Peruutuspeilistä katsoen etäisyydet lyhenevät ja maisema tiivistyy. Lähes puoli vuosisataa historiaa kiteytyy muutamiin mielikuviin ja kollektiivisiin muistijälkiin: Kuuban kriisi, ydinasekokeet, Berliinin muurin rakentaminen ja purkaminen. Kennedy ja Hrustshev (joka paukutti kengällään pöytää YK:ssa), Reagan ja Gorbatshov.
Samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa
Samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa, totesi jo Herakleitos (n. 535 – 475 eaa.) eikä kylmään sotaan voi noin vain palata takaisin. Tai ainakin pitää määritellä edes muutaman vuoden tarkkuudella, mihin kohtaan aikakoneen haluaa laskeutuvan. Vuosien 1945 ja 1990 välillä oli monenlaisia jaksoja, oli kriisejä ja sovittelua, jännityksen kiristymistä ja liennytystä, paksahtelua ja pitkäjänteistä puurtamista kohti konsensusta. Kylmä sota oli kaikkea muuta kuin yksi yhtenäinen aikakausi.
Kylmä sota alkoi pian sen jälkeen kun ”kuuma” konflikti päättyi, Neuvostoliiton riitautuessa entisten aseveljiensä kanssa. Alkuvaiheessa oli kova kovaa vastaan. Uhkavaatimuksia esitettiin ja haasteita heitettiin. Polttopisteessä oli Länsi-Berliini, Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen keskelle jäänyt saareke, josta se yritti häätää entiset liittolaisensa pois kaikin keinoin. Vuonna 1961 tapahtui erityisen paljon. Berliini halkaistiin muurilla kahtia, Novaja Zemljalla räjäytettiin kaikkien aikojen ydinpommi, ja sitten tietysti oli vielä Suomen noottikriisi. Ei tarvinnut miettiä, kun Aamulehden päätoimittaja Jaakko Hakala syksyllä kysäisi, olisiko nuorella reportterilla halua siirtyä ulkomaantoimitukseen.
Yritimme hahmottaa maailmaa kylmän prosesseina
Aamulehden esikuva oli (Manchester) Guardian, eikä vain manselaisuuden takia. Ulkomaanseuranta otettiin vakavasti, vaikka omia kirjeenvaihtajia ei ollut. Sen sijaan hankittiin Dagens Nyheterin laajan kirjeenvaihtajaverkon palvelu, josta listavuorolainen käänsi pari-kolme juttua illassa. Ulkomaantoimitus kävi jatkuvaa taistelua elintilasta lehden sivumäärän vaihdellessa ja kieltäytyi olemasta haitari joka venyi tarvittaessa aukeamaksi tai supistui yhdeksi irtokuvaksi. Lopulta meille taattiin oma ulkomaan sivu, jonka yläosaan ei otettu määräpaikkailmoituksia ja joka taitettiin ulkomaantoimituksessa piirretyn ”sheeman” mukaan. Me hahmotimme maailmaa itsellemme ja lukijoille useina toisiinsa liittyvinä prosesseina ja pyrimme seuraamaan ainakin tärkeimpiä niistä päivästä toiseen. Kahdeksan palstan broadsheet tarjosi mahdollisuuden kertoa lukijalle typografian ja layoutin keinoin, mikä juttu oli mielestämme tärkeä ja mikä vähemmän sitä, ja miten ne liittyivät toisiinsa. Viitekehyksenä oli kylmä sota, idän ja lännen vastakkainasettelu, jonka olimme sisäistäneet vallitsevana ja pysyvänä, ja jota yritimme jäsentää maailman mitassa.
Rotaatio seis, kysymysmerkki pois
Tilanne kärjistyi syksyllä 1962. Neuvostoliiton ohjukset olivat matkalla Kuubaan. Olin iltavuorossa lokakuun 22. päivänä, kun odotettiin presidentti John F. Kennedyn puhetta. Tavallisuudesta poiketen sisältö ei ollut vuotanut, eikä kukaan tiennyt edes sitä, kohdistuivatko Yhdysvaltain toimet Berliiniin, Kuubaan vai minne. Aika kului ja toimitussihteeri kävi kuumana. Mikä on etusivun juttu, mikä on otsikko? Arvovaltainen senaattori Kenneth Keating oli esittänyt arvelun, että Kennedy pysäyttää Kuubaan matkalla olevat neuvostoalukset. Sillä mentiin, kun ei muutakaan ollut, ja otsikko oli ”Kennedy saartaa Kuuban?” Kun sitten UPI:n printteri alkoi kilistä (kyllä, tärkeät uutiset tulivat kellojen kanssa) ja välitti Kennedyn puheen, pysäytettiin rotaatio ja meislattiin kysymysmerkki pois.
Kuuban kriisiä ja sen merkitystä kylmän sodan vedenjakajana varmasti analysoidaan ensi syksynä enemmänkin, kun 60 vuotta tulee täyteen. Hrustshev ja Kennedy kävivät kurkistamassa kuiluun, ja perääntyivät yhdessä sen partaalta. Tuloksena oli sarja sopimuksia – ydinkoekielto, ydinsulkusopimus jne. – joiden perusta kesti, ei tosin täysin ilman vaurioita, läpi vuosikymmenien ja joiden päälle pystyttiin hyvinä aikoina rakentamaan lisää asevalvontaa ja – rajoituksia.
Takuuvarman molemminpuolisen tuhon (Mutual Assured Destruction) doktriini nosti kynnystä käyttää aseita – tavanomaisiakin, jotka olisivat käynnistäneet vastavuoroisen eskalaation vääjäämättömän mekanismin kohti ydinaseita. Sattuva lyhenne MAD muistutti siitä, että tietynasteinen laskemattomuus oli sisäänrakennettu uskottavaan pelotteeseen. Toisaalta täytyi uskoa että järki voittaa ja kauhun tasapaino säilyy. Se ei ollut miellyttävä olotila, mutta kuitenkin tasapaino, jota varottiin horjuttamasta, ja vähitellen päästiin myös kauhun tasoa laskemaan.
Pitkät linjat erillään rutiininomaisesta riitelystä
Syytökset ja vastasyytökset sinkoilivat Moskovan ja Washingtonin välillä, disinformaatio ja vaikutusyritykset olivat arkea jo silloin. Nokittelusta sai kyllä vetävän otsikon, mutta varsinaisena haasteena oli yrittää nähdä sumun lävitse mitä todella tapahtui, ja pitää pitkät linjat erillään rutiininomaisesta riitelystä.
Teimme kollegojen kanssa Moskovassa 1980-luvulla varmasti satoja juttuja tahmeasti etenevien ja välillä katkeilevien euro-ohjusneuvottelujen vaiheista. Kun juttumappeja nyt silmäilee, miettii miten katsojat ja kuulijat tuon kaiken mahtoivat ottaa – jaksoivatko laukaisualustojen, kantomatkijen ja tuhovaikutusten yksityiskohdat kiinnostaa, aiheuttivatko ne pelkoa, vai koettiinko jutut vain rauhoittavana taustamusiikkina: ei hätää, neuvottelut jatkuvat.
Erilainen kuin kylmä sota 1.0
Se, mitä nyt otsikoissa nimitetään uudeksi kylmäksi sodaksi, poikkeaa aika tavalla alkuperäisestä. Vastakkain ovat edelleenkin Yhdysvallat ja Neuvostoliiton seuraajavaltio Venäjä, mutta näyttämölle on uudessa roolissa ilmestynyt Kiina, ja myös yhdistynyt Eurooppa on nyt – itsekritiikistä huolimatta – jotakin muuta kuin silloinen kahtia jaettu manner. Globalisaation ja sen mukana kehittyneen keskinäisriippuvaisuuden verkot sitovat kaikkia osapuolia , ja niiden repiminen saattaa johtaa yllättäviin seurauksiin.
Nykyisessä digitaalimaailmassa tietyn tuhovaikutuksen aikaansaamiseksi ei välttämättä enää tarvitse hajottaa paikkoja, ei ainakaan pommittamalla. Tieto- ja sähköverkkoja ja muuta kriittistä infrastruktuuria voidaan lamauttaa ja vahingoittaa muutenkin. Internet on avannut ennennäkemättömät mahdollisuudet viestiä ja vaikuttaa – muokata mielialoja, kylvää epäluuloja ja sekaannusta, heittää kaikin tavoin hiekkaa vastapuolen rattaisiin. Uutta on esimerkiksi se, että Venäjän sotakaluston kokoontumisajoja aina Siperiasta saakka Ukrainan rajojen tuntumaan on voitu seurata paitsi satelliittikuvista, myös venäläisten kännykkäkuvaajien Twitter-tileiltä, joiden videoissa vyöryvät päättymättömät junat kohti länttä panssarivaunuilla ja maastoajoneuvoilla lastattuina. Mutta onko tämä urheaa kansalaisjournalismia vai taitavaa hybridivaikuttamista, mene ja tiedä…
Kaiken kaikkiaan, rauhan ja sodan raja on entisestään hämärtynyt, eikä välttämättä ole yhtä yksiselitteistä kuin ennen, milloin hyökkääjä ylittää Rubiconin, nykykielellä punaisen viivan.
Mutta selkein ero on siinä, että Venäjä nyt vaatii 30 vuoden historian takaisinkelausta ja sitten tilanteen jäädyttämistä maailman tappiin sekä kävelee yli ETYK:n Helsingin päätösasiakirjan, joka oli johtoloistona 15 vuoden ponnisteluille kylmän sodan lopettamiseksi. Vaatimuksille on vaikea löytää vertauskohtaa edes kylmän sodan alkuvaiheista.
Yhdysvalloissa oli kyllä harkinnassa Neuvostoliiton rollback Itä-Euroopasta, mutta voitolle pääsi containment, patoamispolitiikka. Ultimaatumin ylimitoituksen syytä ja tavoitetta arvaillaan lännessä äimän käkenä, eikä ole kaukana epäilys, että valmiiksi sopimusluonnoksiksi kirjoitetut listat oli tarkoitettukin hylättäviksi, mikä sitten olisi tekosyy uhatuille ”sotilasteknisille” toimille. Termin merkitystä on arvailtu; edellisen kylmän sodan aikaisessa Neuvostoliiton sotilastietosanakirjassa (v. 1983) ”sotilastekninen ylivoima” tarkoittaa maan tai maaryhmän aseistuksen ja varustuksen laadun ja määrän sekä muiden puolustuskyvyn tekijöiden kokonaisuuden ylivertaisuutta. Sellainen on nyt koottu Ukrainan ympärille.
Kelpaako off-ramp Venäjälle?
Yhdysvaltain ja NATO:n vastauksissa luonnollisesti torjuttiin Venäjän vaatimukset, mutta tarjottiin samalla kunniallinen exit ramp, neuvotteluja mm. aseiden valvonnasta ja sijoittelusta. Venäjän vastaus että myös näistä ”toissijaisista” asioista voidaan keskustella ja ns. Normandian ryhmän seuraavan tapaamisen sopiminen kahden viikon päähän antavat toivoa siitä että jonkinlainen neuvottelukontakti säilyy, miten tapahtumat muuten etenevätkin. Esimerkkejä löytyy kyllä edellisen kylmän sodan ajalta…
Yrjö Länsipuro
Kuka?
Ulkomaantoimittajana Aamulehdessä , samoin Yleisradion TV-uutistoimituksessa, sitten jälkimmäisen toimituspäällikkönä. Eurovision uutisvaihdon Yhdysvaltain-koordinaattorina New Yorkissa, Yleisradion kirjeenvaihtajana Moskovassa ja Hongkongissa, välillä Aasian satelliittiuutisvaihtoa käynnistämässä Kuala Lumpurissa. Suomen Washingtonin-suurlähetystön lehdistöneuvoksena ja UM:n lehdistö- ja kulttuuriosaston päällikkönä. Sen jälkeen ja edelleen luottamustehtävissä mm. Internet Societyn Suomen chapterissa, Euroopan alueellisessa internet-foorumissa (EuroDIG) ja Internetin domain- ja osoitejärjestelmää hallinnoivan ICANN:n At-Large-yhteisössä.
BLOGI
BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Blogeja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.
