Kello 12.15 ohjasi Sanna Vesikansa isänsä parvekkeelle. Pihalla odottivat jo kuorolaiset: Margit, Tuula, Leena, Veikko, Tapani ja Marketta kädessään päivänsankarin juuri painosta tullut väitöskirja.

10 | 2021

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Torstaina 28.10. oli salaisuuksien ja yllätyksien päivä

Hyvissä ajoin ennen lokakuun loppua SSL:n johtokunta ryhtyi suunnittelemaan yllätystä kunniapuheenjohtaja Jyrki Vesikansan syntymäpäivän lähestyessä. Taustalla oli tieto, että varsinainen 80-vuotisjuhla liittyy kiinteästi marraskuun väitöstilaisuuden karonkkaan.

Halusimme kuitenkin muistaa päivänsankaria oikeana päivänä ja laulaa hänelle serenadin pihalla. Mietimme jotakin erilaista ja ideoimme onnittelukäynnin Jökölle rakkaaseen partiohenkeen. Päätimme laulaa hänelle tutun ”Meill on metsässä nuotiopiiri…”.

Pirjo Nuotio lupasi selvittää Jökön aikataulun tuona päivänä – ja muutenkin järjestellä ja varmistella asioita hänen Sanna tyttärensä kanssa. Solmittiin salaliitto! Minä otin puheenjohtajana tehtäväkseni vahvistaa ”Nuotiopiiri-kuoroa” muutamilla SSL:n jäsenillä. Pyrkimyksenä oli saada nuotion ympärille noin kymmenen hengen moniääninen joukko.

Ihanneaika, kello 17, ei sopinut, joten vierailukäynti tehtiin keskellä päivää. Ohjelman mukaan kokoonnuimme Käpylässä, Väinölänkadulla, Jökön ja Päivin kotitalon päädyssä kello 12 – niin ettei meitä nähty ikkunoista. Kun harjoittelimme, Pirjo piti komentoa, ettei ääni kuulunut niin kovaa, että salaisuus olisi paljastunut. Hänen assistenttinaan oli kaksi miestä: kitaramies Kauko Skyttä ja Reijo Markku, joka toimi nuotion rakentajana, sytyttäjänä ja vartijana.

Nuotion lisäksi mukana oli ”metsäjuomaa” eli omenamehua ja tietenkin meiltä kaikilta – myös sinulta – onnittelukukat. Nekin nuotio-henkiset!

Nuotiokuoro valmiina: kitaramies Kauko, Maarit, Pirjo, Tuula, Nina ja kukkien kanssa Heljä.

Kello 12.15 marssimme parvekkeen alle – Vesikansat asuvat ensimmäisessä kerroksessa. Samanaikaisesti Sanna johdatti isänsä parvekkeelle ja hetken kuluttua sinne saapuivat myös Päivi, syntymäpäiväsankarin sisar ja Sannan poika.

Nyt kaikki oli valmista johtokunnan vahvistetun ”Nuotiopiiri-kuoron” ensiesitystä varten!

Ja hyvinhän laulu sujui. Ainakin omasta mielestämme, kitaran osuus oli tärkeä – ja nuotiokynttilä loi sekin tunnelmaa. Vaikka tilaisuuteen oli varauduttu printtaamalla sanoja, niitä tuskin tarvittiin. Päivänsankarikin liikuttui kanssamme ja innostui lopuksi johtamaan viimeistä säkeistöä parvekkeelta!

Näin sujuu sankarilta kuoromme johtaminen. Video: Maarit Tyrkkö

Ja kun himenee hiipuva hiillos, ja kun lankee lauha yö, viime laulussa harras soi kiitos, Pyhän Yrjön kutsuu työ.

:Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa, kun laulumme yön yli kiirii, ja kun hongat huminoi:

Kuvat kertokoot puolestaan iloisesta kohtaamisesta tuona salaisuuksien ja yllätyksien päivänä.

Vasemmalla ”kaksi nuotiota”, oikealla Risto Kunnas ojentaa omenajuomaa Jökölle, Päiville ja Sannalle.

Maarit Tyrkkö

kuvat: Matti Laitinen, Veikko Löyttyniemi ja Maarit Tyrkkö


HUOM! Tekstissä linkit on merkitty sinisellä värillä. Klikkaamalla niitä pääset lukemaan lisää aiheesta.

Jaa artikkeli
Takaisin etusivulle

Kirjaudu sisään