OSA 1. Delegaatio syntyy vauhdilla – tapaamme kello 14 Kruununhaassa
Maarit Tyrkkö muistaa Jyrki Vesikansan puheenjohtajakaudella toimintasuunnitelmiin usein laitetun sanoman: jos joku jäsen haluaa pidettävän jonkin tilaisuuden SSL:n hengessä, hän voi toteuttaa ajatuksensa ja koota joukon. Juuri nyt oli sellainen hetki. Johannes Koroman syntymäpäivän lähestyessä kiersi kysymys, ovatko Raili ja Johannes matkoilla vai kotona? … ja huhu: matkoilla, kaikkihan karkaavat syntymäpäivänä.
Kun asia sitten selvisi, että sankari on kotona ja kahvi kuumana, päätettiin toimia. ”Kapellimestarina” oli Raili ja ”kuoronjohtajana” Maarit. Kirsti Sintonen lähti heti mukaan, lupasi pitää puheen ja ojentaa yhteiset kukat. Koottiin ”vanhojen usarilaisten joukko”, noin 12 henkeä.
Olimme salaisesti tervetulleita Railin ja Johanneksen kotiin – eikä päivänsankari aavistanut mitään. Yllätys selvisi, kun soitimme ovikelloa reippaasti kello 14.00. Johanneksen ilme oli ”melkoinen”. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…kukkalähetyksiä oli runsaasti myös Sauli Niinistöltä.
Osa 2. Posti tuo 14.3.2023 Koroman koronat 144, jonka alussa Johannes Koroma pohtii ”vanhus” sanaa ja lukee isänsä päiväkirjaa vuodelta 1943.
Olenko vanhus
Täyttäessäni ensi torstaina 80 vuotta jäin pohtimaan, mikä on vanhuuden määritelmä. Yhä useammin minullekin tarjotaan bussissa ja raitiovaunussa istumapaikkaa, vaikka en sitä koe tarvitsevani. Toisaalta kohteliaisuutta ei näinä aikoina pitäisi torjua, sitä on joka tapauksessa kovin vähän tarjolla.
Keskustelu sanoista on mielenkiintoista. Vanhus leimaa jotenkin peruuttamattomasti ihmisen, vaikka hän olisi hyvin toimintakykyinen, vetreä ja jopa hyväkuntoinen. Ikääntynyt on laaja-alainen ja väljä ilmaisu suurelle joukolle ihmisiä. Se sisältää kuitenkin vähemmän ikärasismia ja leimaavuutta. Ikääntyminenhän alkaa jo lapsena ja jatkuu vanhuuteen.
Seniori on lainasana, joka kuitenkin miellyttää minua eniten.
Olkaamme siis senioreita, kunnes tulemme vanhoiksi. Vanhuus alkaakin yhä myöhemmin. Tilastokeskuksen äskettäin julkaisema eliniän ennuste kertoi, että tänä vuonna syntyvä lapsi elää suurella todennäköisyydellä 103-vuotiaaksi. Jo viidentoista vuoden ajan Suomessa on ollut enemmän yli 65-vuotiaita kuin alle 15-vuotiaita.
Oikeaa kahvia
Lähestyvä syntymäpäiväni sai minut lukemaan isäni päiväkirjaa vuodelta 1943. Se osoitti, miten täydellisesti maailma on muuttunut näiden vuosikymmenien aikana. Turku oli silloin tulvillaan evakkoja ja keräilykeskuksiin saapuvia sotalapsia, joita lähetettiin ilman vanhempiaan Ruotsiin. Jäähyväiset olivat koskettavia.
Isäni kirjoittaa ylpeänä, että ristiäisissäni juotiin oikeaa kahvia. Suomessa pelattiin ”korttipeliä”, käytössä olivat säännöstelykortit, mutta kahvia ei niilläkään saanut ennen kuin kahvilaiva Herakles saapui 1946 Turkuun. Tarjolla oli vain kahvin korviketta. Jauhot, liha, maito, kerma, voi, kananmunat, tee, sokeri ja tupakka sekä saippua, vaatteet, jalkineet olivat kaikki kortilla. Sodan vuoksi Itsenäisyyspäivän juhla oli siirretty Turkuun ja joulurauha julistettiin 1943 Raumalta.
Kolme päivää ristiäisten jälkeen isäni oli jo komennuksella ja juhannuksesta 1944 sodan loppuun pataljoonan komentajana Äyräpäässä. Ristiäisten jälkeen seuraava tapaamisemme antoi siis odottaa yli vuoden, isyyslomaa ei ollut tarjolla.
Teksti jatkuu seuraavin väliotsikoin: Nyt on pula toisenlaista, Oikeudenmukaista terveydenhoitoa ja Energiaa kalliilla. Lopussa on toteamus ja kehotus: Onneksi meillä on pian uusi hallitus ja uudet epäkohdat. Menkää siis äänestämään.
– keväisin terveisin Raili ja Johannes Koroma
OSA 3. Kirsti Sintonen tekee postauksen SSL:n Facebookiin
SSL:n delegaatio kävi onnittelemassa kunniajäsen Johannes Koromaa, kun hän täytti 80 vuotta 16.3. Päivänsankari tuntui visiitistä tyytyväiseltä.
”Minulle päätoimittajuus ja journalismi oli ja on ollut aina tärkein saavutukseni työuralla – ja elämässäkin”, totesi Koroma, kun SSL:n kunniajäsenyys julkistettiin viime huhtikuussa liiton vuosikokouksessa.
OSA 4. Päivänsankari lähettää kiitoksen yllätyksestä
”Iloni oli suuri, kun saatoin tavata näin hienon joukon entisiä työtovereitani. Pitkästä aikaa oli mahdollisuus myös rauhalliseen keskusteluun ja vanhojenkin muisteluun. Annan tälle joukkokäynnille ja tapaamiselle suuren arvon. Monet muistot menneistä vuosista palasivat mieleeni. Salaisuus säilyi loistavasti ja varoitukseni Railille ja tyttärille turhan suuresta hankitusta kakkuvalikoimasta joutui naurunalaiseksi.
En mitenkään osannut varautua siihen, että niin moni muistaisi tavalla tai toisella senioripäivääni – se vain vahvistaa käsitystäni hyvän, vanhanaikaisen journalismin arvostuksesta ja merkityksestä.”
Teksti: Maarit Tyrkkö
