Ulla-Maija Paavilainen on tehnyt pitkän uran journalistina useissa sanoma- ja aikakauslehdissä ja julkaissut useita romaaneja.

Uutuuskirja: Hyvä tyttö

Liittomme jäsenen Ulla-Maija Paavilaisen Hyvä tyttö (Otava 2019) avaa lehtimaailmaan sijoittuvan romaanisarjan. Hyvä tyttö on 1980-luvun taitteen henkeä uhkuva tarina lehtitalon vahvoista naisista – nuoresta tulokkaasta, nousukiidossa olevasta pomosta ja syrjäytetystä matriarkasta. Se kuvaa lehtimaailmaa, mutta myös vallankäytön ja juonittelun sävyttämiä ihmissuhteita.

Miten yhdistät uudessa kirjassasi faktaa ja fiktiota?

Faktaa ovat monet kirjan päähenkilön Auran työkokemukset, kuten kirkkopalo, haastattelutuokiot ja syntymäpäivät.

Kaikki muu onkin sitten fiktiota, jolla on fiktion valtuudet. Uusi Sanoma -niminen lehti ei tarkoita Uutta Suomea eikä Helsingin Sanomia, vaikka joitakin yhtenevyyksiä saattaa löytyäkin, kuten lehden olemassaolon kamppailu. Moni on halunnut löytää tuttuja hahmoja, mutta valitettavasti kukaan ei ole päässyt omana itsenään kirjaan. Henkilöt ja tapahtumien kulku ovat täyttä fiktiota: en ole ollut historialle uskollinen. Laitoin asiat blenderiin ja sekoitin smoothieksi, joista syntyi Hyvä tyttö -niminen romaani.

Muistelmien aika on ehkä sitten joskus.

Onko kirjasi päähenkilö Aura ”sukua” sinulle itsellesi?

Hän on aika paljon sukua. Tulin itse pöllämystyneenä ja sinisilmäisenä maalaistyttönä Helsinkiin. Uskoin kaikesta pelkkää hyvää ja pohdin omaa paikkaani. Kirjoittaessani en kuitenkaan ole koskaan pelännyt.

Olet kirjoittamassa trilogiaa – onko tapahtumapaikkana loppuun asti toimitus/ kerrotko mediasta/ miten avaat journalistin maailmaa ?

Tapahtumapaikkana on fiktiivinen mediatalo ja mediamaailma, monet mutkikkaat koukerot, ihmissuhteet ja persoonat, jotka eivät näy lehtien lukijoille, mutta vaikuttavat median sisällä.

Millainen on työpäiväsi?

Jaan aikani nykyisin mediatöiden ja vapaan kirjoittamisen välillä. Aloitan kirjoittamisen aamiaisen jälkeen. Iltapäivällä käyn joko punttisalilla tai lenkillä ja teen haastatteluja. Illalla on vuorossa uusi kirjoitusrupeama. Rytmi on sama ympäri vuoden, paitsi matkoilla, jolloin lähinnä editoin.
Fiktion kirjoittaminen sujuu parhaiten maaseutukodissa.

Osaatko pitää dead linesta kiinni?

Pidän aina kiinni deadlineistä, mieluummin olen etuajassa. Olen erehtynyt kerran dediksestä, kun olin merkinnyt Avun kolumnin dl:n väärin kalenteriin. Häpeän asiaa yhä.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?

Se on viisivuotiaasta lähtien ollut lukemisen rinnalla elämäni tärkeimpiä asioita. Kirjoittamisen kieltäminen olisi hengittämisen kieltämistä.

Millaisia muistoja ensimmäinen kirjasi sinussa herättää?

Ensimmäisen kirjani kirjoitin 14-vuotiaana Kauppiaitten Kustannuksen Kontakti-sarjaan. Se herätti uskon siihen, että voisin kirjoittaa myös työkseni. Fiktio vain joutui odottamaan uutta tulemistaan noin 40 vuotta, kun työ toimittajana lumosi ja vei voiton.

Haastattelu: Maarit Tyrkkö  

Kirjan voi ostaa Otavan verkkokaupasta.  


Jaa artikkeli
Takaisin etusivulle