Kohta saamme hyvää lisää: sateen ja myrskysään jälkeen aurinkoa ja lämpöä, lisää kukkia, lisää pörriäisiä, koko puutarhan. Vähitellen myös ovet avautuvat ja pääsemme tapamaan toisiamme. SSL:n kesäretki on tiistaina 24. elokuuta ja työryhmä on luvannut paljon hyvää. Kohteena on Syväranta, jonne aikoinaan lehtimiehet pääsivät lepuuttamaan hermojaan, kiitos Onni V. Tuiskun.
Moni meistä on jo saanut koronarokotteen, toisenkin, ja sekin lisää uskoa tulevaan.
Entä mitä jäi taakse? Kansallisarkistossa vieraili turkulainen tutkija Heidi Kurvinen, jonka Jyrki Vesikansa oli ystävällisesti ”usuttanut” luokseni. Heli halusi tietää millaisia juttuja Uudessa Suomessa oli vuonna 1978 ja 1979, kun olin vetämässä silloin perustettuja perhesivuja eli Uutta Suometarta. Ensimmäiset sivut ilmestyivät 15. huhtikuuta. Uskottiin, että perheille ja erityisesti naisille suunnatut omat sivut toisivat lukijoita ja mainoksia.
Uusi Suometar ilmestyi ahkerasti, sanomalehti nieli tekstiä ja kuvia. Aiheita ja palstoja oli runsaasti kirjavieraista puutarhaan ja keittiöön, mainiota seurapiiri-Seebraa unohtamatta. Oli myös sisustusta ja englannin kielinen palsta, maaherratkin haastettiin vuorotellen kehumaan omaa maakuntaansa – ja houkuttelemaan kesämatkailijoita.
Heti ensimmäisessä numerossa aloitti pakinansa Kauppalehden päätoimittaja Arto Tuominen, jonka Eeva Danielsson oli napannut avustajaksemme. Arto soitti hiljattain SLL-asioissa ja kerroin hänelle ilouutisena, että pöydälläni arkistossa on parhaillaan ”Perheenisän päiväkirja” eli hänen ”rakkaan päiväkirjansa merkintöjä”. Ensiksi tämä perheen isä kauhistui, sitten uteliaisuus voitti ja puhelun edetessä alkoi kuulua houkuttelevia kutsuja herkkupöytien ääreen, jos vain voisin kopioida hänelle joitakin tekstejä. ”Ei muuten, mutta pojat voisivat lukea, miten hyvä isä heillä on!” Tarkistin tilanteen – ja todellakin: Arto Tuominen oli lukemani perusteella isistä parhain. Saapuessaan illalla väsyneenä raskaasta lehtimiehen työstään, hän valmisti pojilleen Sakulle ja Aksulle iltapalan, huolehti poikien hampaiden pesusta ja luki heille iltasadun!
Kerran päätoimittaja joutui varamaan perheen isän hommiin aikaa keskellä Kauppalehden hektistä uutispäivää. Hän ilmoitti ”tärkeästä kokouksesta” ja syöksyi hakemaan poikaansa. Ohjelmassa oli molempien elämän ensimmäiset naamiaiset. ”Ajaessani ehdin ajatella, että erona on vain se, että hän aloittaa 32 vuotta aikaisemmin. Naamiaiset nelivuotiaana ja seurakunnan tiloissa. Minä jouduin vielä 12-vuotiaana menemään pyhäkouluun ihan tavallisella paidalla ja polvihousuilla. Niin se maailma muuttuu aksuseni.”
En paljasta enempää. Eihän sitä tiedä, mistä perheenisän päiväkirjoja seuraavaksi lukee – onko suunnitteilla opaskirja, romaani vai peräti muistelmat.
Sen kuitenkin voin kertoa, että 16. kesäkuuta 1978 Tuomisen perhettä kiusasi, ”kun kaikki koko ajan kysyvät, mihin me menemme kesälomalla. Me kun emme mene mihinkään! – Saku sen sijaan sitäkin enemmän.” Yksitoistavuotias poika ei voi jättää jalkapalloaan yksin… ja perhe ei voi jättää poikaa yksin…
Kivaa kesäkuuta, hauskaa heinäkuuta ja erinomaista elokuuta. Tavataan pian.
Maarit Tyrkkö
