Merkkipäivä kelpasi mainiosti syyksi kutsua Tuomisen aikaiset kauppalehteläiset tapaamaan toisiaan ja muistelemaan loisteliasta mennyttä, 1980-luvun ”dreamteamin” yhteis-ja yhteisöllisyyshenkeä.

Mikä riemullinen potpuri Tuomisen tasavuosien ympäriltä kehkeytyikään: Yhteensä kahdeksan tunnin rupeama, josta viimeiset poistuivat juhlakalun mukana puolen yön jälkeen.

Tervehdys- ja onnittelupuheen esittänyt entinen toimituspäällikkö Jukka Reinikainen muistutti, kuinka Tuominen itse uskoi Kauppalehden tulevaisuuteen enemmän kuin hänet palkanneet Uusi Suomi-yhtiön pomot. Tuomisen usko tarttui myös toimittajiin.

– Kuvia kunnioittamaton ja kontroversaaliutta pursuava elämän asenne on merkki rohkeudesta, josta olemme saaneet nauttia johtamassasi Kauppalehdessä. Et kuulunut mitenkään päätoimittajien valtavirtaan, olit pikemminkin boheemi anarkisti, mitä arvostimme, Reinikainen luonnehti.

Kunnianosoitus liitolta

Arvokkuutta tilaisuuteen toi juhlan hetkellinen yllätysvieras, Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton (SSL) puheenjohtaja Maarit Tyrkkö, jolla oli myös tuomiset mukanaan; lehtimiehelle harvemmin jaettu liiton kunnianosoitus, SSL:n mitali.

– Tuomisen päätoimittajakaudella Kauppalehti nousi ennennäkemättömällä vauhdilla maan johtavaksi talouslehdeksi ja samalla kokonaisen taloustoimittajapolven koulutusorganisaatioksi. Kauppalehden ainutlaatuinen menestystarina kannatteli myös pitkään talousvaikeuksiin ajautunutta Uusi Suomi-lehteä. Tuomisen elämäntyö media-alalla on ollut mittava, näkyvä ja vaikuttava, Tyrkkö siteerasi entisten kauppalehteläisten mitalihakemusta.

– Ja Artoa kannattaa aina juhlia, Tyrkkö vielä huikkasi poistuessaan heti mitaliseremonian jälkeen.

Menneen muistoja Kuoppalehti-hengessä

Ilta täyttyi puheesta, naurusta ja laulusta, kaskuista ja menneen muistelusta. Osa jutuista oli painettu myös Tuomiselle ja juhlijoille jaettuun kaksisivuiseen lehtiseen.

Juhlatoimikunnan koostama lehdykkä kirjoitettiin Kauppalehden taannoisen vappujulkaisun, Kuoppalehden pitelemättömässä, Gonzo-journalistisessa hengessä. Tuomisen originellistä johtamistyylistä ja sattumuksista syntyi vaivatta jutun juurta.

– Ajatus saattaa katketa, puhe ei koskaan, toimittajat muistavat.

Tuominen puolestaan kertaili muun muassa ensimmäistä työpäiväänsä Kauppalehden johdossa, tammikuussa 1977:

”Toimitussihteeri Ali Nuotio tuli huoneeseen ja sanoi, että herra päätoimittaja, olisi yksi ongelma.

No mikä? kysyin.

No, huominen lehti, Nuotio vastasi.

No mikä siinä?

No, kun ei ole yhtään juttua, Ali vastasi.”

Toimitus pääsi myös osingoille

Lehdenteko oli siitä lähtien lähes yhtä nousua ja juhlaa. Kauppalehdestä kehkeytyi kaikkien aikojen mediastartup, huikea menestystarina. Tuomisen kaudella levikki nousi vajaasta 30 000:stä yli 80 000:een.

Jokaista uuden 10 000 tilaajan lisäloikkaa juhlittiin koko toimituksen voimin myös suureellisesti, ajoittain useita päiviä.

Toimitus risteili esimerkiksi Ruotsiin, tutustui Tuupovaaraan ja herkutteli Aulangon ravuilla yhteishenkeä puhaltavien seminaarien kyljessä.

Työnteon korkea moraali myös kesän kuumina hellepäivinä varmistui, kun 25 lämpöasteen raja rikkoutui: toimitukselle tarjottiin mansikoita ja samppanjaa.

Jukka Reinikainen tietää kokemuksesta, millaista meno toimituksessa parhaimmillaan ja paikoin pahimmillaankin oli.

– Tuli Kauppalehden 80-vuotisjuhlallisuuksien jälkihöyryissä lähdettyä Puukilan Jussin ja Hurmeen Pekan – rauha heidän muistoilleen – kanssa Pariisiin. Eihän Arto siitä tykännyt. Seuraavana päivänä pöydälleni ilmestyi ilmoitusvedos, jossa Kauppalehti kertoi hakevansa kahta uutispäällikköä ja myyntipäällikköä.

– No, viesti meni perille. Kotoa tuli astetta kovempi palaute, Reinikainen jatkoi.

Reinikainen ja Puukila olivat tuolloin uutispäälliköitä, Hurme myyntipäällikkö.

Teksti ja kuvat: Eeva Palojärvi

 

---