SSL:n kevään Mediapiiri järjestettiin 20. maaliskuuta otsikolla Media-alan lasikatto on murtunut – Mutta missä se näkyy? Lasipalatsin Palmusaliin kokoontui 30 jäsentä kuuntelemaan ja keskustelemaan.
– Maaliskuusta on kehkeytynyt tasa-arvon ja naisten aseman kuukausi. Kansainvälinen naisten päivä on 8.3, Minna Canthin päivä 19.3. ja nyt Ateneumissakin on avautunut 1800-luvun naistaitelijoista kertova Rajojen rikkojat -näyttely. SSL seuraa aikaa Mediapiirin teemalla, kuvasi puheenjohtaja Kirsti Sintonen avauksessaan.
Sintonen esitteli Journalisti-lehdessä 5/2023 olleen graafin perusteella naisten määrän kehitystä mediakentällä. Naiset ovat murtaneet lasikaton myös päätoimittajien joukossa, jossa heitä on 53 prosenttia. Journalistiliiton jäsenistä naisia on 58 prosenttia, alan opiskelijoista peräti 80 prosenttia. SSL:n jäsenkunnassa on vielä miehiä pieni enemmistö, kun naisten osuus on 47 prosenttia.
Naisten ääni kuuluu parhaiten radiossa
Dosentti, mediatutkija Iiris Ruoho selvitti naisten tilannetta tutkimukseen pohjautuen. Hän korosti, että tasa-arvon taso tiedotusvälineissä, demokratian taso ja lehdistön vapaus resonoivat toisiinsa.
Kun naisia on aiempaa enemmän uutisteollisuudessa, naisia myös käytetään aikaisempaa useammin esimerkiksi uutisten lähteenä. Mutta niin sanottu näkyvyyskatto toimii esteenä.
– Tasa-arvoa mittaava tutkimus osoittaa: kun ala naisistuu, tämä näkyy ”naismyönteisenä” kehityksenä, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Naisia esiintyy keskimäärin noin kolmannes uutisaiheista kaikkialla maailmassa – tilanne ei ole edistyneempi edes Pohjoismaissa.
Pohjoismaissa naisten osuus uutisaiheista ja lähteistä on yllättävän samansuuntainen: Suomessa ja Norjassa 33 %, Tanskassa 35 %, Ruotsissa 38 %. Jos tarkastellaan Suomen eri medioiden tilannetta, radiossa naisten ääni kuuluu parhaiten (49 %) ja sanomalehdissä huonoiten (31 %), televisiossa osuus on 37 %. Luvut perustuvat Who makes News -tutkimukseen, joka on tehty vuonna 2020.
Naisten määrä huipputehtävissä kasvaa hitaammin, kun naisten määrä on saavuttanut tietyn kynnyksen toimituksen juniori- ja senioritason tehtävissä. Ruoho luetteli uralla etenemiseen vaikuttavia seikkoja: tasa-arvon taso (mm. mikä on konsensuksen luonne), sosialisaatio ja koulutus (mm. mihin valmennetaan), rooliodotukset (mm. mitä odotetaan johtajuudelta), verkostot (mm. epäviralliset kutsut tehtäviin), liiketaloudellinen osaaminen (mm. kenen edellytetään hallitsevan), tekoäly (mm. kuka määrittelee, mihin tulevaisuus vie).
Mediatutkija Ruoho on aloittelemassa projektia siitä, miten tekoäly tulee heijastelemaan tasa-arvoa.
Lasikatot pitkälti omassa pääkopassa
– Tietysti sukupuolella ja iällä on väliä, totesi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen esihenkilö Veera Luoma-aho omassa puheenvuorossaan.
Äitiys luonnollisesti vaikuttaa monien naistoimittajien uralla etenemiseen. Pomoina toimivilta odotetaan omistautumista ja sitä, että työpäivän jälkeen illat vielä roikutaan erilaisissa suhdetoimintatilaisuuksissa. Pomon rooli ei sovi virka-aikaan.
– Nykyään kulttuuri on onneksi muuttunut ja kosteat illanvietot ovat muuttuneet aamiaistilaisuuksiksi ja lounaiksi.
Luoma-aho on oman uransa aikana huomannut, kuinka perhe ja äitiys limittyvät työhön. Mutta monet asiat ovat vain järjestelykysymyksiä. Iäkkäiden vanhempien hoito valuu myös useimmiten naisten kontolle. Perhekuvioissa sukupolvierot voivat kuitenkin vaikuttaa enemmän kuin sukupuolierot.
Hän toi esille myös journalismiin kohdistuvan ulkopuolisen paineen, jota ei ole kokenut näin vahvana aiemmin. Mediataloja vahditaan ulkopuolelta enemmän kuin ennen. Tämä näkyy tiettyinä pelkoina toimituksissa.
– Kuinka paljon tämä vaikuttaa esimerkiksi rekrytointeihin? Onko miestoimittaja helpompi valinta epävarmoina aikoina?
Lopuksi Luoma-aho kiteytti, että monesti lasikatot ovat kuitenkin olemassa vain omassa pääkopassa. Ne ovat pitkälti itsesisäistettyjä.
Ikä on sukupuolta merkittävämpi avain
Elli Harju aloitti Iltalehdessä kesätoimittajana 2015, eteni vakinaiseksi toimittajaksi kotimaan osastolle 2019 ja vastaa nyt uutispäällikkönä päivittäisestä uutistyöstä politiikan toimituksessa.
Sairastumisen vuoksi Harju ei päässyt Mediapiiriin paikalle ja tilaisuuden toinen juontaja Heljä Salonen luki hänen puheenvuoronsa.
Harju ei koe, että sukupuoli olisi hidastanut hänen urallaan etenemistä. Se on voinut jopa hieman auttaa: miesvaltaisessa politiikan toimituksessa naiseus on ehkä nähty tasapainottavana tekijänä. Työroolin löytämisen kanssa hän on hieman kipuillut. Lopulta kultainen keskitie on tuntunut monissa työyhteisöön liittyvissä asioissa parhaalta vaihtoehdolta.
Hän on huomannut, että tietynlaiset työt, esimerkiksi ”sihteerimäiset” hallinnolliset tehtävät ja työn suunnittelu kasaantuvat helposti nuorille naisille. Harju pitää kuitenkin järjestelmällisyyttä vahvuutena työssä.
Oman toimituksen ulkopuolella 30-vuotias uutispäällikkö on huomannut, että kansanedustajat ovat yhä nuorempia ja ministerien erityisavustajat isolta osin kolmikymppisiä. Lähteet nuorentuvat, samoin toimittajat.
– Hyviä lähteitäni yhdistää se, että he ovat suurin piirtein samaa ikäluokkaa. Viestintätavat ovat samoja: viestittely, seurataan toisiamme somessa, ynnä muuta. Puheenaiheet lounailla ja työmatkoilla osuvat yksiin myös vapaa-ajan aiheissa. Olisi tietysti hyvä, että pitäisi yhteyttä aktiivisesti kaiken ikäisiin poliitikkoihin. Olen kuitenkin huomannut, että omien verkostoideni muodostumisissa sukupuoli ei ole ollut avain, vaan ikä. Näen, että ikäkysymykseen tulee kiinnittää enemmän huomiota, jotta on aktiivinen keskusteluyhteys kaiken ikäisiin yhteiskunnallisiin toimijoihin.
Naistoimittajan euro on parempi kuin monella alalla
Puheenvuorojen jälkeen kuultiin SSL:n jäseniltä kolme pyydettyä kommenttipuheenvuoroa. Ensimmäisen niistä käytti Matti Laitinen. Hän nosti esille palkkauskysymyksen.
Journalistiliiton jäsenkyselyn 2024 mukaan naisten euro oli koko alalla 95,39 senttiä työsuhteessa olevien keskuudessa. Se on kymmenkunta senttiä enemmän verrattuna koko Suomen työmarkkinoihin, joilla naisen euro on keskimäärin 84,7 senttiä.
Laitinen kertoi myös omasta kokemuksestaan hakiessaan Uuden Suomen lopettamisen jälkeen Kuluttaja-lehteen. 48-vuotias kokenut miestoimittaja ei tullut valituksi 30-40 -vuotiaitten naisten joukkoon. Laitinen teki päätöksestä tasa-arvokysymyksen sukupuolen vuoksi. Journalistiliitto ajoi kannetta menestyksellä aina hovioikeuteen saakka. Korkein oikeus asettui päätöksessään työnantajan kannalle, jolla oli oikeus valita kenet haluaa.
Työpaikkahaastattelujen sopivuuskäsitykset
Iltalehden entinen politiikan toimittaja ja kolumnisti Raili Nurvala valotti henkilökohtaisin esimerkein, millaisia tasa-arvohaasteita ja -asenteita oli hänen 1968 alkaneella toimittajanurallaan. Tuolloin media-ala halusi rekrytoida nimenomaan miestoimittajia, jotka revittiin työelämään usein jo kesken opintojen. Vain joka neljäs toimittaja oli nainen.
Palkkatasa-arvokysymykseen Nurvala törmäsi jo ensimmäisessä kesätoimittajapaikassaan. Lukiolaispoika sai 50 prosenttia enemmän palkkaa kuin yliopistossa alaa opiskeleva nainen.
Työpaikkahaastatteluissa sopivuuskäsitykset olivat vielä 1980-luvulla kovin erilaisia kuin nykyään.
– Oletko naimisissa? Onko lapsia? Kuinka monta? Minkäikäisiä? Häiritsevätkö he työntekoa? Miten heidän hoitonsa on järjestetty? tivattiin Nurvalalta hänen siirtyessään Iltalehteen.
Hänen sukupolvensa naiset myös epäröivät ryhtymistä esimiestehtäviin ja ovat osaltaan hidastaneet lasikattojen särkymistä. Mutta paljon on muuttunut 50 vuodessa: ala on naisistunut ja tasa-arvoistunut myös päällikkötasolla. Nyt kehitystä uhkaavat muut tekijät.
– Minun sukupolveni on elänyt siinä ihanassa harhassa, että maailma muuttuu kaiken aikaa paremmaksi, demokraattisemmaksi, tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Mutta nyt on tullut lunta tupaan ihan roppakaupalla.
– Uskonkin, että nuoremmilla sukupolvilla on edessään vielä sellainen urakka, jota me vanhemmat polvet emme olisi osanneet edes kuvitella taistellessamme tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta, Nurvala ennusti lopuksi.
Pakollinen työkierto tasa-arvoisti
Kommenttipuheenvuorojen viimeisenä Riitta Korhonen muisteli kokemuksiaan 40-vuotiselta toimittajan uraltaan. Hän aloitti 18-vuotiaana Kauppalehdessä. Ura vei Talouselämään, päätoimittajaksi Pirkkaan ja ET-lehteen.
Korhonen kertoi, että hänen kokemuksensa toimittajana naisena ja äitinä ovat olleet valtaosin hyviä.
Se, että miehet etenevät naisia paremmin, johtuu Korhosesta pitkälti siitä, että miestoimittajat saavat paremmin tilaisuuksia kuin naistoimittajat. Miehet valikoituvat tekemään tärkeitä haastatteluja sekä ajankohtaisia kansijuttuja naisia useammin. Tätä kautta miehet jäävät mieleen ja heidät huomataan palkankorotuksia ja pomon paikkoja jaettaessa.
– Naisten ongelma on se, ettei tartuta tilaisuuksiin, jos ei satavarmasti osata tai olla varmoja. Miehet ovat tässä rohkeampia. Naisten kannattaa siis tarttua tilaisuuksiin ja kärkkyäkin niitä.
Talouselämä-lehdessä oli pitkään pakollinen työkierto, joka tasa-arvoisti toimittajia. Kierron kautta kaikki pääsivät tekemään juttuja sekä kovemmista että pehmeimmistä aloista, sukupuoli ei määritellyt.
Eroja myös eri medioiden välillä
Puheenvuorojen ja kommenttien jälkeen keskustelu oli vilkasta. Sitä moderoivat juontajina toimineet SSL:n varapuheenjohtaja Pertti Nyberg ja johtokunnan jäsen Heljä Salonen.
Aikakauslehtipuolella pitkään johtotehtävissä toiminut Eero Sauri katsoi, että aikakauslehdistön puolella ei ole ollut lasikattoilmiötä. Toimiessaan A-lehtien varatoimitusjohtajana talossa oli 12 päätoimittajaa, joista kaksi oli miehiä. Ammattitaito ratkaisi palkkauksen ja uralla etenemisen.
SSL:n johtokunnan jäsen, pitkään Otavamediassa luottamusmiehenä toiminut Tuomo Lappalainen muisteli, että hänen kokemuksiensa mukaan miehet solahtivat helpommin naisenemmistöisiin toimituksiin kuin naiset toimituksiin, joissa oli miesenemmistö.
Lopuksi puhuttiin vähän aikaa myös naistoimittajien kohtelusta sosiaalisessa mediassa. Veera Luoma-ahon mukaan tämä on työhyvinvointikysymys eikä ketään voi velvoittaa olemaan esimerkiksi X:ssä.
Teksti ja kuvat: Kirsti Sintonen
