Suometar-päivän keskustelutilaisuuden (15.1.) teemaksi oli tänä vuonna valittu ”Kieli keskellä suuta – mitä uskaltaa sanoa?”. Alustajaksi oli pyydetty vastikään Ylestä eläkkeelle jäänyt toimittaja Ruben Stiller, joka on vuoden alusta toiminut Radion Suomen Pyöreän pöytä -keskusteluohjelman puheenjohtajana. Paneelin muina jäseninä olivat Helsingin Sanomien tutkivan ryhmän esihenkilö Salla Vuorikoski, Toimittajat ilman rajoja Suomen puheenjohtaja Kaius Niemi sekä teemaa tutkinut tutkijatohtori Ilmari Hiltunen Tampereen yliopistosta.
Keskustelua moderoivat SSL:n johtokunnan jäsenet Nina Stenros ja Tuomo Lappalainen, jotka pääsivät melko helpolla. Kokeneet esiintyjät pysyivät asiassa ja keskustelu eteni ilman sen kummempaa ohjailua.
Perustuslain vastaisia somesääntöjä
Ruben Stiller aloitti alustuksensa kysymällä, voiko mediatalo omistaa toimittajiensa sananvapauden 24/7. ”Tämä kysymys on aikapommi”, Stiller painotti. Hän katsoi, että mediataloissa on perustuslain vastaisia somesääntöjä ja monissa toimituksissa vallitsee pelon ilmapiiri. Riskien ottamista vältetään sosiaalisen median paskamyrskyn pelossa.
Journalistien 24/7 sananvapaudella Stiller viittasi Hesarin toimittajan Milla Palkoahon Instagram-päivitykseen, jossa hän käsitteli Karoliina Knuutin ja valokuvaaja Ville Maalin juttua avustuslennosta Gazan yli.
Instagram-viesti katosi verkosta 24 tuntia julkaisemisensa jälkeen, mutta sen sisältö ehdittiin toki noteerata mediassa. Journalisti-lehden mukaan Palkoaho totesi päivityksessään olevansa todella ylpeä ja kiitollinen kollegoistaan, jotka menevät paikan päälle ja kertovat vielä kerran sen, mikä kaikille pitäisi olla jo selvää. ”Samalla mietin, että me (kansalaiset, toimittajat, vittu ihmiset) ollaan aivan voimattomia eikä mikään auta, ei mikään määrä tietoa muuta tilannetta”, Palkoaho kirjoitti.
Päivitys aiheutti keskustelua Hesarin toimituksessa ja toimituksen johto esitti toiveita hiukan ”himmata” myös yksityisissä viesteissä. Hesarin Salla Vuorikoski väisti Stillerin haasteen ja myönsi ymmärtävänsä sekä toimittajan että lehden johdon näkökantoja. Journalistin haastattelussa Hesarin vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi korosti, että tiedotusvälineen uskottavuuden takia toimittajan tulisi harkita, kannattaako esittää kovin tunnepitoisia yksityisiä näkemyksiään sosiaalisessa mediassa. Salla Vuorikoski totesi realiteettina, että toimittajan työ jonkin verran rajoittaa esimerkiksi mielenosoituksiin osallistumista ja voimakkaita kannanottoja.
Naiset kokevat painostusta miehiä enemmän
Toimittajat ilman rajoja Suomen puheenjohtaja ja sekä Hesarin että Ilta-Sanomien päätoimittajana työskennellyt Kaius Niemi kertoi osallistuneensa mielenosoituksiin sananvapauden sekä esimerkiksi Turkissa vangittujen toimittajien vapauttamisen puolesta. Hän muistutti, että toimittajan työ näyttää nuorille aivan toisenlaiselta kuin joitakin kymmeniä vuosia sitten, jolloin enemmistö Suometar-päivän yleisöstä aloitti journalistista uraansa.
Sosiaalisessa mediassa haetaan impressioita hyökkäämällä suoraan toimittajia ja medioita vastaan, Kaius Niemi sanoi. Lisäpaineita nuorille toimittajille aiheuttavat median talousvaikeudet, määräaikaiset työsuhteet ja irtisanomisten uhka, jotka johtavat toisenlaiseen itsesensuuriin kuin se, mitä me YYA-Suomessa työuraamme aloittaneet koimme ja noudatimme, joko tietoisesti tai tietämättämme.
Tutkijatohtori Ilmari Hiltunen on tutkinut journalisteihin kohdistuvaa häirintää ja vihapuhetta, jotka kuormittavat nykyisin huomattavasti toimittajien työtä. Hänen mukaansa jopa 33 prosenttia toimittajista ei painostuksen ja uhkailun takia mielellään käsittele ”hankalia” aiheita.
Lähes kuudesosa tutkimukseen vastanneista kertoo Hiltusen mukaan jättäneensä joitakin juttuja kokonaan tekemättä samasta syystä, mikä tekee häirinnästä journalismin sisältöihin ja agendaan vaikuttavan rakenteellisen ongelman.
Hiltusen laajaan, vuosia 2014–2017 koskevaan häirintätutkimukseen vastasi yli 800 suomalaista toimittajaa. Tutkimuksen mukaan naisjournalistit kokevat loukkaavaa kieltä, seksuaalista häirintää ja painostusta 1,5–2 kertaa miehiä useammin, mikä korostuu erityisesti verkossa tapahtuvassa vihamielisessä toiminnassa.
Miehet raportoivat enemmän ammatillista painostusta. Sukupuolten erot korostuvat sensitiivisissä aiheissa: naiset saavat enemmän häirintää maahanmuutto- ja sukupuolikysymyksissä, miehet talous- ja poliittisissa väittelyissä.
Tarvitaanko uutta lainsäädäntöä?
Kaius Niemen mukaan sosiaalisen median kautta saattaa tulla uhkauksia mitä erikoisimpiin aiheisiin liittyen. ”Ilta-Sanomien päätoimittajana jouduin puolustamaan toimittajaa, joka sai tappouhkauksen karppaamiseen liittyvän jutun takia.” Nykyään harva edes muistaa, mitä karppaus tarkoittaa.
Ruben Stiller muistutti toimittaja Rebekka Härkösen tapauksesta. Härköstä maalitettiin Turussa maahanmuuttovastaisten ja perussuomalaisten taholta niin, että hän joutui vaihtamaan työpaikkaa ja muuttamaan Helsinkiin. Hän työskentelee nykyisin MTV:n uutistoimituksessa rikostoimittajana.
Stiller myönsi myös itse ajattelevansa turvallisuudesta eri tavalla kuin aikaisemmin. Hän on saanut kotiinsa tappouhkauksen. Pitäisikö toimittajia suojata nykyistä paremmin esimerkiksi lainsäädännöllä?
Ilmari Hiltusen mukaan uutta lainsäädäntöä ei tarvita. Meillä on ihan hyviä lakeja, niitä vain ei käytännössä hyödynnetä. Esimerkiksi parin vuoden takaista Iltalehden toimittaja Ida Erämaan häirintätapausta ei otettu edes tutkintaan. (Kyseinen tapaus oli esillä SSL:n Mediapiirissä lokakuussa 2023.)
Salla Vuorikoski pitää poliisin linjaa uhkana ja elämälle vieraana. Tiedotusvälineitä vastaan nostetut kanteet johtavat hänen mukaansa esitutkintaan aika matalalla kynnyksellä. Kaius Niemi täydensi, että syytteen mahdollinen uhka vie resursseja ja haittaa journalistista työtä sekä johtaa helposti turhaan itsesensuuriin.
”Kyllä Hesari ja Yle sen kestävät, mutta kestävätkö pienemmillä resursseilla toimivat mediat”, Kaius Niemi kysyi.
Kuinka paljon tiedotusvälineiden omistajilla ja esimerkiksi hallituksissa vaikuttavilla henkilöillä on vaikutusta median sisältöihin?
”Yleensä ollaan sitä mieltä, etteivät omistajat ja hallitusten jäsenet vaikuta sisältöihin eivätkä soittele. Kyllä ne soittelevat,” Kaius Niemi sanoi.
Muutama vuosi sitten laajasti julkisuudessa käsitelty esimerkki on Ilmajoki-lehdestä, jonka päätoimittajaa Terhi Pirilä-Porvalia painostettiin koronapandemiaan ja karanteenisäännöksiin liittyvästä uutisoinnista, josta paikalliset satraapit eivät pitäneet.
Pirilä-Porvali piti kuitenkin päänsä, mutta joutui irtisanoutumaan. Hän työskentelee nykyisin Ylessä uutistuottajana. Suometar-päivän yleisössä mukana ollut Terhi Pirilä-Porvali käytti keskusteluosuuden yhteydessä puheenvuoron, jossa hän kiitti erityisesti kollegojen tukea Ilmajoki-lehden tapauksen yhteydessä.
Ilmajoki-lehden hallitus on jälkeenpäin pyytänyt toimintaansa anteeksi.
Teksti: Kimmo Kallonen
