Tapasimme feministi, kirjailija ja toimittaja Eveliina Talvitien vuonna 2018, jolloin SSL järjesti Viron 100-vuotisjuhlan merkeissä matkan Tallinnaan. Telliskiven kaupunginosaan vanhaan puutaloon kotiutuneella kirjailijalla oli tuolloin työn alla esikoisromaani Kovakuorinen (Into 2019).
Talvitien viimeisin teos Vanha nainen tanssii ilmestyi vuoden alussa, ja näyttävän HS-aukeaman (27.12.) jälkeen teos ponkaisi Helmet-kirjaston varatuimpien tietokirjojen ykköseksi. Kirjan kantava idea sai kipinän Talvitien 50-vuotissyntymäpäivän tiimoilla.
Tanssin metafora kulkee läpi teoksen, niin valokuvaajapuoliso Jyri Pitkäsen liikettä vangitsevissa valokuvissa kun kirjailijan omakohtaisessa pohdiskelussa, johon hän nivoo haastattelemiensa naisten elämäntarinoita kulttuurihistorialla maustettuna.
Talvitien oman elämän varhaisimmissa tanssillisissa tuokiokuvissa vilahtaa kolmekymppinen yksinhuoltajaäiti, joka yövuoron jälkeen uupuneena tanssi itsekseen radiosta kajahtaneen Tuula Amberlan Lulun tahdissa sekä kirjailija itse pikkutyttönä. Lihasmuistissa on, miten lennokas grand jeté tanssikoulun kevätnäytöksessä huipentui rähmälleen kaatumiseen.
Porilaista komiikan tajua
Kirjaan haastateltuja yli viisikymppisiä tanssivia naisia ovat Pirkko Arstila, Pirkko Lahti, Marketta Mattila, Leena Pasanen, Raisa Rauhamaa, Ann Selin, Seela Sella, Anu Sinisalo, Ervi Sirén, Laila Snellman ja Katariina Souri.
Ikääntynyt nainen -eufemismin sijaan Talvitie kirjoittaa suoraan vanhoista naisista.
Olisiko jo aika antaa arvo vuosien kerryttämälle hiljaiselle tiedolle, kuuluu viesti.
Käsite ”vanha nainen” ei silloin tarkoita näkymättömyyden mustaan aukkoon katoamista, vaan pikemmin suvereenia kykyä määritellä itse itsensä.
”Mä en ole mikään seniori enkä mikään hörönlörö. Olen vanha ihminen”, täräyttää Seela Sella, 83.
Nalle Puhin Nasun tai Adolf Hitlerin rooliin solahtavalle näyttelijälle ei elämänkokemuksen tuoman resilienssin ansiosta ole rajaa sille, mitä voi näytellä. ”Kaiken ikäiset Seelat on mun sisällä.”
Tanssitaiteilija Ervi Sirén sanoo saman hiukan toisin: ”Kaikki elämämme tapahtumat ovat kehossamme.”
Eveliina Talvitie heittää omaa persoonaa mukaan haastattelutuokioihin. Haastateltaville on ehtinyt kertyä monenmoista elämänkokemusta – kipeääkin – mutta yhtä vahvana juonteena erottuu sukupuolittunutta todellisuutta havannoivan kirjailijan komiikkan taju, jota voisi luonnehtia lämpimän läsnäolon ja porilaisen sarkasmin fuusioksi.
Ei ruutuun, mutta keittiöön
Objektiivisesti ajatellen noin viisikymppinen kirjailija Talvitie ei ole ”vanha”.
Kulttuurisesti asia on toinen. Matka tytöstä tädiksi on lyhyt.
Tämän ohella tiedetään, että paine eläköitymiseen saattaa kohdata vanhenevan naisen ennen aikojaan. MTV:n Kymmenen uutisten ankkurina ja aamutelevision juontajana pitkän uran tehneelle Pirkko Arstilalle ehdotettiin 60-vuotiaana eläkkeelle menoa, viittä vuotta aiemmin kuin mieskollegoille.
Arstila kieltäytyi, mutta hänen ”petolliseksi rakastajaksi” kutsumansa työnantajan saneeraustoimet etenivät toisella raiteella. Päätoimittaja viestitti, ettei Arstila sovi ruutuun, keittiöön kylläkin.
Kun Arstilalla vuoden kokkiohjelman ja sairausloman jälkeen oli ongelmia tietokoneelle kirjautumisessa, kertoi it-tukihenkilö, että hän ei ole enää talon palveluksessa.
Kerroksinen teksti tuo esiin myös monenlaiset ristiriidat, joita vanhenemisen vääjäämättömään etenemiseen liittyy. Sisäistetyt normit ulkonäkövaatimuksineen mellastavat tiedostavan mielen sisällä, vaikka järki yrittää jarruttaa.
Talvitie pohtii, miten satunnainen lehtiotsikko veltostuneesta ihosta yhä saa skrollaamaan esiin korjaavan toimenpideosion, jotta nuorekas hehku palaisi ”…sillä enhän halua näyttää kuivalta ja paperiselta, en halua näyttää kuolemalta, haluan näyttää siltä että täältä tullaan, elämä. Vieläkin.”
Kannen näyttävän tanssikuvan jäljiltä kirjailijan piti parannella lonkkaa pari viikkoa. Viisikymppinen kirjailija yltyi nostamaan jalkaa aina vain korkeammalle, sisäisen 17-vuotiaan tanssijan hoputtamana.
Dallaspullaa tätien kahvikutsuilla
Nuorelta näyttämisen ja näyttäytymisen pakkopaidan sijaan Vanha nainen tanssii -kirja kirittää eri-ikäisiä naisia katsomaan itseä ja muita toisin, hyväksyen ja arvostaen.
Vanha ihminen on monien ikien kokonaisuus.
Talvitie siteeraa Marguerite Durasia, joka seurasi kasvojensa piirteiden muuttumista ”kiinnostuneena, kuin olisi lukenut kirjaa.”
Olen yksi kirjan haastatelluista vanhoista naisista ja siten hiukan jäävi arvioimaan teosta. Lupaan kuitenkin, että Talvitien ajatuspoluilla riittää kiinnostavaa reflektoitavaa Durasin hengessä.
Kirja myös naurattaa.
Minua nauratti taas yhtä paljon kuin vuosi sitten. Silloin kokoonnuimme Eveliina Talvitien ja Raisa Rauhamaan kanssa kahvikupposten ääreen kuin sadun Täti Vihreä, täti Sinipunainen ja Täti Ruskea.
Nostalgisten dallaspullien huuruissa muistelimme vatsa kippurassa muun muassa Ylen mediapajan kuppilaa ja sitä, millaista oli tehdä bulgarialaista avantgardea Suomen yleisradioon.
Teksti: Marketta Mattila
Kirjan voi ostaa kirjana, e-kirjana tai äänikirjana mm. Into-kustannuksen verkkokaupasta.
Haaste – Upeat, vanhat naiset tanssivat – tanssi sinäkin!
Julkaise itsestäsi tanssivideo hastagilla #vanhanainentanssii, jos olet ylpeästi vanha tai haluat joskus sellaiseksi.
Facebook haaste löytyy tämän linkin kautta.
Alla olevalla videolla tanssii kirjan kirjoittaja Eveliina Talvitie.
Jutun kirjoittajan Marketta Mattilan metsätanssi.
Näin tanssi vie haastateltuja ja naiseksi syntynyttä, pientä tyttöä nimeltään Ruut.
