Joulun alla sain kiinnostavan tervehdyksen: kirjan Kolmen sotilaan tarina. Se on helmi tietokirjailija Raimo Seppälän tuotannossa. Kannen päällys: Kari Jokinen. Kirjailijan kuva: Jari Seppälä (4.10.2020 Tampereella)
PUHEENJOHTAJAN PALSTA:

Ei saa unohtaa

Lukemani raportit menneen vuoden kulusta antavat ymmärtää, että monen mielestä vuosi 2020 saikin jo vaihtua. Uuden kaipuu on suuri ja toiveet korkealla. Silti meidän on vielä pidettävä jarrut päällä ja jatkettava etäelämää koronan kanssa, rokotuksia odotellen.

Oma vuoteni oli ”töiden” kannalta onnekas. Sain keskittyä henkilökohtaisen Toimittajan työ -arkiston järjestämiseen Kansallisarkiston tiloissa, omassa työhuoneessa. Esille nousi monia journalistin muistoja, kuten esimerkiksi yhteistyö sittemmin Aamulehden päätoimittajaksi edenneen Raimo Seppälän kanssa. Olimme samaan aikaan Suomen Kuvalehdessä ja myöhemmin Raimo S. teki minulle Weilin+Göösin aikana kirjat Sylvi Salosesta ja Kalle Kaiharista.

Joulun alla sain kiinnostavan tervehdyksen: kirjan Kolmen sotilaan tarina. Se on helmi tietokirjailija Raimo Seppälän tuotannossa. 73 sivua vaikuttavaa tekstiä sotilaista Leo Takala, Frans Suominen ja Frans Veirola. Tapahtumapaikkoina muun muassa Pelkosenniemen Joutsijärvi helmikuussa 1940, Kollaa maaliskuun alussa 1940, muutamia päiviä ennen talvisodan päättymistä ja Simpele heinäkuussa 1941. Kaikki miehet ovat kirjoittajalle läheisiä – appi, puolison isä ja kummisetä sekä naapurin Leo-poika. Kun viestittelin loppiaisena Raimon kanssa ja kerroin kirjoittavani jotain Sanomalehtimiesliiton kotisivulle, hän vastasi: ”Lyhyt sota kaukana kotoa järkyttää minua. Tähän oli sisäinen pakko. Kiitos kun kirjoitat. Makoilen täällä hoivakodin sängyssä. Halit.”

Aamulehden Kirjat-sivulla Simopekka Virkkula sanoo: ”Kirja on tiivis ja tyylikäs.” Hän toteaa, että Seppälän vakava sairaus on edennyt pitkälle. ”Menossa on elämän loppusuora”.

Myös Fb-sivuilla kirja puhuttaa:

”Kun Seppälä kirjoittaa kolmen suomalaisen rivisotilaan kertomuksen, hän kirjoittaa samalla tuhansien suomalaisten rivisotilaiden kertomuksen,” kirjoittaa Unto Hämäläinen fb-sivullaan.

Kirjan on julkaissut Warelia. Lue lisää: warelia.fi

Toimittajan työn ja ystävyyden lisäksi yhteinen tekijä on lapsuudessa jouluna saatu peltiauto, Raimo Seppälällä punainen ja minulla sininen. Kuva: Tapani Huovinen.

86-vuotias Raimo Seppälä nukkui pois Pirkanmaan hoitokodissa sunnuntai-iltana 24.1. 2021. R.I.P.


 

* * *

Toinen kiinnostava tervehdys ennen joulua tuli Unto Hämäläiseltä. Poikkeuksellisesti se ei ollut hänen kirjoittamansa juttu, vaan videolinkki. ”Tämän linkin takana on Ammattiliitto Pron video, jossa minua haastatellaan. Suostuin, koska pidin asiaa tärkeänä. Ei kannata katsoa ennen nukkumaan menemistä…”

Miksi palkansaajien ääni ei kuulu mediassa? | Ammattiliitto Pro

Tietenkin katsoin heti. Haastattelu kestää 15 minuuttia. Siinä puhutaan median muutoksesta, toimituksellisista linjauksista ja siitä, miten toimituksellinen työ ja journalismi ovat yleensäkin muuttuneet Unto Hämäläisen uran aikana. Haastattelija Jaana Aaltonen kysyy: ”Voiko lukija luottaa mediaan?” Lisäksi käsitellään korona-ajan ja työajan muutoksia. Kyllä kiinnosti, niinpä pyysin luvan videon julkaisemiseen sivuillamme.

* * *

Kiitos myös muista tervehdyksistä ennen ja jälkeen joulun – ponnistellaan tämäkin vuosi 2021 eteenpäin. Uskon, että voimme taas jonkin ajan kuluttua kokoontua joukolla!

Tässä yksi  jäsenistön joulutervehdyksistä.

Maarit Tyrkkö


 


Jaa artikkeli
Takaisin etusivulle