Maakuntaneuvos Kimmo Kajasteelta sain Uusi Suomi 100 vuotta juhlaseminaarissamme lahjaksi hienon tarran.

11 | 2019

PUHEENJOHTAJAN PALSTA: Kohtaamisia

Kun astuu kotiovesta ulos, elämä sykähtää uuteen lentoon. Kohtaamisista tulee konkreettisempia kuin kirjoituspöydän takana istuessa, puhelimeen puhuessa tai seikkaillessa sosiaalisessa maailmassa somettumassa.

Syyskuisessa Uusi Suomi 100 vuotta juhlaseminaarissa tapasin maakuntaneuvos Kimmo Kajasteen. Hän oli saapunut tilaisuuteemme Porvoosta ja tuonut mukanaan muistoja Uuden Suomen matkan varrelta. Tunsin olevani arvostettu, kun sain häneltä Uuden Suomen kookkaan tarran (9 x 20 cm) ”Pysy turvallisesti oikealla.” (ks. kuva). Kiitos! Minullakin on joukko vastaavia muistoja lähinnä Uusi Suometar -nimisen perheosaston ajoilta. Joka viikko saunoessani istahdan pellavaisen laudeliinan päälle, jonka päihin on painettu teksti ”Uusi Suomi pyyhkii parasta pintaa.”.

Freelancer journalistin ja matkojenjärjestäjän Jukka Soisalon-Soinisen kanssa tapasimme Ekbergin kahvilassa aiheena Puola ja Mannerheim. Jukka oli jokunen vuosi sitten matkanjohtajanamme Puolassa – ja jo silloin hän kertoi tutkimuksistaan, jotka liittyivät marsalkka Mannerheimiin, joka Jukan mukaan vietti parhaat vuotensa Puolassa. ”Palattuaan tutkimusmatkaltaan Kiinasta Mannerheim sai vuonna 1909 komentoonsa 23. Vladimirin ulaanirykmentin Minsk Mazowieckissa lähellä Varsovaa. Vuonna 1911 hänen toiveensa toteutui ja hänet nimitettiin Varsovaan Hänen Majesteettinsa Keisarin henkivartioston ulaanirykmentin komentajaksi. Keisari Nikolai II:n vieraillessa Puolassa Mannerheim sai arvostetun nimityksen ’kenraaliksi keisarin seurueeseen’.” Kiinnostavaa – ja enemmänkin Jukka on valmis kertomaan, joko matkalla tai jossakin SSL:n tilaisuudessa.

Vieraillessamme Kotkan Merikeskuksessa minua kohti käveli keinuvin askelin Sampo Halttunen. Hän esittäytyi tuntemattomaksi merimieheksi ja ryhtyi kertomaan tarinaansa. Myöhemmin hän lähetti A4 liuskan, joka alkaa näin: ”1970 olin 15-vuotias poika ja lähdin suoraan peruskoulusta merille. Olin saanut viettää hyvän nuoruuden ympärilläni useita esimerkillisiä ihmisiä. Papat, isä ja äiti ja lukuisia isän ikäisiä miehiä…” Tarina jatkuu luettelomaisesti m/s Suvettaresta m/s Doorikseen. Sampo kertoo säilyttäneensä kaiken merimiesmateriaalinsa aina palkkakuitteja myöten. Mutta miksi hän oli kiinnostunut meistä sanomalehtimiesliiton jäsenistä? Syy selvisi pian: Sampo etsi materiaalilleen kirjoittajaa, tarinoilleen kokoajaa – dokumenteilleen kotia. Nyt kysynkin – olisiko jollain meistä kiinnostusta tutustua paremmin ”tuntemattomaan merimieheen”? Jos on, niin viesti minulle (maarit.tyrkkö@gmail.com), välitän yhteystiedot ja skannaan tuon A4:n.

Helsingin Kirjamessuilla rohkaisin mieleni, kun Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen käveli vastaani. Siellä sanojen ja sananvapauden keskellä mieleeni tuli, että meillä on paljon yhteistä. Vaihdoimme yhteystietoja ja muutama päivä sitten Sirpa vastasi ”huutooni”. Mitäpä jos järjestäisimme yhteisen tilaisuuden! 

Ps. muistakaa kurkistaa BLOGI-sivulle – ja muistakaa ilmoittaa sihteerille (sihteeri@sanomalehtimiesliitto.fi), jos yhteystietonne muuttuvat.

Maarit Tyrkkö

Jaa artikkeli
Takaisin etusivulle

Kirjaudu sisään