Koska nykyhetkeä on vaikeampi arvioida kuin mennyttä aikaa, aloitan vuodesta 2003. Osallistuin silloin Kansainvälisen sanomalehtikustantajien liiton järjestämään koulutukseen Tanskassa ja Sveitsissä. Teimme ryhmätyön, jossa hahmottelimme median tulevaisuuden piilevän ihmeellisessä monimedia-apparaatissa, joka mullistaisi ennen pitkää mediamarkkinat. Sitä visiota oli vaikea sanoittaa, eikä sitä viestiä tainnut juuri kukaan kotitoimituksessa Turun Sanomissa ymmärtää. Enhän kunnolla ymmärtänyt itsekään.
Kolme vuotta myöhemmin sain mahdollisuuden osallistua opintomatkalle Yhdysvaltoihin. Vierailimme mm. Chicago Tribunessa, Microsoftin pääkonttorissa Seattlessa ja Googlen Mountain View’n päämajassa. Olen ikuisesti kiitollinen Helsingin Sanomien päätoimittajalle Heleena Savelalle, joka auttoi minut mukaan tälle opettavaiselle unelmamatkalle.
Googlen päämajassa sain epätodellisen viestin: Turun Sanomien blogialustan ensimmäinen blogi, jonka olin kirjoittanut ennen matkaa, oli juuri julkaistu. Ajoitus ei olisi voinut olla täydellisempi. Tietysti yritimme elää mukana median muutoksessa, vaikka Suomessa uskottiin silloin vielä horjumattomasti painettuihin sanomalehtiin.
Nyt voi sanoa, että sain nähdä noissa kahdessa koulutuksessa tiktok-välähdyksiä tämän päivän mediamaisemasta. Internetistä on tullut voittava jakelutie, ja se ihmeellinen monimedia-apparaatti on jokaisen taskussa, käsilaukussa tai kourassa. Siitä vilkuillaan – tiktok – korkeintaan minuutin mittaisia videoita.
Median ja urheilun symbioosi
Median ja urheilun symbioottinen suhde selittää urheilussa tapahtuneita muutoksia. Kaiken pitää tapahtua nopeasti urheilussakin, koska nykyisin median kuluttajat nauttivat vain pikaruokaa. 50 kilometrin kävely poistettiin jo olympiakisojen ohjelmasta, mutta 50 kilometrin hiihto on vielä sinnitellyt, sillä hiihtoherrat keksivät muutama olympiadi sitten sallia suksien vaihdon. Se on sellainen dramaattinen tiktok-elementti, että pitkä kilpailu on säilyttänyt ainakin toistaiseksi paikkansa olympiaohjelmassa.
Sen sijaan yhdistetyn hiihdolle soitetaan kuolinkelloja. Ei mikään ihme. Laji on pysynyt sellaisena kuin se oli jo ennen television keksimistä. Vaikka kyllähän yhdistetystäkin saisi dramaattisemman lisäämällä hiihto- ja hyppyosuuksia. Miten olisi 5 km hiihto + mäki + 5 km + mäki + 5 km hiihto. Ensimmäinen hiihto-osuus aika-ajona, kaksi jälkimmäistä hiihtoa yhteislähtöinä. Voittajaksi tulisi se, jolla olisi yhteenlaskettuna alhaisimmat sijoitukset.
Pitäisikö kysyä urheilijoilta? Ei. Olennaista on kehittää urheilulajeja niin, että televisiokameroille saadaan hyvää kuvaa ja hyviä klippejä tiktok-hengessä. Jos palkinnot ovat kohdillaan, urheilijat tulevat kyllä mukaan.
Media tuo dollarit
Urheilu sopeutuu median vaatimuksiin, sillä vain sitä kautta tulevat dollarit. Jopa talviurheilun suosikkilajiksi noussut jääkiekko on antanut periksi television vaatimuksille. Kun jatkoaika pelataan kolmella kenttäpelaajalla kolmea vastaan, syntyy maali takuulla nopeasti. 60 minuutin pelaamisen jälkeen jatkoajan salamamaali palkitsee katsojat: tiktok.
Jos jääkiekkopomot eivät kumartaisi mediamoguleita vaan kysyisivät pelaajilta, jatkoaikaa jauhettaisiin viidellä viittä vastaan – tunnista toiseen.
Televisio teki lumilautailusta olympialajin. Siinä on täydelliset elementit, joita hidastukset ja monikameratuotannot tekevät tv-katsojille ymmärrettäviksi. Jokainen katsoja pääsee arvioimaan alastulon reaaliajassa siinä missä tuomaristokin: pysyikö pystyssä vai kaatuiko? Ja hidastuksista voi sitten ihmetellä, kuinka monta kierrettä hypyssä olikaan.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Perussääntö on, että sähköiset lajit, joissa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, keräävät suuret katsojamäärät. Seuraajien määrä sosiaalisessa mediassa kertoo urheilijan suosiosta. Freestylehiihdon kiinalainen olympiavoittaja Eileen Gu on kerännyt yli neljä miljoonaa Instagram-seuraajaa. Dramaattisesti kaatunut amerikkalainen alppihiihtäjä Lindsey Vonn on lähes samalla tasolla.
Ei seuraajien määrä suoraan urheilijan tuloja kerro. Mutta urheilun kautta näkyvyyttä hakevat yritykset osaavat lukea näitä lukuja ja arvostavat suurten lukujen kauneutta: kuusi nollaa ykkösen perässä on jollain tavalla kauniimpi kuin kolme tai neljä nollaa.
Curling – hieno tv-laji
Curlingista on tehty hieno televisiolaji, josta ei tunnetta puutu. Saksalainen ystäväni kommentoi, että hiihtoa hän ei jaksa seurata yhtään, mutta curling vangitsee.
Mikä on curlingin viehätyksen salaisuus? Se on joukkuelaji, jossa inhimillinen vuorovaikutus näkyy ja kuuluu.
Curlingia kutsutaan shakiksi, jota pelataan jäällä. Toisin kuin shakissa, television katsoja pääsee kuulemaan curling-joukkueiden strategista suunnittelua. Ja yksi suoritus kestää vain puolisen minuuttia. Kivi lähestyy maalia, vimmattua harjaamista, neuvoja ja huutoja harjaajalle, ja joka kerta kivi pysähtyy dramaattisella tavalla.
Selostajien ja kommentaattoreiden taidosta on sitten kiinni, mikä merkitys tälle suoritukselle annetaan. Katsojat liimautuvat seuraamaan tätä hypnoottista näytelmää, koska siinä on kaikki suuren draaman elementit: sankareita, taitoa, onnistumisia ja pettymyksiä.
Kuin kaunista satua
Taitoluistelu on täydellisenä televisiolajina säilyttänyt asemansa olympiakisoista toiseen. Milano Cortinan olympialaisten seuratuin urheilija oli amerikkalainen Alysa Liu. Hänellä on noin kuusi miljoonaa seuraajaa Instagramissa. Kauniit esiintymisasut lisäävät lajin viehätystä ja tekevät fyysisesti vaativista suorituksista kuin kaunista satua.
Taitoluistelussa on aina valtavasti draamaa. Neljä vuotta sitten Eteri Tutberidzen valmentaman venäläisen tähtiluistelijan Kamila Valijevan olympiasuoritukset hylättiin, koska hän oli jäänyt kiinni dopingista ennen kisoja, mutta tieto kärystä tuli vasta kisojen aikana. Ikää luistelijalla oli tuolloin 15 vuotta. Luistelijaa ei nähty Milano Cortinan kisoissa, valmentaja nähtiin. Tällä kertaa Eteri Tutberidze esiintyi Georgian joukkueen valmentajana.
Raha ja politiikka
Siellä, missä on rahaa, on aina myös politiikkaa. Olympiakisoissa liikkuvat suuret setelit, joten siellä tehdään myös politiikkaa enemmän kuin esimerkiksi kansallisissa kilpailuissa.
Venäjän olympiakomitea suljettiin Ukrainan sodan vuoksi pois Milano Cortinan talviolympialaisista, mutta käsittämättömällä tavalla sille avattiin ovi paralympiakisoihin. Tätä muun muassa Suomen paralympiajoukkue protestoi urheiluministeri Mika Poutalaa myöten. Suomalaisten päätös jäädä pois paralympiakisojen avajaisista ja päättäjäisistä oli ennen kaikkea moraalinen. Ja samalla poliittinen.
Puhelinsoitto myös poliittinen teko
Tasavallan presidentti Alexander Stubb soitti olympiamitalin voittaneelle ampumahiihtäjä Suvi Minkkiselle kesken Yleisradion televisiohaastattelun onnittelupuhelun. Ajoitus oli täydellinen, ja urheilijan yllättynyt reaktio oli hienoimpia hetkiä näissä kisoissa, etenkin kun tv:n katsojat pääsivät mukaan tähän intiimiin hetkeen.
Kotikatsomoissa juotiin sen jälkeen hyvillä mielin Suvin mitalikahveja. Suomalaisnaisen ensimmäinen ampumahiihdon olympiamitali tuntui lähes kultaiselta. Tasavallan presidentin oikein ajoitettu onnittelupuhelu korvasi sen, että pronssimitalin jälkeen ei soitettu Porilaisten marssia.
Oliko tasavallan presidentin puhelu poliittinen teko? Siinä mielessä kyllä, että kaikki mitä presidentti tekee, on poliittista. Tai presidentin teot voidaan tulkita poliittisessa viitekehyksessä. Mutta ehkä juuri tuota onnittelun hetkeä on turha politisoida, se oli vain puhdasta riemua ja onnea.
Milano Cortinan olympiakisojen jälkeen EBU:n tilastot kertoivat, että kisoja seurattiin väkilukuun nähden eniten Suomessa ja toiseksi eniten Norjassa. Suomessa suosituin olympialähetys oli miesten jääkiekon välieräottelu Kanada-Suomi. Suomalaisten tv-katsojien ansiosta saimme siis sittenkin kultaa myös näistä olympiakisoista! Hyvä me!
Kalle Virtapohja
KUKA?
Kirjoittaja on väitellyt tohtoriksi urheilujournalismin historiasta ja toiminut Turun Sanomien urheilutoimituksen päällikkönä sekä Urheilutoimittajain liiton puheenjohtajana.
BLOGI
Ajatuksia journalismista ja sen vierestä.
BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Blogeja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.
