Kevään mediapiiri kokoontui Urheilun ja liikunnan keskus TAHDON tiloissa tiistaina 24.3. Helsingin Olympiastadionilla.
Tilaisuuden aluksi oli hieno yllätysohjelmanumero. Maarit Tyrkkö luovutti urheilumuseolle presidentti Urho Kekkosen VIP-henkilökortin Moskovan olympialaisista 1980. Kortissa oli numero 0004, joten yleisön joukossa heti arvuuteltiin, keillä mahtoi olla sitä aiemmat numerot. Urheilumuseo otti mieluusti lahjoituksen vastaan.
Teema Urheilu, raha ja politiikka kehiteltiin SSL:n johtokunnassa, kun mietittiin kevään Mediapiirille ajankohtaista aihetta. Tänä vuonna on monia isoja urheilukilpailuja: talviolympialaiset olivat helmikuussa, kesällä on tulossa jalkapallon MM-kisat ja yleisurheilun EM-kilpailut. Lisäksi urheilujournalismi on aihepiiri, jota ei Mediapiireissä ole aiemmin käsitelty.
Puhujiksi olimme saaneet Reetta Meriläisen, Kalle Virtapohjan ja Kari Väisänen. Heillä kaikilla on monipuolista kokemusta otsikon teemasta.
Tiktok muokkaa kuvioita
Urheilujournalismin historiasta vuonna 1998 väitellyt Kalle Virtapohja aloitti puheenvuorot. Hän kertoi, kuinka urheilutoimittajat ovat kirjoittaneet sankareista ja tehneet niitä. Internet teki tulojaan 90-luvulla, mutta Virtapohja piti hyvänä, että päätti lopettaa väitöskirjansa ennen sen massiivista vyöryä. Netti muutti uutisoinnin.
Nykyistä tiktok-meiningin tuomaa vauhtia Virtapohja pitää ahdistavana. Median kuluttajat on totutettu sen myötä pikaruokaan ja urheilulajejakin muokataan sen tahtiin. Näistä Virtapohja kirjoitti talvella blogissaan.
Urheilu on parasta tosi-tv:tä
Reetta Meriläisen mielestä urheilun maailma on parasta tosi-tv:tä. Hän muisteli, kuinka hän 5-vuotiaana saksi Karjalaisesta urheilutuloksia ja sitä, kuinka hänen isälleen tuli tippa linssiin, kun Voitto Hellsten juoksi pronssia Melbournen olympialaisista. Kesällä 1971 Meriläinen pääsi harjoittelijaksi Ilta-Sanomien urheilutoimitukseen. Ajankohta oli mitä parhain yleisurheilufanille: Juha Väätäinen voitti kaksi Euroopan mestaruutta Helsingin EM-kisoissa. Harjoittelukausi jatkui Münchenin olympialaisten kultavuoteen.
Urheilutoimittajan työvälineinä olivat aluksi lehtiö ja lyijykynä. Jutut vaikkapa Tukholmasta lähetettiin kotitoimitukseen lukemalla teksti puhelimeen. Venäläisten nimien tavaaminen oli haasteellista. Moskovan olympialaisiin 1980 saatu telefax tuntui Meriläisestä lottovoitolta.
Päätoimittaja tiesi epon käytöstä
Kari Väisänen aloitti muistelemalla valmentaja-aikojaan Joensuun Kiekko-Pojissa 1980-luvun puolivälissä. Urheilujournalismin synkkä todellisuus tuli mukaan kuvioihin Imolan formulakisoissa vuonna 1994, jolloin Ayrton Senna kuoli traagisesti.
STT:n toimitusjohtajana ja päätoimittajana Väisänen toimi vuodet 1996-99. Noin 28 vuoden takaisesta STT:n paljastamasta doping-uutisesta hän ei ole juurikaan halunnut aiemmin puhua. Vuoden päästä ilmestyvällä kirjalla hän aikoo kuitenkin päättää hiljaisuuden.
– Miksi tein aikoinaan jutun julkaisupäätöksen? Osin siksi, että minulla oli itselläni tieto siitä, mitä Hiihtoliitossa tapahtui. Tiesin epon käytöstä. Jutusta olisi voinut tuolloin tehdä rajummankin. Yksi, jolta olin saanut kyseisen tiedon, oli Ilkka Kanerva. Sovimme silloin yhteisesti – Ilkan toivomuksesta – etten paljasta lähdettäni. Kanerva oli kuullut epon käytöstä Hiihtoliiton silloiselta puheenjohtajalta Eino Petäjäniemeltä, Väisänen kertoi uutisena.
STT:n dopingjutun teki vuonna 1998 Johanna Aatsalo-Sallinen. Sen seurauksena hänet ja päätoimittaja Väisänen tuomittiin käräjäoikeudessa julkisesta herjauksesta 1999.
Vuonna 2012 Helsingin hovioikeus tuomitsi hiihtäjä Jari Räsäsen ja valmentaja Pekka Vähäsöyringin ehdolliseen vankeuteen törkeästä petoksesta. Ehkä Lahden dopingskandaali olisi jäänyt syntymättä, jos kaikki olisi paljastettu jo 1998.
Aatsalon kirja Paljastus – tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa ilmestyi 2024. Kirjassaan hän kritisoi muun muassa sitä, kuinka yksin hänet jätettiin kohun yhteydessä. Kari Väisänen myöntää tämän. Tilanne STT:n toimituksessa oli tällöin ahdistava kaikille työntekijöille.
Mediapiirissä kuultu doping-uutinen levisi laajalle. Ensin siitä teki jutun Länsiväylä-lehti ja lähes kaikki muut mediat seurasivat perässä.
Kansallistunnetta luontevalla tavalla
Lyhyiden avauspuheenvuorojen jälkeen siirryttiin keskusteluosuuteen, jota moderoi SSL:n johtokunnan jäsen Kimmo Kallonen. Aluksi hän kysyi sitä, mikä merkitys on ”Helsinki – Porilaisten marssi” -hengellä? Moni penkkiurheilija olisi mieluusti kuullut tämän legendaarisen lausahduksen myös Milano-Cortinan kisoissa.
Kalle Virtapohja muistutti mieliin, että kansallistunnusten poistaminen on ollut esillä. Tätä esitti aikoinaan myös Mauno Koivisto, mutta siihen ei kuitenkaan haluttu mennä. Virtapohjan mukaan kansallistunne on urheilussa voimakas, mutta luontevalla tavalla. Reetta Meriläisen mielestä yltiöisänmaallisuus urheilussa ei ole totta.
– Hyviä uutisia on kovin vähän, joten onhan se kiva, kun ”meidän lapsemme” pärjäävät, Meriläinen totesi.
Raha ratkaisee
Opetus- ja kulttuuriministeriön rahanjakopolitiikka puhuttaa aina. Ennen Mediapiiriä oli kuultu kalabaliikkia muun muassa siitä, kuinka keilailua oli suosittu liikaa niin sanottujen perinteisten vahvojen lajien kustannuksella. Kaikki arvostelijat eivät muistaneet, että keilailussa suomalaiset saavuttivat viime MM-kisoissa viisi kultaa.
Virtapohja naurahti, että yleisurheilufani toivoisi tietysti sille lajille aina lisää.
– Jos on luotu kriteerit, niistä tulee pitää kiinni. Niin sanottuja perinnelajeja ei voi tekohengittää loputtomiin, Meriläinen tähdensi ja lisäsi, että kunnat ja perheet ovat kuitenkin urheilun suurimmat rahoittajat.
Väisänen muistutti, että esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan verrattuna Suomessa urheiluun satsataan vähän.
Rahapelimarkkinoiden avautumisesta on odotettu ja sen on ennakoitu mullistavan urheilun rahoitusta. Väisänen katsoi, että tähän ladataan liian suuria odotuksia.
Veikkauksessa viestinnän johtotehtävissä toiminut Ilkka Juva kommentoi yleisön joukosta, että monet luulevat rahapeliuudistuksen tuovan lisää rahaa kaikelle urheilulle, mutta ei siitä ihmeemmin hyödy kuin jalkapallo ja jääkiekko.
Virtapohja ennusti, että muutos vaikuttaa urheilujournalismiin siten, että toimituksiin palkataan lisää pelaamisen osaajia.
Keskustelun loppupuolella Kimmo Kallonen nosti esille myös kiusallisten aiheiden käsittelyn urheilujournalismissa. Isoja juttuja on tehty muun muassa pesäpallon sopupeleistä ja taitoluisteluvalmentajien ikävistä käytöstavoista.
– Hienoa, että näitä tuodaan esille. Olen aikoinaan seurannut vierestä bulgarialaisten ja kiinalaisten rytmisen kilpavoimistelun valmentajien käytöstä ja se vasta oli ikävää, Meriläinen muisteli.
Hän kertoi myös siitä, että kansainvälinen rikollisuus pesee rahaa urheilun kautta. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA on yksi pahimmista järjestöistä, johon on pesiytynyt sisäistä korruptiota.
Kaikki keskustelijat pitivät hyvänä sitä, että urheilusta tehdään tutkivaa journalismia. Tätä tarvitaan lisää ja mädännäisyyksiä penkomaan kaivattaisiin enemmän myös rikostoimittajien asiantuntemusta.
Kirsti Sintonen
