Suomalainen Sanomalehtimiesliitto tekee ulkomaanmatkan vuorovuosin lähialueille ja vähän etäämmälle. Viime vuonna olimme Kosovossa ja tänä vuonna oli vuorossa Liettua, Baltian maista ehkä se tuntemattomin. Matkaan lähti 31 osallistujaa.
Tulopäivänä torstaina 11. syyskuuta teimme lyhyen bussikierroksen pääkaupunki Vilnassa ja oppaamme Ullastina Avik vei meidät Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin kirkkoon.
Sitä pidetään eräänä kauneimmista barokkiajan kirkoista Euroopassa. Kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1668 ja päättyi 1701. Yli 2000 stucco-veistosta ja reliefiä ovat täynnä uskonnollista ja historiallista symboliikkaa.
Hotelliin majoittumisen ja myöhäisen lounaan jälkeen ilta oli vapaata aikaa tutustua Vilnaan. Vanha kaupunki sijaitsi lähellä hotellia, Neris-joen toisella puolella.
Turvallisuuspolitiikan etuvartiossa
Toinen matkapäivä oli lähes täynnä asiaa. Ensiksi bussi kuljetti Suomen suurlähetystölle, jossa saimme kuulla suurlähettiläs Jaakko Lehtovirran erittäin kiinnostavan katsauksen. Lehtovirta on ollut Liettuassa suurlähettiläänä vuoden verran. Hän on väitellyt yleisestä historiasta ja lähtenyt ulkoministeriön uralle vasta vähän varttuneempana. Lehtovirta on työskennellyt Suomen edustustoissa Kuala Lumpurissa, Tokiossa ja Moskovassa. Lisäksi hän on ollut ulkoministeriön Venäjä-yksikön päällikkö. Ensimmäinen suurlähettilään paikka oli Ukrainassa. Historian tutkijan analyyttisyys ja kokemus nyt polttopisteessä olevista valtioista kuului hänen puheessaan.
Liettuan suurin ero muihin Baltian maihin verrattuna on sen suurvaltamenneisyys. Myöhäiskeskiajalla suurruhtinaskunta ulottui Itämereltä Mustalle merelle.
– Suurvalta-aika tuo eetoksen maan itseymmärrykseen. Liettua on katsonut enemmän etelään ja ollut enemmän mannervaltio kuin Latvia tai Viro. Lisäksi se on vahvasti katolinen maa, Lehtovirta kertoi.
Ajankohtainen turvallisuuspoliittinen tilanne oli luonnollisesti esillä suurlähettilään puheessa ja käydyssä vilkkaassa keskustelussa. Venäläisiä drooneja oli pudonnut Puolaan juuri matkaamme edeltävnää päivänä. Lehtovirran mukaan tieto tästä oli kulkenut hyvin rajan yli. Liettuassa tilanne ei aiheuttanut hälytystä.
Venäjä on Liettualle läntinen uhka. Itämeren rannalla sijaitsee Kaliningrad, jota myös kutsutaan kuivanmaan lentotukialukseksi. Ukrainan sodan vuoksi Venäjä on vähentänyt sieltä joukkojaan, mutta kiusanteko tehdään muun muassa tutkatoimintaa häiritsemällä. Itärajalla Liettualla on Valko-Venäjä. Sen oppositio pitää Vilnassa päämajaansa.
Suurlähettilään mukaan Liettua laiminlöi puolustuksensa pitkäksi aikaa, mutta korjausliike on tehty nopeasti. Nyt maa käyttää puolustukseen 5-6 prosenttia budjetistaan. Mutta asevelvollisuuden palauttaminen on kivulias prosessi. Suurlähettiläs sanoi ottavansa suomalaisen kokonaisturvallisuuden käsitteen esille monissa tapaamisissa.
– Suomen Nato-jäsenyys oli valtava helpotus Liettualle. Suomen isompi rooli muun muassa Itämeren kaapelien katkeamisiin reagoimisessa ja niiden selvittämisessä, on otettu ilolla vastaan.
Liettua on yksi suurimmista Ukrainan tukijoista. Noin 70 000 ukrainalaista on tullut Liettuaan sodan aikana. Lehtovirran mukaan tämä on ollut maalle iso ponnistus, mutta tulijat on otettu hyvin vastaan.
Taloudellisesti Liettualla menee ihan hyvin. Viime vuonna talous kasvoi 2,5 prosentilla ja tänä vuonna arvioiden mukaan saman verran. Korruptio näyttäytyy kuitenkin vielä monilla aloilla. Kansainvälisessä korruptioindeksissä Liettua on ollut viime vuosina sijoilla 32-34. Maan pääministeri joutui viime joulukuussa eroamaan korruption vuoksi. Hallituskriisejä on usein.
Maan väestönkasvu on Suomea huonommalla tolalla. Liettuassa mietitään, miten poismuuttaneita saataisiin palaamaan. Maan väkiluku oli noin 800 000 suurempi, kun neuvostovalta romahti. Nyt asukasluku on 2,8 miljoonaa.
Printtilehtiä ei enää ilmesty
Matkamme mediavierailu suuntautui Liettuan johtavan digitaalisen uutispalvelun 15min.lt:n tiloihin, jossa meitä isännöivät päätoimittaja Vaidotas Benuisis ja toimitusjohtaja Tomas Balzekas. Lisäksi mukana oli Liettuan journalistiliiton varapuheenjohtaja Ernest Alesin, joka tuottaa Liettuan venäjänkielisille suunnattua radiokanavaa.
Liettuassa ei ole enää viiteen vuoteen ilmestynyt paperille painettuja päivälehtiä, ja media onkin voimakkaasti digitalisoitumassa. 15min.lt pyrkii kasvattamaan lukijamääräänsä aggressiivisella hinnoittelulla. Palvelun tilaus maksaa luokkaa euron kuukaudessa. Tomas Balzekas myöntää, etteivät tilausten tuotot likimainkaan kata kustannuksia, mutta niitä tarvitaan mediamyynnin tueksi.
Digitaalisen uutismedian lisäksi 15min.lt omistaa uutistoimisto Baltic News Servicen Liettuan yksikön sekä järjestää monipuolisia viestintäpalveluja, kuten mediamonitorointia yrityksille, studiopalveluja sekä tiedotustilaisuuksia. Vierailumme edeltävänä päivänä yhtiön tiloissa oli järjestetty Valko-Venäjän oppositiojohtajan Svjatlana Tsihanouskajan tiedotustilaisuus.
Baltic News Service BNS oli 2000-luvun alkuvuosina Alma Median omistuksessa, kunnes se myytiin 2014 Viroon Postimees-lehdelle eli AS Eesti Meedialle, jolta 15min.lt sen osti.
15min.lt Groupin liikevaihto oli viime vuonna 40 miljoonaa euroa ja tulos noin viisi miljoonaa, mikä ainakin suomalaisesta näkökulmasta on varsin hyvä ja kertoo, että maan talouden hyvä kasvuvauhti tukee myös median menestystä. Liettua on muutamassa vuodessa ohittanut Viron Baltian vauraimpana kansantaloutena.
Kysyimme myös toimittajien palkoista. Vaidotas ja Tomas raapivat hetken päitään ja haarukoivat, että nuoren journalistin alkupalkka on bruttona luokkaa 2000-2500 euroa kuukaudessa, ja kokeneemmalla toimittajalla noin tuhat euroa enemmän.
Illan kulttuuririentoja
Asiapitoisen päivän päätteeksi suurin osa matkalaisista pääsi illalla toisiin tunnelmiin nauttimaan I Lituani -oopperasta Liettuan kansallisoopperaan.
Italialaisen Amilcare Ponchiellin säveltämä ooppera kantaesitettiin Milanon La Scalassa vuonna 1874. Se kertoo liettualaisten taisteluista germaaniheimoa vastaan. Englanninkielisestä tekstityksestä jäi mieleen muun muassa ”Oi liettualaiset, mistä saamme apua”. Voi vaan kuvitella, miten liettualaiset ottivat libreton sanoman vastaan näinä aikoina. Lopussa yleisö salin täydeltä antoi seisten suosionosoitukset esiintyjille.
Trakai ja Kaunas
Lauantai oli retkipäivä. Aluksi bussi kuljetti porukkamme Vilnasta noin puolen tunnin matkan päähän Trakain pikkukaupunkiin, joka toimi Liettuan historian ajallisesti toisena pääkaupunkina.
Kävelymatkalla parkkipaikalta kohti Trakain linnaan hyvä oppaamme kertoi karaiimeista, joiden asuttamien värikkäiden puutalojen reunustamaa katua reittimme kulki. Karaiimit ovat itäeurooppalainen etninen ryhmä, jonka alkuperä on juutalaisuudessa. Liettuan alueella heitä asuu enää noin 300 ja Trakai on heidän tärkeimpiä keskuksiaan koko Euroopassa.
Galve-järven saarella sijaitseva Trakain linna on rakennettu 1300-luvulla. Rakennusmateriaalina on käytetty punatiiltä ja näin se muistuttaakin melko paljon Hämeen keskiaikaista linnaa. Etenkin sisäpihan tiiliornamentit ovat hyvin samantyylisiä, samoin juhlasalin holvikatto ja sen ruoteet.
Vuosisatojen saatossa Trakain linna vaurioitui pahoin sodissa ja se hylättiin. Kunnostustöitä aloiteltiin ennen toista maailmansotaa ja varsinaisesti restaurointiin ryhdyttiin 1946. Se oli valtava urakka ja lopulta 1960-luvulla linna saatiin takaisin keskiaikaiseen asuun.
Linnassa oli museo, joka esitteli rakennuksen vaiheita ja Liettuan historiaa. Vytautas Suuren aika oli vahvasti esillä. Hän oli Liettuan suuriruhtinas vuosina 1392-1430, ja on maassa kansallissankarin asemassa.
Trakaista jatkoimme matkaa Liettuan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Kaunasiin. Matkalla saimme kuulla, kun Jyrki Vesikansa kertoi pro gradunsa ”Baltian kysymys Yhdysvaltain politiikassa 1940-45” pohjalta Baltian ja etenkin Liettuan historian kohtalonvuosista.
Kaunas toimi maan pääkaupunkina maailmansotien välisen ajan, koska Vilna kuului tuolloin Puolaan. Kaunasissa oli menossa syysmarkkinat ja väkeä tungeksi myyntikojujen reunustamilla kävelyteillä. Tarjolla oli muun muassa makkaroita, kinkkuja, hunajaa, mehiläisvahasta tehtyjä tuotteita, hilloja, kuivattuja yrttejä ja marjoja, käsitöitä.
Lounaan jälkeen porukka sai valita, halusiko piipahtaa Vytautas Suuren sotamuseossa tai kierrellä markkinoilla. Sotamuseo oli iso rakennus, joka esitteli Liettuan sotaista historiaa kivikaudelta nykyaikaan. Talon edustalla oli patsaita Liettuan kuuluisimmista metsäveljistä. Nämä olivat neuvostomiehitystä vastustaneita vastarintataistelijoita, jotka osallistuivat partisaanisotaan vuosina 1944-1953. Liettuassa tämä toiminta oli laajempaa kuin muissa Baltian maissa. Yle Areenasta löytyy tästä aiheesta dokumentti Metsäveljet.
Monipuolisen retkipäivän päätteeksi saavuttiin bussilla takaisin Vilnaan. Illalla oli jälleen vapaata aikaa viettää Vilnassa esimerkiksi illallisen merkeissä.
Sitten olikin jäljellä enää sunnuntai ja lähtöpäivä. Aamupäivällä sai vielä kierrellä kaupungilla, tehdä ostoksia tai käydä museoissa. Lounaan jälkeen bussi kuljetti matkalaiset Vilnan lentokentälle. Oli jälleen aika kiitellä kaikkia osallistujia mukavasta seurasta. Palautteen mukaan väki oli viihtynyt. Monet jo kyselivät, minne mennään seuraavalla ulkomaanreissulla.
Teksti: Kirsti Sintonen ja Kimmo Kallonen (mediavierailun osuus)
Kuvat: Kirsti Sintonen
