Ajan tavanomaiseen tapaan Vuorinen aloitti uransa 1949 harjoittelijana Armas Viitasalon valokuvaamossa. Täältä hän siirtyi Olympia-Kuvaan sekä Sanoma-konsernin perustamaan Lehtikuvaan.

Uudessa Suomessa Vuorinen aloitti lehtikuvaajana 1957. Päätoimittaja Eero Petäjäniemi oli alkanut uudistaa lehteä ja käydä vastahyökkäykseen levikissä kolminkertaisen etumatkan saavuttaneen Helsingin Sanomien suuntaan. Perustettu Uuskuva-yksikkö oli tässä keskeinen.

Vuorinen ja muut Uuskuvan nuoret kuvaajat modernisoivat kuvajournalismia. Aitouteen pääsemisessä auttoi kuvaustekniikan parantuminen. Vuorinen voitti 1968 Lehtikuvaajien kesäkuun kuvakilpailun.

Alusta asti Vuorinen kuvasi myös 1980 perustetulle Iltalehdelle. Kun talon kuvaajat jaettiin 1980-luvun lopulla, Vuorinen siirtyi täysin Iltalehteen jatkaen siellä eläköitymiseensä saakka. Sen jälkeenkin hänellä oli kuvauskeikkoja.

Kuvattaville Vuorinen oli huomaavainen, mikä loi heissä luottamusta. Pääministerinä Urho Kekkonen kutsui Vuorisen jopa Kesärannan saunaan. Muiden kuvaajien kanssa hän oli kollegiaalinen. Jos jonkun kuvaus epäonnistui, kilpailijalle lainattiin negatiivi.

Myös työyhteisössä Vuorinen oli kannustava jäsen, joka ei valittanut turhasta. Hänen mukaansa ”julkaistu kuva oli hyvä kuva. Siitä tuli liksaa”. Vuorinen osasi silti pitää puolensa vaikkapa matkalaskuissa – mutta silloinkin kohteliaasti.

Vuorisen kuvia käytetään edelleen runsaasti. Häntä jäivät kaipaamaan vaimo ja muut sukulaiset.

Jyrki Vesikansa

Vuorisen työtoveri ja ajoittain esimies

Museoviraston journalistisista kokoelmissa on julkaistu lokakuussa 2018 neljä lyhytvideota, joissa Mauri Vuorinen muistelee työtään.