Keväällä 2026 Mediapiirin teema käsitteli urheilujournalismia ja tilaisuus pidettiin TAHTO-urheilumuseossa. Syksyn Mediapiirin aiheeksi SSL:n johtokunnassa päätettiin valita Mitä tapahtuu kulttuurijournalismille? Kulttuuritoimituksia on mediataloissa ajettu alas. Monia lehdenlukijoita ja sähköisiä välineitä seuraavia on ehkä pohdituttanut myös kulttuurijuttujen tyyli.

Mediapiiri pidettiin genreen sopivasti Kiasmassa 20.10. Ennen ohjelman alkua halukkailla oli mahdollisuus tutustua talon uusittuun kokoelmanäyttelyyn oppaan johdolla.

Narratiivinen funktio yleistyy

Ohjelman alussa professori Pekka Posio piti lyhyen alustuksen aiheesta Minä-muotoinen kirjoittaminen kulttuurijournalismissa. Posion ja Riie Heikkilä artikkelissa ”From evaluative authorities to involved narrators. Variation and change in first-person singulars used in the culture sections of six European newspapers, from 1960 to 2010” tutkittiin eurooppalaisten laatusanomalehtien (Helsingin Sanomat, Dagens Nyheter, The Guardian, Le Monde sekä ABC/El País) kulttuurisivujen yhteensä 11 775 artikkelista koostuvan aineiston valossa, kuinka kulttuurijournalismin kirjoitustapa on muuttunut viidenkymmenen vuoden aikana.

Tutkimuksen hypoteesina oli, että minä-muodon käyttö on yleistynyt. Tutkittujen lehtien välillä oli huomattavia eroja. Eniten minä-muodon käyttö yleistyi Dagens Nyheterissä ja The Guardianissa, kun taas Helsingin Sanomissa ja espanjalaisissa lehdissä muutokset ovat vähäisempiä. Le Mondessa minä-muotoinen kirjoittaminen on äärimmäisen harvinaista. Kirjoittajan sukupuoli ei juuri vaikuta minä-muodon käyttöön.

– Vaikka lehtien välillä on huomattavia eroja minä-muotoisten juttujen yleisyydessä, narratiivinen funktio yleistyy kaikissa lehdissä. Minä-muotoisten lauseiden käyttö yleistyy tarinoissa, joissa toimittaja on päähenkilö, kun taas minä-muodon käyttö arvosteluissa ja kritiikeissä vähentyy, Posio kertoo.

– Tämä muutos näkyy erityisen selvästi Helsingin Sanomissa, jossa tällaisten tarinallisten minä-muotoisten lauseiden osuus kaikista minä-muotoisista lauseista kasvaa 21 prosentista 89 prosenttiin vuosina 1970–2010.

Aineistossa näkyy kulttuurista kirjoittavien toimittajien muutos kohti omia kokemuksiaan kuvailevia kertojia. Laatusanomalehtien kulttuurijournalismi on muuttunut keskeisellä tavalla kohti subjektiivisempaa, kokemuksellisempaa ja kertovampaa sävyä. Lehtien palstoilla tämä näkyy kolumnien määrän kasvussa.

Artikkeli From evaluative authorities to involved narrators. Variation and change in first-person singulars used in the culture sections of six European newspapers, from 1960 to 2010 on julkaistu Pragmatics and society -tiedelehdessä.

Mitä kulttuuri on?

Alustuksen jälkeen alkoi paneelikeskustelu. Yle Kulttuurin päätoimittaja Jonnu Aho aloitti kertomalla Kulttuuritutkimus 2026 -selvityksestä, jonka Yle toteutti yhteistyössä Norstatin kanssa. Tulokset julkistettiin viime keväänä.

Sen mukaan 20-30 -vuotiaat eivät oikein tienneet, mitä korkeakulttuuri tarkoittaa. ”Liittyykö se Mesopotamiaan”, ihmetteli joku vastaajista. Osa koki kulttuurin luovuuden ja käsillä tekemisen kautta.

Ylen teettämän kyselytutkimuksen mukaan vain noin 10 prosenttia suomalaisista suhtautuu kulttuuriin kielteisesti. Vastaajia oli 2010.

Pitkään MTV Uutisissa kulttuuritoimittajana toiminut ja vuonna 2024 eläkkeelle jäänyt Kari Pyrhönen kertoi entisen työpaikkansa yt-neuvotteluista. joissa kulttuuritoimitus ajettiin alas.

– Yritin viritellä keskustelu siitä, mitä kulttuuri on. Se on myös arkkitehtuuria, ympäristöä, filosofiaa, se liittyy elämän arvoihin, uskontoon jne. Mutta vastaukseksi sain, mitä hyötyä kulttuurista on, Pyrhönen muisteli.

Kenelle kulttuurijuttuja tehdään?

Helsingin Sanomien musiikkitoimittaja Vesa Sirén sanoi palvelevansa jutuillaan sekä erikoisyleisöä että suurta yleisöä.

Jonnu Ahon mukaan Ylellä ei ole varaa karsinointiin, vaan sisältöjä tehdään mahdollisimman laajalle osalle yleisöä.

Keskustelun juontajana toiminut SLL:n johtokunnan jäsen Nina Stenros kysyi panelisteilta, miten kulttuuri pidetään hengissä kaupallisella puolella? Kulttuuritoimitukset on MTV Uutisten lisäksi ajettu alas myös muun muassa Aamulehdessä ja Ilta-Sanomissa.

Pyrhösen mukaan kysymystä ei ihmeemmin mietitty. Edettiin tapahtumalähtöisesti ja yleisjuttuja tehtiin koko kansalle, mutta myös tekijöille itselleen. Hän hymähti, että elokuvista oli helppo tehdä juttua, koska klipit olivat niin hienoja.

Vesa Sirénin mielestä klassisen musiikin jutut eivät ole vähemmän luettuja kuin elokuvajutut. Tekstien pitää avautua maallikoille, mutta antaa jotain myös asiantuntijoille.

Suomen Kulttuurirahaston Kulttuurijournalismia Uudellamaalla hankkeen koordinaattori, kolumnisti Heidi Backström muistutti, että kulttuurijournalismilla on tosi iso merkitys taidekentälle. Tekijöitä ei pidä unohtaa!

– Te ette tee tätä taiteilijoille vaan lukijoille. Näin päälliköt ovat meille hokeneet, Sirén puolestaan totesi.

Paneelissa pohdittiin myös klikkijournalismin vaikutusta. Vesa Sirén myönsi, että lukuajat ja klikit vaikuttavat, koska kaikkea mitataan. Hän kehotti klikkaamaan kulttuurijuttuja – se auttaa kulttuurijournalismia ja sen tekijöitä.

Jonnu Aho näki, että klikkien seuraaminen on nykyään sofistikoidumpaa kuin aiemmin. Seurantaa ei pitäisi typistää klikkien jahtaamiseksi vaan katsoa esimerkiksi sitä, kuinka usein asiakkaat palaavat tiettyjen sisältöjen pariin.

Kriitikkokoulutus alkaa tammikuussa

SSL:n Mediapiirin teema oli ajanhermolla, koska Helsingin Sanomien ja Taideyliopiston yhteisen kulttuurikritiikkikoulutuksen haku alkoi 19. lokakuuta. Koulutus käynnistyy tammikuussa 2027. Koulutuksen rahoittavat Helsingin Sanomat, Suomen Kulttuurirahasto, Helsingin Sanomain Säätiö sekä Tiftö Foundation.

Hesarin vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan (HS 23.11.25) kritiikin asema osana kulttuurikeskustelua on rapistunut ja kritiikkiperinteen hupenemisen uhka on Suomessa todellinen. Nuorille tekijöille on tarvetta myös siksi, että vanhempi polvi on jäämässä kohta eläkkeelle. Koulutuksen myötä kritiikkiä aiotaan tuoda yhä enemmän digiaikaan.

Vesa Sirén oli riemuissaan siitä, että tällainen kriitikkokoulutus alkaa. Hän myös myönsi olevansa verkkojournalismiuskovainen.

– Verkossa saa musiikkijutut soimaan, voi vaikka linkata jonkin tutkimuksen mukaan, mahtuu enemmän kuvia ja liikkuvaa kuvaa, hän hehkutti.

”Kulttuuri on enemmän kuin tehokkuus ja hyöty”

Lopuksi puhuttiin siitä, onko kulttuurijournalismi kriisissä. Kari Pyrhösen mielestä ei ole, vaikka kulttuuritoimituksia on ajettu alas.

– Ongelma on arvostuspuolella. Monet poliitikot eivät ymmärrä kulttuurista mitään. Heidän pitäisi tajuta, että se on paljon enemmän kuin tehokkuus ja hyöty.

Myös Jonnu Aho katsoi, että kulttuurijournalismi ei ole kriisissä. Hän on käynyt keskusteluja Yleä vastaavan Ukrainan mediatalon edustajien kanssa. Siellä ihmiset kaipaavat nykyisessä tilanteessa kaikkea muuta kuin uutisia sodasta. Kulttuurilla on tärkeämpi merkitys kriisitilanteissa kuin yhteiskunnassa nyt ehkä ymmärretään.

Heidi Backström korosti ekosysteemiajatusta ja ruohonjuuritasoa. Esimerkiksi tanssia on paljon muuallakin kuin Tanssin talossa.

– Ei pidä odottaa kriisiä, vaan tulee pitää huolta taidekentästä. Kulttuurijournalismi ei ole kriisissä – kulttuuri on, hän kommentoi.

Teksti: Kirsti Sintonen

 

---