Kirjajulkkareista huhtikuussa 2020 oli tulossa upeat, juuri kohteensa, yrittäjäneuvos Kirsti Paakkasen näköiset.

Kustantaja oli varannut tilaisuutta varten Kirstin lempiravintolan, Savoyn. Kutsuvierasjoukko olisi taiten rajattu. Paikalle tulisi vain pari median edustajaa, vaikka sinne halusivat kaikki.

Tarjolla olisi Kirstin lempiruokaa, kalakeittoa. Seppo Hovi soittaisi pianolla Kirstin mielikappaleita. Kirsti astelisi sisään My Wayn sävelin ja lisäksi kuultaisiin niin Liljankukkaa kuin Rakastan elämää.

Tiukka työvuosi ansaitsisi juhlansa. Kirsti tuskaili pukuvalintaansa. Oma kalenterini oli täyttynyt tapaamisista ja haastatteluista. Singahtelisin läpi kevään, kesän ja syksyn eri puolilla maata kirjakaupoissa, kirjastoissa, messuilla ja yhdistysten vieraana kertomassa elämäkerrasta ja Kirstin tarinasta.

Suurin huoleni oli, missä välissä ehtisin nukkua ja pestä hiukseni.

Maanantaina 16.3. 2020 hallitus ilmoitti, että Suomi pannaan säppiin ainakin neljäksi viikoksi koronaviruksen takia. Kirsti Paakkasen elämäkerta ilmestyisi 17. huhtikuuta.

Ei henkilökohtaisia tapaamisia, ei viimeisen päälle mietittyjä kirjajulkkareita, ei liljankukkia. Ravintolat sulkeutuivat. Peruutin junalippuni, joita olin hankkinut eri puolille maata. Sen sijaan matkustin autolla mökille, vaikka sekin oli ankarasti kielletty.

Kävelin ylös alas Etelä-Savon mäkisiä reittejä. Vastaan pisteli yksi ihminen, Kirstin ikäinen mies ja huikkasi: ”Ei uo tiällä koronata!” Ajattelin: Tässä on My Way. Siinä se meni, turhaa työtä koko kirja.

Voi sattua niinkin, että pieni ihminen on väärässä.

Alkoi puhelinhaastattelujen, Teamsien ja Zoomien aika. Kirjastot, teatterit ja museot olivat kiinni, mutta ihmiset halusivat ajanvietettä. Perjantaina lukijat jonottivat kirjaa kirjakaupoissa. Kohta se oli loppuunmyyty. Samaan syssyyn otettiin toinen, kolmas, neljäs painos. Lopulta Suurin niistä on rakkaus oli vuoden myydyin kotimainen tietokirja.

Kirsti Paakkanen on aina ollut ajoituksen mestari. Hän perusti mainostoimisto Womenan oikeaan aikaan silloin, kun naisasialiike oli nousussa. Hän myös myi toimistonsa oikeaan aikaan.

Hän osti kuusikymppisenä konkurssikypsän Marimekon Amerilta 1990-luvun pahimpaan lama-aikaan ja vakuutti suomalaiset siitä, että yrittäminen kannattaa. Hän luopui Marimekosta juuri sopivassa saumassa.

Elämäkertaa häneltä oli pyydetty vuosikausia. Hän suostui siihen vasta silloin, kun aavisti ajan olevan kypsä. Kukaan ei kuitenkaan voinut tietää, että kohta koko maailma olisi sekaisin ja Kirstin tulevaisuudenuskoa tarvittaisiin taas.

Olen pitänyt itseäni järkevänä, jalat maassa kulkevana maalaistyttönä. En ole ollut kiinnostunut magiikasta, enkä usko enteisiin. Kirsti Paakkaseen tutustuttuani realismiani on horjutettu. Voisiko tapahtumiin sittenkin liittyä jotain mystistä; sellaista, mitä ihmissilmä ei näe?

Millaiset sitten olivat kirjajulkkarit korona-ajan ollessa pahimmillaan?

Sain kukkakimput kustantajalta, puolisoltani ja ystävältä. Puhuin Kirstin kanssa puhelimessa. ”Kaikki meni hyvin”, Kirsti sanoi. Poikani ja hänen tyttöystävänsä tulivat kotiini. Olimme pukeutuneet. Tilasimme kolmen ruokalajin noutoruoat Mamma Rosasta ja joimme samppanjaa. Puolisoni oli maalla ja osallistui juhlaamme videopuhelulla kilistämällä vichyvedellä. Meillä oli hauskaa; se oli kevään hauskin ilta.

Kun nyt kirjoitan 29-vuotiaan Euroopan mestarin, uransa lopettaneen nyrkkeilijä Elina Gustafssonin elämäntarinaa, pääsen aivan toisenlaiseen, rankkaan ja pitelemättömään maailmaan. Ei hänenkään kohtalonsa vailla mystiikkaa ole.

Yhden asian tiedän varmasti: Olipa syksyllä 2021 koronata tai ei, Elinan kirjajulkkareita ei vietetä Savoyssa. Joku rennompi miljöö lienee paikallaan.

Jotakin varmasti tapahtuu. Tai sitten Elina makaa olohuoneessani sohvalla verkkarit jalassa kuten tavallista, selaa puhelintaan huppu päässä ja kysyy: ”Ulla, haluut sä jotain Woltista?”

Kuka?

Ulla-Maija Paavilainen on kirjailija ja toimittaja, joka kokee edesmenneen Uusi Suomi -sanomalehden journalistiseksi kodikseen. Hän on työskennellyt mm. 28 vuotta päätoimittajana aikakauslehdissä ja on nykyisin vapaa kirjoittaja. Hän on julkaissut kahdeksan romaania ja neljä tietokirjaa, viimeisimpänä Kirsti Paakkasen elämäkerta Suurin niistä on rakkaus (Otava). Toukokuussa ilmestyi romaani Kuin muuttolinnut (Otava) ja syyskuussa on tulossa elämäntarina Rohkeudella Elina Gustafsson (Otava). ”Kun on juossut monta maratonia, tietää, missä kohtaa uskaltaa kiihdyttää.”

HUOM! Tekstissä linkit on merkitty sinisellä värillä. Klikkaamalla niitä pääset lukemaan lisää aiheesta.