Suometar-päivään 16. tammikuuta Bottalle eli Ostrobotnian juhlasaliin Helsingissä kokoontui lähes sata Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton jäsentä ja kutsuvierasta. Perinteisen keskustelutilaisuuden teemana oli ”Kenen ääni kuuluu mediassa”. Paneelikeskusteluun osallistuivat MTV Uutisten toimittaja Antonia Berg, valtiovarainministeri Riikka Purran erityisavustaja Jari Mäkäräinen, Uusi Juttu -median päätoimittaja, dosentti Olli Seuri ja Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan journalistinen päällikkö Krista Taubert. Keskustelua johdattelivat SSL:n varapuheenjohtaja Pertti Nyberg ja johtokunnan jäsen Heljä Salonen.
Keskustelun alusti Olli Seuri referoimalla Helsingin yliopiston Flows of Power -tutkimuksen 2019-2022 tuloksia. Tutkimuksen käytössä olivat kaikki STT:n ja Helsingin Sanomien 1999-2018 julkaisemat sekä Ylen ja Iltalehden verkossa julkaisemat artikkelit 2009-2018. Olli Seurin esitys perustui rajattuun aineistoon, jossa otettiin huomioon ainoastaan kotimaan yleis-, politiikka- ja talousuutiset Suomen mediassa viitenä eri vaalikautena 20 vuoden ajanjaksolla.
– Kiinnostavaa tässä on tietysti se, että aineisto tavoittaa käytännössä sekä median voimakkainta murrosta edeltävän aikakauden, murrosajan ja sen vakiintumisen, Seuri sanoo.
– Erityisenä tarkastelun kohteena on journalistinen käytäntö, jossa toimijoille annetaan ääni siteeraamalla heitä suoraan tai epäsuorasti. Median näkökulmasta kyse on vallankäytöstä ja portinvartijuudesta: uutismedia käyttää valtaa siteeraamalla tiettyjä henkilöitä ja instituutioita, antaen heille näin julkisen alustan välittää viestiään tai vähintäänkin mahdollisuuden tulla kuulluiksi mediassa.
Olli Seurin mukaan viiden hallituskauden tulokset kertovat poliittisen journalismin homogenisoitumista. Hallituspuolueet pääsevät aina julkisuuteen enemmän kuin oppositio.
– Koko ajanjaksolla 1999–2018 hallitus saa selvän enemmistön siteerauksista, mikä viittaa siihen, että uutisjournalismi heijastaa järjestelmällisesti hallitusvallan indeksivoimaa: edustuksellisen demokratian parlamentaarista prosessia, jossa hallituksen lainsäädäntöehdotukset määrittelevät julkista asialistaa. Tämän keskeisen havainnon vastapainoksi on nähtävissä hidas kehityssuunta, jossa uutismedia antaa opposition jäsenille vähitellen suuremman osuuden siteerauksista.
Tittelit puhuvat
Pääministereille annetun äänen suhteellinen osuus pysyy Seurin mukaan hämmästyttävän vakaana, lukuun ottamatta Jyrki Kataisen hallituksen aikaa (2007–2011). Pääministereille annetun äänen osuudessa ei ole merkittäviä eroja eri uutismedioiden välillä, paitsi Suomen Tietotoimistossa (STT), joka ennen verkkokauden alkua antoi pääministerille huomattavasti enemmän tilaa.
– Tämä on merkittävä havainto suomalaisen journalismin homogenisoitumiseen liittyen. Neljän keskeisen uutismedian lähdekäytännöissä on hyvin vähän eroja. Esimerkiksi julkisen palvelun Yle ja iltapäivälehti Iltalehti ovat hyvin samankaltaisia suhteessa instituutioihin, lähteisiin ja äänen antamiseen. Tuloksemme vahvistavat, että eri mediatoimijoiden väliset erot ovat vähentyneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämä tulos on jyrkässä ristiriidassa niiden ennusteiden kanssa, joiden mukaan mediakilpailu johtaisi uutismedian monipuolistumiseen ja tabloidisoitumiseen.
Suomalaisessa politiikkaa käsittelevässä journalismissa äänessä ovat Seurin mukaan institutionaaliset asemat eli tittelit puhuvat. Yksittäisten poliitikkojen asemalla institutionaalisessa hierarkiassa – puolueiden, eduskuntaryhmien, valiokuntien johtajanpaikat – on merkitystä siinä, miten he pääsevät journalistisessa mediassa ääneen.
Olli Seuri muistuttaa, että tutkimus on keskittynyt määrään, joten se tunnistaa hyvin isot rakenteelliset näkymät ja pitkän ajan trendit, mutta ei esimerkiksi sävyä tai sitä, millä tavalla eri edustajat ovat päässeet ääneen. Tutkimusta ei myöskään ole vielä vertaisarvioitu.
Oppositio pääsee haastamaan
Paneelin jäsenet nyökyttelivät eivätkä lähteneet haastamaan tutkimustuloksia. Maikkarin Antonia Berg peilaa tuloksia omaan arkiseen työhönsä.
– Aika paljon mennään omien skuuppien perään, ja silloin opposition kansanedustajat pääsevät vähemmän esiin kuin ministerit ja hallituspuolueiden johtavat kansanedustajat, mutta kyllä oppositionkin edustajia haastatellaan, varsinkin kun kyse on jostakin hallituksen hankkeesta.
– Pitääkin olla niin, että hallitusta haastetaan. Mutta oli kyse opposition tai hallituksen kansanedustajista, niin toki asemat tuovat julkisuutta. Ministerit, puoluejohtajat ja esimerkiksi keskeisten valiokuntien puheenjohtajat ovat ihan luonnollisista syistä esillä enemmän kuin rivikansanedustajat, koska heillä on yleensä asioista enemmän tietoa, Berg sanoo.
Näkemyksen median homogeenisuudesta jakaa myös paneelissa perussuomalaisia edustanut valtiovarainministeri Riikka Purran erityisavustaja Jari Mäkäräinen, jolla on taustallaan myös pitkä kokemus toimittajan työstä Yleisradiossa. Hän työskenteli myös marraskuussa 2022 konkurssin myötä kaatuneessa Alfa-TV:ssä.
– Tutkimustulokseen on helppo yhtyä, ainakin osittain. Media on homogeenisempaa kuin ennen. Tällä kehityksellä on mielestäni sekä myönteisiä että kielteisiä seurauksia.
Myönteisenä Mäkäräinen näkee sen, että median uutiset perustuvat enemmän faktoihin, eri asia tietenkin, missä valossa ne tuodaan esiin. Toisaalta, yhdenmukaisuus sietää huonosti poikkeavia näkökulmia.
Esimerkkinä Mäkäräinen mainitsee Alfa-TV:n.
– Kaipaisin hiukan eri tulokulmasta asioita lähestyvää mediaa, jollainen Alfa-TV oli. Nyt moniäänisyys kuuluu vain sosiaalisessa mediassa.
Alfa-TV kaatui kuitenkin monista nimekkäistä tukijoistaan huolimatta konkurssiin. Eikö sille riittänyt katsojia? Pertti Nyberg kysyi.
– Minulla on sellainen käsitys, että katsojia kyllä riitti, mutta mainostajia ei. En tiedä, mistä se johtui, mutta yksi tekijä saattoi olla televisiokanavan pääomistajan uskonnollinen tausta, Mäkäräinen vastasi.
Uusia kasvoja esiin
Olli Seuri ihmetteli, ettei kukaan panelisteista tohtinut ryhtyä haastamaan tutkimusraportin tuloksia. Onkohan tämä nykymedian piirre, että uskotaan auktoriteetteihin ja haastetaan liian vähän.
– Pitäisi tarkastella kriittisesi myös omaa tekemistä. Miten asiantuntijat valitaan? Mitkä sukupuolet pääsevät esille? Mitkä yliopistot ja alueet?
Ylen Krista Taubert muistutti, että tutkimuksessa tarkasteltiin eri tahojen esillä oloa määrällisesti eikä sisällöllisesti Toisaalta, tutkimusta ei myöskään ole vielä vertaisarvioitu.
Jari Mäkäräinen painotti, ettei mediassa asiantuntijana esiintyminen oikeuta ketään vapaasti tuomaan esiin omaa agendaansa. Antonia Berg puolestaan myönsi, että uusia kasvoja voisi tuoda enemmän esiin.
Varsinkin talousuutisoinnissa voisi hänen mielestään haastatella enemmän uusia henkilöitä. Politiikassa uutisaiheet tulevat niin nopeasti, ettei siinä ehdi juuri miettimään, kuka olisi paras haastateltava. Usein on tyydyttävä siihen, kuka on saatavilla, yleensä pääministeri, vastuuministeri, asianomaisen valiokunnan puheenjohtaja tai valmistelusta vastannut korkea virkamies.
Jari Mäkäräinen oli sitä mieltä, että median keskittyminen on ajanut maaseutuväestön tiedotukselliseen paitsioon.
– Puhutaan maaseudulla ja syrjä-Suomessa asuvien yli. Kaupunkilaisten ääni kuuluu helpommin kuin maaseudulla asuvien.
Ovatko toimittajat samaistuneet liiaksi haastateltaviinsa, kun ovat keskiluokkaisia, akateemisesti koulutettuja ja kohtalaisesti ansaitsevia?
Krista Taubertin mielestä on ”liikuttavaa”, että ollaan huolissaan siitä, että toimittajat ovat koulutettuja.
– Uteliaisuus ja kyky empatiaan ovat toimittajalle tärkeitä ominaisuuksia riippumatta koulutuksesta ja vaikkapa asuinpaikasta.
– Olennaista on toimituksen työkulttuuri, mikä on oikea tapa olla toimittaja. Työkulttuurin on oltava rohkaiseva ja salliva, mutta se ei tarkoita, että ihmisten olisi oltava samasta muotista, Krista Taubert sanoo.
Uusi Juttuko ”citymedia”?
Suometar-päivään ajoittui myös Uusi Juttu -median lanseeraus. Päätoimittaja Olli Seuri malttoi olla puffaamatta tuoretta mediaansa, mutta vastasi, kun toinen paneelin vetäjistä, Iltalehden Heljä Salonen kysyi, löytyykö tahtoa ja kykyä parempaan, eli millainen on Uuden Jutun toimittajien ikä-, sukupuoli- ja alueellinen jakauma.
– Saimme yli neljäsataa hakemusta, eli pääsimme hyvin tutustumaan tarjolla olevaan potentiaaliin, mutta rekrytointitilanne oli vaikea, koska hyviä hakijoita oli paljon.
Valittujen toimittajien ikä- ja sukupuolijakauma on melko tasapainoinen, mutta asuinpaikat painottuvat kieltämättä pääkaupunkiseudulle, käytännössä Helsingin ydinkeskustaan, Seuri myöntää.
Itse asiassa toimituksen alueellinen jakauma istuu profiililtaan melko hyvin tilaajien eli ”jäsenten” vastaavaan. Noin 40 prosenttia median noin 12 tuhannesta tilaajasta asuu Seurin mukaan pääkaupunkiseudulla.
Poliittisista puolueista erityisesti perussuomalaiset ovat valittaneet tulleensa väärin kohdelluiksi mediassa. Syitä tällaiselle uhriutumiselle voi myös löytyä siitä, että puolueen kansanedustajat tulevat muita useammin tarjonneeksi medialle meheviä syöttöjä lapaan. Humalaiset törttöilyt ovat herkkua lööpintekijöille. Toisaalta merkittävä asema hallituksessa ja varsinkin valtiovarainministeri Riikka Purran asema on tuonut puolueelle myös substanssijulkisuutta.
– Ministerit kyllä saavat äänensä kuuluviin ja asiansa läpi. Silti olen havaitsevinani, että toimittajat suhtautuvat perussuomalaisiin vähän eri tavalla kuin muihin puolueisiin. Toimittajat ovat kaupunkilaisia ja koulutetumpia kuin perussuomalaisten kannattajat. Maailmankatsomusten ja elämänpiirien ero näkyy median sisällöissä, vaikka ei välttämättä pitäisi, Riikka Purran viestintälobbarina työskentelevä Jari Mäkäräinen pohtii.
Ylitulkintaa ”esson baarissa”
Antonia Bergin mielestä perussuomalaiset helposti ylitulkitsevat juttuja ja suhtautuvat itseään koskeviin uutisiin herkemmin kuin muiden puolueiden edustajat.
Olli Seurin mielestä toimittajien on vaikea suhtautua perussuomalaisiin, joiden viesti valtakunnallisessa julkisuudessa saattaa olla hyvinkin erilainen kuin omaa äänestäjäkuntaansa puhutellessa.
– Perussuomalaiset ovat meille toimittajille vaikea pala. Puolue on osa kansainvälistä populismin liikettä, jota tyypillisesti liberaalidemokraattisten toimittajien on vaikea ymmärtää ja tulkita. Sama poliitikko puhuu a-studiossa sivistyneesti asiaa, mutta omille porukoille ihan eri kielellä.
Jari Mäkäräistä häiritsee perussuomalaisille helposti annettu äärioikeistolainen leima.
– Olemme tutkineet äänestäjiemme arvomaailmaa. Se ei todellakaan ole äärioikeistolainen, vaan hyvin lähellä poliittista keskustaa. Voisi sanoa että se edustaa ”esson baarin” henkeä. Sitä toimittajien on joskus aika vaikea ymmärtää.
Esson baarin fiilinki on viime vaalien perusteella onnistuttu välittämään tehokkaasti äänestäjille sosiaalisessa mediassa. Nuoret perussuomalaiset kansanedustajat Miko Bergbom ja Joakim Vigelius menivät Tampereelta kirkkaasti läpi Tiktokin avulla. Sebastian Tynkkysen taas lennätti mepiksi Brysseliin X eli entinen Twitter. Mahtaako perussuomalaisilla olla oma erityinen some-strategia?
– Ei todellakaan ole. Jokainen rakentaa oman somenäkyvyytensä omalla tavallaan. Turha meidän on mennä jollekin Sebastian Tynkkyselle kertomaan, miten sosiaalisessa mediassa pitäisi toimia. Toki kollegiaalista opastusta annetaan esimerkiksi uusille kansanedustajille, jotka eivät ole tottuneita sosiaalisen median käyttäjiä, Jari Mäkäräinen sanoo.
Joka tapauksessa sosiaalinen media on murtanut ja muuttanut perinteisen median asemaa.
– Nyt opetellaan elämää uudenlaisessa mediaympäristössä. Sosiaalisen median kanssa on tultava toimeen. Tarvitaan laadunvalvontaa ja tasapuolisuutta. Nyt kun somekanavat ja koko mediamaailma näyttää vahvasti keskittyvän, sitä pitäisi käsitellä enemmän ja nähdä esimerkiksi algoritmien taakse, Krista Taubert sanoo.
Kenen ääni sitten mediassa kuuluu? Paneelia seuranneessa yleisökeskustelussa veteraanitoimittaja Yrjö Lautela siteerasi Joseph Goebbelsia: ”Jos toistat saman valheen viisi miljoonaa kertaa, siitä tulee totuus.” Mitä tapahtuu, kun toistat saman viisisataa miljoonaa kertaa? Lautela kysyi.
Teksti: Kimmo Kallonen
