Mediapiiri pidettiin Median museo ja arkisto Merkissä eli entisessä Päivälehden museossa Ludwiginkadulla. Paikka muutti nimensä viime vuoden joulukuun alussa. Merkkiä ylläpitää Helsingin Sanomain Säätiö.
Tilaisuuteen oli ilmoittautunut yli 50 SSL:n jäsentä. Ennen varsinaisen ohjelman alkua halukkailla oli mahdollisuus tutustua Merkkiin. Tutkija Janne Ridanpää esitteli sen toimintaa. Journalismin tila ja sananvapauden merkitys ovat monella tapaa tärkeällä sijalla. Siinä yhtenä osoituksena on iso sananvapauden tilaa osoittava maailmankartta Merkin seinällä.
”Neljäs valtiomahti on liukunut nettiin”
”Mitä menetämme, kun menetämme printin?” -teemasta olivat Mediapiirissä keskustelemassa Kauppalehden päätoimittaja Riina Nevalainen, Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Kalle Silfverberg sekä Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja emeritus Kai Ekholm.
Ekholm on saanut Valtion tiedonjulkistamispalkinnon ja PENin sananvapauspalkinnon. Riina Nevalainen työskenteli pitkään Aamulehdessä eri tehtävissä ja aloitti viime vuoden toukokuussa Kauppalehden vastaavana päätoimittajana sekä Alma Talentin toimitusten johtajana. Kalle Silfverberg siirtyi Helsingin Sanomien kehityspäällikön tehtävistä Hufvudstadsbladetin päätoimittajaksi kesällä 2023.
Kai Ekholm aloitti kertomalla Kansalliskirjaston digitoidusta aineistosta. Noin 20 miljoonaa sivua on tähän mennessä digitoitu.
”Digitointi olisi hauskaa, mutta mistä rahat. Norja päätti digitoida kaiken, myös kaikki lastenkirjat.”
Ekholm puhui vahvasti kansallisten laatujärjestelmien tarpeesta.
”Ilman laatujärjestelmiä, kuten esimerkiksi Kansalliskirjastoa tai Kansallisarkistoa, ei ole kansakuntaa. Ne muodostavat kansallisen muistin. Facebook tai Google eivät sitä tehtävää hoida. Tarvitaan uudenlaista tuotantotukea, jotta laatujärjestelmät säilyvät.”
Kai Ekholm ennusti, että ”selluloosa” kuolee Suomessa 30 vuodessa.
”Alustatalous on saanut sellaisen vallan, joka ei sille kuulu. Internet on kirpputori, jossa ei tunnu olevan laadulla väliä. Populisteille tämä tuntuu sopivan. Missä vaiheessa X (entinen Twitter) on määritelty viranomaiskanavaksi?”, Ekholm ihmetteli.
”Digitalisointi on parantanut journalismia”
Riina Nevalainen aloitti muistelemalla, kuinka hänen ensimmäinen koulupäivänsä ikuistettiin Uuden Suomen jutuksi. Riinan äiti oli lehden toimittaja Merja Perttula. Kodin kautta tuli myös innostus lehtien lukemiseen ja alan valintaan.
Nevalainen oli huolissaan siitä, miten nykyperheissä siirretään lehtien lukemisen tapaa lapsille. Painettuja lehtiä ei enää loju kotien pöydillä selailtavina.
Riina Nevalaisen mukaan painettu lehti on kuratoitu kokonaisuus verrattuna digilehteen. Painetussa ison ja pienen jutun erottaminen on helppoa.
Hän näki kuitenkin, että parhaimmillaan digi parantaa journalismin laatua. Lukija äänestää klikkauksillaan.
Kalle Silfverberg kertoi, että on tehnyt suurimman osan työurastaan digitaalisessa ympäristössä, mutta peilaa sen toimintatapoja printtimediaan. Nuorilla ei ole enää tätä mahdollisuutta. Ylipäätään se, että olisi olemassa jokin tuote, jonka kautta maailmaa hahmotetaan, on katoamassa tai kadonnut.
Samoin kuin Riina Nevalainen myös Kalle Silfverberg katsoi, että digitalisoituminen on parantanut journalismin asemaa.
”Kun ihminen ottaa digitaalisen tilauksen, se on varma merkki siitä, että kyseinen tilaaja haluaa lukea juuri meidän journalismia”, Silfverberg vakuutti.
Ansaintalogiikka, klikkiotsikot ja nuoret lukijat
SSL:n johtokunnan jäsenet Tuomo Lappalainen ja Heli Koivuniemi johdattelivat keskustelua avauspuheenvuorojen jälkeen. Median ansaintalogiikka nousi esille. Lappalainen muistutti, että muissa Pohjoismaissa tuetaan lehdistöä enemmän kuin meillä.
Riina Nevalaisen mukaan eurot menevät liikaa Yleisradiolle. Kauppalehdessä tilaustulojen merkitys kasvaa ja mainostulot vähenevät. Postin jakelun toiminta haittaa lehtien laajaa jakelua. Kalle Silfverberg totesi, että Konstsamfundet on joulukuussa 160 vuotta täyttävän Hufvudstatsbladetin iso tukija, mutta pienenevällä osuudella.
Kuten aina Mediapiireissä keskustelu kävi vilkkaana. Ari Ylä-Anttila kysyi, ovatko ihmiset valmiita maksamaan sisällöstä?
Riina Nevalaisen mukaan näin on ja hän on optimistisempi tämän suhteen kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Kauppalehdessä on ylitetty digitilausten tavoitemäärä. Silfverberg antoi kiitokset Netflixille ja Spotifyta siitä, että ihmiset oppivat maksamaan sisällöstä. Kai Ekholm näki kehityksessä viiteitä tiedon überisoinnista eli haetaan sen halvinta hintaa.
Heli Koivuniemi kysyi klikkiotsikoiden merkityksestä.
”Jos jutulle on vaikea tehdä hyvää digitaalista otsikkoa, on jutussa jotain vikaa”, Silfverberg korosti.
Matti Laitinen halusi tiedustella puhujien näkemyksiä tammikuussa aloittavasta Uudesta Jutusta ja sen markkinoinnissa käytetystä sloganista ”media on rikki”. Silfverberg toivoi, että Uudelle Jutulle löytyy kysyntää, mutta ihmetteli, mikä siinä nyt on niin uutta.
Nevalainen tiesi, että taustalla on tanskalainen malli, mutta ei osannut sanoa, mikä merkitysero on tilaajilla ja mikä jäsenillä.
Eero Karisto toivoi, että vanha kunnon pyramidimalli näkyisi yhä uutisjutuissa. Sen sijaan niissä käytetään yhä enemmän adjektiiveja ja tunnetiloja ilmaisevia sanoja. Kalle Silfverberg myönsi, että perusuutisjuttujen kirjoittamisen taso voi olla jonkin verran heikentynyt.
Lopuksi puhuttiin nuorista median ostajina ja lukijoina. Riina Nevalainen kertoi, että lukijoiden keski-ikä on yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista. Kauppalehti on ollut TikTokissa viime toukokuusta lähtien, ja tästä on saatu hyviä kokemuksia.
Kansainvälisten vertailujen mukaan meillä onneksi esiintyy vähemmän uutisvastaisuutta kuin muualla. Ainakin vielä.
Tilaisuuden päätteeksi puheenjohtaja Kirsti Sintonen kiitteli puhujat ja kertoi, että SSL:n teki lokakuun alussa ulkomaanmatkan Kosovoon, jossa ei ilmesty enää yhtään printtilehteä. Mediapiirissä jäi ennustamatta, koska meillä on edessä sama tilanne.
Teksti: Kirsti Sintonen
Katso Heljä Salosen videkooste tapahtumasta.(Kesto 3:45)
