsti Sintonen
