On lomailtu leppoisasti oleillen ja sukulaisia sekä ystäviä tavaten – ja on osallistuttu kesätapahtumiin eri puolilla Suomea. Sääkin on vaihdellut sopivasti. Kaikkia vaatteita lämpimistä villapuseroista kevyisiin kesämekkoihin on tarvittu.

Oman kesäni yksi kohokohdista oli viikko Savonlinnassa. Se alkoi Kerimäen kirkosta, missä kuultiin Mozartin A-molli messu. Tämä Suomen suurin puukirkko on aina ollut lähellä sydäntäni, onhan siellä Kangasalan urut. Onnistuin myös saamaan liput La Scalan oopperavierailuun ja pääsin aplodeeraamaan Rosvoille. Sisäänkäynnissä tapasin ”Ritvan”, joka oli lukenut Kekkos-kirjani – ja kyllä sekin toi mielihyvää. Niin pieni on ihminen…

Heti alkuun on myös mainittava kesänäyttelyt, kesäkirjat ja ihanat kesän kukat, koko luonto. Uutisvirtakin kuohahteli ja oli aivan pakko kurkistella tapahtumia iPadista, kun paperilehteä ei ollut lähettyvillä.

Monen muun tavoin todistin elämän kaarta: kohdalleni osuivat kahdet hautajaiset ja yhdet häät. Niiden välissä olivat kaste- ja rippijuhlat sekä muutamat syntymäpäivät ja hyvin monet nimipäivät.

Koska talviturkin heittäminen ei onnistunut suunnitelmista huolimatta juhannuksena, se siirtyi elokuun alkuun ja toteutui vasta Raumalla, pitsin ja meren kaupungissa.

Kesään kuuluvat myös sukulaisvierailut. Tein ystävieni kanssa retken lapsuuteeni ja nuoruuteeni eli ajelimme Kangasalle. Aamukahvit juotiin serkkuni Torsti Tulenheimon luona, poikettiin hautausmaalla ja käytiin Kangasala-talon Kimmo Pyykkö museossa. Siellä oli mummulani vieressä asuneen taiteilijan, Einar Ilmonin näyttely ja esillä muun muassa äidistäni ja hänen nuoremmasta sisarestaan tehdyt öljyvärimaalauksen vuodelta 1923. Näyttely on auki syyskuun alkuun, jonka jälkeen vuorossa on Riitta Nelimarkan värikäs paletti. Kangasalan retki jatkui: serkkuni Minna Apajalahti tarjoili mummulassa lounaan, sen jälkeen poikkesimme isäni huoneeseen Kangasalan Lepokotiin ja iltapäiväkahvit joimme pikkuserkkuni Markku Meurmanin isännöimässä Liuksialan kartanossa. Vuonna 2021 tulee täyteen 200 vuotta siitä, kun kartano on ollut Meurman-suvun hallussa. Lopuksi kävimme katsomassa uutta elämää: Tuija Liljan kauniita, siroja varsoja.

Näillä eväillä on hyvä suunnata syksyyn.

Reippain mielin

Maarit Tyrkkö