"Jokainen sukupolvi kokee elävänsä merkittävää aikaa, suorastaan käännekohtaa."

Riemuylioppilaan juhlapuhe

Liittomme jäsen Tapani Ruokanen puhui Lyseonpuiston lukion ylioppilasjuhlassa Rovaniemellä 29.8.2020.

Arvoisat rehtori Osmo Huhtala ja apulaisrehtori Anu Turunen
Kunnioitetut opettajat, koko koulun henkilökunta
Hyvät koulutoverit, nykyiset ja entiset lyskalaiset
Juhlavieraat!  

Tuon teille terveiset Lyskan ylioppilailta vuonna 1970. Me muutamat vanhat kellertyneissä ylioppilaslakeissamme juhlimme tänään teidän kanssanne. Me vietimme ylioppilasjuhlaa 50 vuotta sitten. Siis juuri äsken. Puoli vuosisataa on kulunut. Terveiseni taipaleelta teille on se, että kaikenlaista tulee, iloa ja murhetta, pyytämättä ja yllättäen, mutta myös oman toiminnan seurauksena. Elämä kantaa ja vie eteenpäin. Uskokaa pois – hyvät ajat ovat edessä, myös tämän kevään jälkeen, kuten olette jo itsekin kokeneet!

Tämä päivä, ylioppilaaksi tulon hetki, on yksi elämän parhaista päivistä, ellei peräti paras. Miksi? Ylioppilaana ihminen on viisaimmillaan ja vapaampi kuin koskaan sitä ennen ja sen jälkeen. Ylioppilas kokee täyttymyksen: olen saavuttanut päämääräni, se on tehty. Mahtava tunne. Iloitkaa ylioppilaaksi tulemisesta – olipa älliä tai ei! Takana on tarkasti säädelty, vuosia kestänyt opintojakso, jossa oli melko vähän vapauksia.

On kuin vapautuisi kahleista – tiilenpäitä lukemasta, kuten me lyskalaiset olemme sanoneet. Vanhempien ja opettajien kontrolli on päättymässä ja itsenäinen elämä alkamassa. Ylioppilaat ovat laulaneet perinteisesti keskiaikaisen juomalaulun sävelin ja sanoin: ”Gaudeamus igitur, iuvenes dum sumus!” (Riemuitkaamme, olemmehan nuoria, vielä on suonissamme tulta.) 

Tähän asti on voinut aina palata kouluun, täydentää ja paikata opintoja, jatkaa siitä mihin on jäänyt. Tilanne muuttuu. Nyt avautuu aikuisuus. On tehtävä itse päätöksiä, minne lähtee. 

On kyettävä joustamaan, etsimään vaihtoehtoja, jos ei heti tärppää. Ja yrittämään uudestaan, jos tahtoo saavuttaa tavoitteensa. Päätökset vievät johonkin, paluuta alkuun ei ole, tie vie eteenpäin.

Uusi vastuu voi pelottaa. Älkää pelätkö. Ette ole yksin, rinnalla ovat ystävät, vanhat ja uudet, joita ette vielä tunnekaan. Varustuksena on oma vahvuutenne, jota olette kouluvuosina kasvattaneet, tietonne, taitonne ja älynne. Voitte luottaa niihin – siis itseenne. Vapaus alkaa,  oman tulevaisuuden rakentaminen. 

Muistatte tämän päivän vanhoina: silloin oli koronakevät ja suuri epävarmuus, myös ylioppilaskirjoitusten keskellä. Mutta valkolakki saavutettiin. Digitalisaatio ja etätyö harppasivat, globalisaatio painoi jarrua. Sinä kesänä matkailijat löysivät Koti-Suomen ja Valko-Venäjällä kapinoitiin. Yhdysvalloissa oli kova presidentinvaali. Suomessa nuorten naisten hallitus johti maata ja persut galluppeja. Suuria ulkoilmatapahtumia ei saanut järjestää ja halailu kiellettiin.

Jokainen sukupolvi kokee elävänsä merkittävää aikaa, suorastaan käännekohtaa. Useimmiten näin myös on. Niin mekin elimme täällä Rovaniemen yhteislyseolla. Meille ylioppilasvuosi 1970 toi ensi kertaa Ruisrockin ja Loton. The Beatles hajosi, Vietnamin sota jatkui presidentti Nixonin johdolla. Eduskuntaan tuli nappulaliiga, Pertti Salolainen, Erkki Tuomioja, Erkki Liikanen ja Paavo Väyrynen. Miss Suomeksi valittiin Lyskan oppilas, luokkatoverimme Merja eli Ursula Rainio. Samana vuonna 1970 syntyi tuleva missi Tanja Karpela.

Maailma on täysin muuttunut puolessa vuosisadassa. Mutta yksi ei ole muuttunut, ihminen itse. Läppärin valohämyssä näppäilee suunnilleen sama olento kuin mietiskeli kauan sitten luolansa edessä nuotion kajossa. Ihminen muuttaa voimakkaasti ympäristöään, mutta muuttuu itse hitaasti, jos ollenkaan. Siksi vanhat perustotuudet, monet arvot ja käsityksemme oikeasta ja väärästä pysyvät.  

Joku teistä tämän vuoden ylioppilaista päivittelee 50 vuoden kuluttua ajan kulumista. Ehkä hän muistuttaa kuinka historian isossa kuvassa on ajankohdan suuristakin vaikeuksista huolimatta sittenkin selvitty eteenpäin. Silloinkin aistitte jotain, mikä kantaa, on pysyvää. Muistatte Lyskan henkeä, joka täällä leijuu ja pesii sukupolvesta toiseen, siirtyy niin opettajiin kuin oppilaisiinkin. Opetuksen sisältö kehittyy ja muuttuu, mutta tuo mystinen koulun henki ei häviä. Mikä se on?

Se on sitä, että Lyskan opetus on kunnianhimoista ja korkeatasoista. Opettajat kilpailevat siitä, että koulun hyvä maine pysyy ja kasvaa. He panevat opiskelijat rakentamaan sitä. Opettajilla on käytettävissään vain opiskelijansa. Ja sen olette tunteneet nahoissanne. Te olette opettajanne ylpeys. Koulussamme ovat tiedon lisäksi korkeassa kurssissa arvot, joista rakentuu kulttuuri. Kansainvälisyys on korostunut, kun teitä on kasvatettu kohti koulumme asettamia tavoitteita: kasvatuksen päämääränä on ollut hyvä, tasapainoinen, sivistynyt ja osaava ihminen.

Olette keränneet täällä sivistyksen ikuista pääomaa. Käyttäkää ja lisätkää sitä niin opitte selviämään tulevissa tilanteissa, uskallatte toivoa, tehdä työtä ja rakastaa. Siitä kasvaa viisaus ja kohtuullisuus. Teidän tietonne, älynne ja taitonne on toivon merkki. Muistakaa myös, että viisas ei joudu tilanteisiin, joista älykäs selviää miten kuten.

Pois tietämättömyys, moukkamainen typeryys, lyhytnokkainen itsekkyys ja tuhoisa pahanilkisyys, siis sivistymättömyys! Jokaisen sukupolven on käytävä taistelu itse itsessään. Ihmisyyttä ei saa perinnöksi työtä tekemättä. Sivistys on jokaisen itse rakennettava itselleen. Toisaalta: sivistystä ei voi riistää koskaan häneltä, joka sen on kerran saavuttanut. 

Suuret kysymykset odottavat ratkaisuaan: ilmastokysymys, elollisten olentojen välinen oikeudenmukaisuus, rauha ja luomakunnan eheys. On mahdollista toimia yhteiseksi hyväksi niin kauan kuin elää. Edessänne on erilaisia tehtäviä, ammatteja ja uravalintoja – aina jotain uutta. Jokainen päivä on jäljellä olevan elämän ensimmäinen. On mahtavaa elää!

Opettajien tehtävä oli saada teidät seisomaan omilla jaloillanne, jotta voitte kulkea itse, ohjautua sisältäpäin, valita oikein, kantaa vastuuta, uskoa hellittämättä tulevaisuuteen, vaikeuksienkin keskellä, rakentaa yhdessä isänmaata ja tätä sinistä planeettaa, elämää, joka sykkii avaruuden mustassa tyhjyydessä. Emme tiedä, onko elämää muualla, mutta täällä sitä on. Ja se on vastuullamme. Toiminta hyvän ja oikean puolesta on ihmisyyttä, elämää, jolla on tarkoitus ja merkitys, vahvuutta, joka kestää yksinäisinä hetkinä ja jatkuvan muutoksen keskellä. Iloitkaa elämän lahjasta! Se on ainutkertainen. 

Oma kouluaika on jokaiselle muistorikas – varsinkin jälkeenpäin, kun ikävät jutut ovat jo painuneet ajan virtaan. Koulu varustaa ja lähettää teidät tulevaisuuteen.  Koulullamme on monia tunnettuja ja arvostettuja entisiä oppilaita eri aloilla. Eräät urheilijat ovat maailmankuuluja. Kuitenkin kullekin riittää se, että tekee parhaansa. Se riittää. Muistakaa: se riittää.

Erityisen kunnian ja kiitoksen saavat he, joiden nimet ovat tuolla selkäni takana marmorilaattaan kaiverrettuina: pro Patria, isänmaan puolesta nuorena elämänsä uhranneet koulutoverimme. 

Hyvät uudet ylioppilastoverit, kaukokatseiset esivanhempamme perustivat koulumme vuonna 1908. He halusivat antaa parasta lapsilleen, avata tiedon ja sivistyksen lähteet uudelle sukupolvelle. Koulun perustamista vastustettiin. Senaatin, Helsingin herrojen, mielestä korkeaa opetusta ei syrjäseudulla tarvittu. Oppikoulu oli siis perustettava yksityisin varoin. Ja niin tapahtui. Tarvittiin lujaa tahtoa – kuten taas tänään.

Uskalla luottaa tulevaisuuteen niin maailma kehittyy parempaan suuntaan. Rohkene luottaa ihmiseen, vaikka pettymyksiä tulee. Tänään elämme hyvässä maassa ellei peräti maailman parhaassa. Suomi on hyvä, koska sen eteen on tehty lujasti töitä. Olosuhteemme ovat vaikeat, ilmasto tyly, geopoliittinen asemamme ongelmallinen idän ja lännen rajalla, samalla kaukana kaikesta. On kyettävä sietämään epävarmuutta. Maailman rikkauksia on täällä vähän. Köyhyys, nälkä ja kurjuus on kovin lähellä meitä, muutaman sukupolven päässä. 

Hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden rakentaminen, sivistyneet olot ja rauha ovat olleet isiemme ja äitiemme suuria näkyjä. Teidän on huolehdittava, että perintö siirtyy teidän jälkeenne uusille ihmisille yhtä hyvänä tai parempana. Maailma näyttää sekavalta, mutta meillä suomalaisilla on uskomaton sosiaalinen pääoma, jota ovat rakentaneet yhteiset kokemukset, yhteiset arvot ja käsitykset oikeasta ja väärästä. Ne kestävät maailman muuttuessa, koska arvomme ovat universaaleja, yleispäteviä ja kansainvälisiä.

Muu maailma ihailee ja arvostaa Suomea. Yhteiskuntamme perusta on terve ja luja. Kansalaiset ohjautuvat sisältäpäin, oikeista arvoista, kaveria ei jätetä. Suomi on hyvä maa. Tehkää te siitä vielä parempi.

Ihminen elää jännitteessä, joka syntyy vapaudesta ja vastuusta. Nyt te uudet ylioppilaat alatte ratkoa vapauden ja vastuun pulmia. Te kykenette siihen. Tarvitaan molempia, vapautta ja vastuuta. Niiden välille on luotava toimintatapa, joka on kestävä, siis elämän puolesta. Niin kuin Lyskalla tehdään. Te olette saaneet hyvän perinnön ja sopivat varusteet hyvään elämään.

Uudet ylioppilaat, sallikaa meidän riemuylioppilaiden onnitella teitä – ja toivottaa hyvää matkaa tulevaisuuteen! Godspeed!

Kuva: Maarit Lakotieva

 

Jaa artikkeli
Takaisin etusivulle

Kirjaudu sisään