SSL järjestää yleensä loppukeväästä tai alkukesästä kotimaanmatkan kiinnostavaan kohteeseen. Tänä vuonna retki päätettiin sijoittaa elokuulle, koska kohteeksi oli suunniteltu Naantalin Kultaranta. Sen kukkaloiston arveltiin olevan kauneimmillaan loppukesästä. Arvelu osui oikeaan.
Yllätyslahjoitus Liipolan museolle
Bussillinen jäseninä ja seuralaisia lähti aurinkoisena keskiviikkoaamuna 13. elokuuta Kiasman turistipysäkiltä kohti länttä. Ensimmäiseen kohteeseen, Koski Tl:ssa sijaitsevaan Yrjö Liipolan taidemuseoon tutustumiseen virittäydyttiin bussimatkalla, kun Jyrki Vesikansa kertoi pilapiirtäjä Olavi Hurmerinnan urasta. Hurmerinta oli kotoisin Koski Tl:sta ja hänen töidensä pysyväisnäyttely on sijoitettu Liipolan museoon.
Hurmerinta sai SSL:n Olli-palkinnon vuonna 2003. Hänen kuolemastaan tuli tämän vuoden toukokuussa kuluneeksi 10 vuotta. Vierailu katsomaan Hurmerinnan töitä sopi siis hyvin liittomme juhlavuoden ohjelmaan.
Hurmerinta opiskeli Turun piirustuskoulussa (1945-1946) ja Suomen Taideakatemian koulussa (1946-1949). Hän teki useita opintomatkoja Pariisiin. Vuodesta 1945 lähtien Hurmerinta osallistui kymmeniin näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Opiskeluaikoina hän pääsi Ylioppilaslehden kuvittajaksi. Uuden Suomen päätoimittaja Lauri Aho otti Hurmerinnan lehden poliittiseksi pilapiirtäjäksi. Uudessa Suomessa Hurmerinta piirsi vuodesta 1950 vuoteen 1976. Pilapiirrosten lisäksi hän teki lehteen muitakin kuvituksia. Hurmerinta teki piirroksia kaikkiaan 24 lehdelle.
Yrjö Liipolan taidemuseossa oli pilapiirrosten lisäksi esillä myös Hurmerinnan maalauksia. Museon pääopas Minna Ylieskola oli ottanut ryhmäämme varten esille muun muassa Hurmerinnan nuoruuden töitä.
Yllätysnumerona Jyrki Vesikansa ja puheenjohtaja Kirsti Sintonen luovuttivat Liipolan museolle Hurmerinnan pilapiirroksen vuodelta 1960. Se oli ollut aikoinaan Uuden Suomen toimituksen seinällä, josta Vesikansa oli sen lehden loputtua pelastanut. Piirrosta käytettiin 20 vuotta sitten kuvituksena liiton 100-vuotisjuhlakirjassa Suomenkielinen, kansanvaltainen. Minna Ylieskola otti hyvin kiitollisena originaalipiirroksen vastaan. Nyt työ pääsi ”kotiin” muiden Hurmerinnan teosten joukkoon.
Kiinnostavaa oli katsella myös kuvanveistäjä Yrjö Liipolan hienoja veistoksia. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Diana-patsas Helsingissä, Kurun haakserikon muistomerkki Tampereella ja Suomen Vapaudenpatsas Vaasan torilla. Museossa oli esillä Liipolan pieniä, herkkiä patsaita sekä luonnosversioita isoista töistä.
Taiteilija eli vaiherikkaan elämän. Vuonna 1881 syntynyt Liipola joutui pakenemaan Suomesta Unkariin osallistuttuaan kutsuntojen vastaiseen toimintaan kotikunnassaan Koskella. Unkarissa vierähti kaikkiaan 30 vuotta. Siellä hän maalasi lukuisia muotokuvia aristokraateista. Suomeen Liipola palasi vuonna 1934 unkarilaisen puolisonsa kanssa. He asettuivat asumaan renessanssityyliseen huvilaan Kauniaisissa. Vuonna 1956 Yrjö Liipola lahjoitti taidekokoelmansa entiselle kotikunnalleen Koski Tl:lle ja museorakennus valmistui 1970.
Matkalle osallistujat olivat kovin tyytyväisiä, kun liitto oli järjestänyt vierailun Liipolan taidemuseoon. Ainakaan tämän kirjoittajan korviin ei kiirinyt, että kukaan olisi käynyt siellä aiemmin.
Museosta siirryttiin lounaalle pari kilometrin päähän Honkamäen juhlataloon. Rakennus on valmistunut suojeluskuntataloksi vuonna 1939. Nautimme maittavan seisovan pöydän tarjonnasta, jonka oli tehnyt paikallinen pitopalvelu. Jälkiruuaksi saimme vielä kahvit ja reilut palat omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera.
Kultarannan kukat jo täydessä loistossa
Lounaan jälkeen matka jatkui kymppitietä pitkin kohti Naantalia. Kauniiden maalaismaisemien ihailun lomassa kuulimme, kun Jyrki Vesikansa muisteli Kultarannassa käyntejä Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston aikana. Kekkosen suhtautuminen Uuteen Suomeen oli varsin kriittinen, mutta vuonna 1964 haastattelupyyntö meni kuitenkin läpi. Vastaanotto ei ollut aluksi kovin lämmin, mutta juttu saatiin aikaiseksi. Koiviston Vesikansa tapasi Kultarannassa vuonna 1984 muutaman kollegan kanssa luottamuksellisen taustakeskustelun merkeissä.
Bussimme saapui Kultarannan parkkipaikalle täsmällisesti aikataulussa. Seurueeseen liittyi vielä kolme osallistujaa. Porukkamme jaettiin kahteen ryhmään, joista ensimmäinen lähti varttitunti toista ennen.
Kultaranta ja sen puutarha olivat kaksi vuotta peruskorjauksessa. Mittava remontti saatiin valmiiksi alkukesästä ja puutarha avattiin yleisölle. Sinne pääsee tutustumaan opasteluilla kierroksilla ja lisäksi elokuun loppuun saakka perjantai-iltaisin myös omatoimisesti.
Ryhmiemme hyvät oppaat aloittivat kierroksen kertomalla Kultarannan perustujasta liikemies Alfred Kordelinista. Kultarannan vaikuttava, arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema graniittilinna valmistui Kordelinin kesähuvilaksi vuonna 1916. Hän ehti nauttia paikasta vain muutaman kesän ennen traagista kuolemaansa. Presidentit ovat pitäneet Kultarantaa kesävirka-asuntonaan vuodesta 1922 lähtien.
Kultarannan upea puutarha-alue on 16 hehtaarin puisto. Yleisökierrokset järjestetään sen keskeisimmässä osassa, joka on tunnettu kukkatarhoistaan ja ruusuistaan. Peruskorjauksen jälkeen istutukset oli saatu hienoon kuntoon lyhyessä ajassa. Yli 1700 ruusua oli istutettu reilu vuosi sitten keväällä. Kauriit pääsevät hyppimään aitojen yli ja olivat popsineet syysleimut. Muuten perennat olivat lähteneet hyvin kasvamaan. Kaikkiaan 4000 kuusentainta reunustaa ”diplomaattikäytäviä”.
Tasavallan presidentin kanslian ja Alfred Kordelinin säätiö ovat järjestäneet veistosnäyttelyitä Kultarantaan vuodesta 2011 lähtien. Peruskorjauksen vuoksi kesät 2023 ja 2024 jäivät väliin. Tämän kesän teemana on ”Kerrostumia” ja esillä teoksia seitsemältä nykykuvanveistäjältä.
Kultarannan graniittilinnan tornissa liehui komeasti tasavallan presidentin lippu. Alexander Stubb oli siis periaatteessa paikalla. Opastetun kierroksen päätteeksi saimme puutarhan portilla tapaamaltamme linnanvouti Ismo Siikaluomalta kuulla, että presidentti oli joutunut lähtemään noin vartti ennen tuloamme. Samana päivänä ns. halukkaiden koalitiolla oli etäkokous Trumpin ja Putinin Alaska-tapaamisen vuoksi. Siikaluoma kertoi myös, että Stubb on viettänyt Kultarannassa paljon aikaa edeltäjäänsä verrattuna.
Antoisan puutarhakäynnin jälkeen bussi kuljetti tyytyväiset matkalaiset Naantalin keskustaan. Porukalle jäi reilu tunti omaa aikaa piipahtaa vaikka nauttimassa virkistävä juoma jollakin kauniin ranta-alueen terasseista. Kello 18 koko seurue kokoontui meren partaalle ravintola Tawastin Kiltaan syömään kolmen ruokalajin päivällisen. Ilta-aurinko, hyvä ruoka ja mukava seura lämmittivät.
Täyteläisen päivän päätteeksi bussi kuljetti turvallisesti takaisin. Kotimaanretkestäsaatu palaute oli erittäin positiivista. Tästä on taas hyvä jatkaa SSL:n tulevien matkojen ja tapahtumien suunnittelua.
Teksti ja kuvat: Kirsti Sintonen
