Toimittaja Laila Nazari oli työskennellyt runsaat seitsemän vuotta juontajana ja uutisankkurina paikallisella televisioasemalla Heratin maakunnassa Länsi-Afganistanissa. Talibanien valtaantulon jälkeen Nazari ja hänen naiskollegansa saivat jatkaa työtään televisiossa, mutta heidän oli esiinnyttävä täysin peittävässä kaavussa ja kasvot maskin takana.
Tilanne paheni edelleen, noin vuosi sitten Nazari ja hänen naispuoliset kollegansa saivat lähtöpassit televisioasemalta. Irtisanomisen takana olivat Hyveen edistämisen ja paheen ehkäisyn ministeriön Heratin osaston virkamiehet. Heidän mielestään jo pelkkä naisten äänen kuuluminen ja läsnäolo ovat provokatiivisia ja johtavat moraalikatoon.
Nazari suree sitä, että kaikki tasavallan aikana ennen talibanien valtaannousua tehty työ naisten aseman parantamiseksi valui hukkaan lyhyessä ajassa.
”Taistelimme oikeuksiemme puolesta vuosia ja nyt meidät on eristetty ja syösty tuskalliseen hiljaisuuteen”, Nazari sanoo Afgaaninaisen katse –palstan jutussa.
Naisten työskentelyä toimituksissa ei ole virallisesti kielletty. Eliminointi hoidetaan painostamalla päätoimittajia erottamaan naiset. Uhkailu toimii, koska maassa vallitsee pelon ilmapiiri. Päätoimittajat eivät uskalla olla tottelematta Talibania.
Joillakin alueilla naisten sallitaan edelleen olla töissä toimittajina, mutta ankarin rajoituksin. Naiset eivät saa osallistua tiedotustilaisuuksiin. Keikoille, etenkin jos matka on pitempi, ei voi mennä ilman miespuolista sukulaista saattajana. Naistoimittajat eivät saa esimerkiksi käsitellä politiikkaa. Ehdottoman kiellettyjä aiheita ovat muun muassa ehkäisy, kuukautiset ja itsemurhat.
Myös miesjournalistit ovat kovilla. Miestoimittaja voi joutua pidätetyksi, jos hän ei ole ollut paikalla raportoimasta talibanien virallisesta tapahtumasta. Hyveen ja paheen ministeriö ratsaa toimituksia ja Talibanille kielteiset uutiset hyllytetään. Sellainen voi olla esimerkiksi juttu bensan hinnan noususta.
Tasavallan aikaan Afganistanissa oli noin 550 tiedotusvälinettä. Talibanien valtaantulon jälkeen yli 300 mediaa lopetti muutamassa kuukaudessa. Talibanien politiikan lisäksi syynä oli ulkomaisen avun tyrehtyminen. Toimittajien määrä romahti, yli tuhat pakeni ulkomaille.
Toimittajat ilman rajoja –järjestön lehdistönvapausindeksissä maa oli vuonna 2021 sijalla 122/180. Vuonna 2024 Afganistanin sananvapaustilanne oli kolmanneksi huonoin maailmassa.
Työn menettäminen on syössyt useimmat toimittajat köyhyyteen.
Talibaniin kriittisesti suhtautuvilla on hyvin pienet mahdollisuudet löytää uutta työtä. Erityisen vaikeaa se on tietysti naisille.
Lähes ainoa mahdollisuus naisille tienata elantoa on toimia esimerkiksi kauppa-apulaisena, ompelijana tai pesuloissa. Palkka on pieni ja työpäivät pitkiä.
Afganistanissa on nykyisin iso määrä akateemisia naisia, jotka joutuvat työskentelemään koulutustaan vastaamattomassa työssä.
Yliopistotutkinnon journalismista suorittanut 27-vuotias Mursal (nimi on muutettu turvallisuussyistä) on yksi heistä. Hän kertoo elämäntilanteestaan Afgaaninaisen katse -blogissa Maailman Kuvalehdessä.
Ennen Talibanin valtaa Mursal työskenteli kahdeksan vuotta toimittajana eri medioissa. Uutisten kirjoittamisen ja raportoinnin sijaan Mursal myy nykyisin perinteisiä afganistanilaisia vaatteita ja naisten tuotteita Kabulissa.
“Minulla on kuusi sisarta ja yksi veli. En voi mennä naimisiin ennen kuin he ovat omillaan, koska olen vastuussa heistä kaikista. Veljeni on vasta kymmenvuotias”, Mursal kertoo.
Mursal sanoo, että oman alan työttömyyttä suurempi suru on nähdä vuosien akateemisen koulutuksen ja hankitun ammattitaidon valuminen hukkaan.
Hänen mukaansa kauppa-apulaisena työskentelykin on kuitenkin parempi kuin hautautua kotiin.
”Työskentely kodin ulkopuolella on hiljainen vastarinnan muoto”, sanoo Mursal.
Lisää aiheesta
Afgaaninaisen katse -blogia voi seurata Maailman Kuvalehdessä.
2021 kevääseen 2025 asti Afgaaninaisen katse -blogeja julkaistiin Suomen Kuvalehdessä. Jutut ovat edelleen luettavissa SK:ssa.
Afgaaninaisen katse -blogi sai alkunsa syksyllä 2021. Joukko suomalaisia naistoimittajia mietti, kuinka tukea työnsä menettäneitä ja talibanien ikeen alle joutuneita afganistanilaiskollegoita.
Palstalla julkaistaan juttuja afganistanilaisilta työttömiltä naistoimittajilta. Jutuista maksetaan heille palkkio. Afganistanilaisille kirjoittajille juttupalkkiot ovat elintärkeitä, moni elättää niillä perheensä. Suomessa oleva koordinaattori tilaa jutut ja kääntää ne englanniksi. Suomalaiset toimittajat kääntävät jutut suomeksi ja editoivat ne vapaaehtoistyönä.
Turvallisuussyistä kirjoittajien henkilöllisyys on ainoastaan hankkeen koordinaattorin tiedossa. Jutussa esiintyvien haastateltavien nimet on myös muutettu.
Hanke on toiminut ulkoministeriön kansalaisjärjestöille myöntämän rahoituksen turvin 2025 alusta. Palkkioiden lisäksi afganistanilaisille toimittajille on pystytty hankkimaan mm. tietokoneita, nettiyhteydet, turvallisuuskoulutusta ja terapiaa.
Hankkeesta tarkemmin Suomen Inter Press Service ry:n netttisivuilla.
Jos vapaaehtoistyö editoijana tai omavastuurahan hankkijana kiinnostaa, voi ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen: susanna.sarkka@elisanet.fi
Susanna Särkkä
KUKA?
Susanna Särkkä on helsinkiläinen vapaa toimittaja. Hän kirjoittaa juttuja muun muassa Otavan ja Sanoman lehtiin. Särkkä on tehnyt 2010- luvun alkupuolelta lähtien vapaaehtoistyötä afganistanilaisten ja suomalaisten naistoimittajien Opitaan yhdessä -hankkeessa ja käynyt kouluttamassa Afganistanissa. Särkkä ja muutama muu hankkeessa mukana ollut suomalaiskollega perustivat Afgaaninaisen katse -blogipalstan talibanien valtaantulon jälkeen.
BLOGI
Ajatuksia journalismista ja sen vierestä.
BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Blogeja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.
