Yritin hakea Albanian Belgradin suurlähetystössä viisumia tähän Enver Hoxhan (äännetään Hodsa) hallitsemaan maahan. Lähetystössä minulle naurettiin, kun sanoin selvällä äänellä etunimeni. Tämä ei ollut muuten ensimmäinen kerta, näin kävi jo Kosovossa aikoinaan. ”Kari” näet tarkoittaa suomeksi m…ku.

Matka Albaniaan on paluu menneisyyteen, maahan, joka parhaillaan kompuroi kohti Eurooppaa. Jotkut ovat rikastuneet ja toiset vähemmän vaurastuneet. Korruptio on samanlaista kuin muissakin kommunistisesta diktatuurista vapautuneissa maissa. Albania on EU:n ehdokasjäsen, mutta Naton jäsen se on ollut vuodesta 2008. Tärkeä syy EU:n kannatukselle on mahdollisuus päästä töihin EU-maihin.

Albaniassa on varmaakin bunkkereiden maailmanennätys. Niitä on noin 175 000. Ne rakennettiin Neuvostoliiton ja Balkanin naapurivaltioiden hyökkäyksen varalta. Hienoimmat ovat tietysti Tiranassa, jossa on myös Hoxhan oma bunkkeri.

Autolla pääsee ajamaan välillä hienoja moottoriteitä ja välillä saa väistellä pikkuteiden kuoppia ja lampaita. Yksi turistin ongelma on navigaattorin ja Google-mapsin usein tapahtuva virhetoiminto. Molemmat näyttävät eri paikkoihin hotellia hakiessa. Onneksi paikalliset opastavat ajamalla autollaan edellä kohti hotellia.

Tärkein rantalomakohde on lähellä Kreikan rajaa oleva Sarade, joka on muiden maiden tapaan suuri vähemmän kaunis hotellikompleksi… Voisin jatkaa tarinointia vielä pitkään, mutta SSL:n Albanian matka syyskuun 3.–7. päivä lähenee. Hyvää matkaa kohti omakohtaisia kokemuksia.

Diplomaattisähkeitä ja positiivisia näkökulmia

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut esiin ruman todellisuuden. Presidentti Sauli Niinistö totesikin hyökkäyksen alkamispäivän aamulla osuvasti, että naamiot on nyt riisuttu. Naamioita onkin maalattu kauniilla väreillä jo kauan. Poliitikot, suurlähetystöt, hallitus, media ja yritykset ovat luoneet kuvaa hyvästä maailmasta. Naivismi ja sinisilmäisyys ovat vallinneet. Ikävät asiat on mielellään unohdettu historian roskatynnyreihin.

Pari esimerkkiä, ”Balkanilla on rauhallista”. Suomen suurlähettiläät Belgradissa eivät halunneet nähdä 1980-luvulla monikansallisen Jugoslavian kasvavia jännitteitä ja tulevaa hajoamissotaa. Ylen A-studiossa on ollut monta kertaa asiantuntijana Suomi-Venäjä-seuran entinen puheenjohtaja Heikki Talvitie. Hän oli 1980-luvulla suurlähettiläänä Belgradissa. Hänen mielestään Neuvostoliitto ja Jugoslavia olivat onnistuneita monikansallisia valtioita. Kriittisiä arvioita Jugoslavian tulevaisuudesta ei saisi lähettää Suomeen – vain myönteisiä muistioita. Suurlähettiläs ei halunnut nähdä mitään kielteistä kuten inflaatio, lakot, korruptio ja jännitteet Jugoslavian kansallisuuksien välillä.

Seuraavan suurlähettilään Jorma Inkin mielestä Jugoslavia ei hajoa, vaikka ensimmäiset laukaukset oli jo ammuttu Slovenian rajalla. Ilta-Sanomat sai tästä lausunnosta hienon kokosivun jutun vuonna 1991.

Suomen Bukarestin suurlähettiläs Osmo Kock kertoi suomalaisille tiedotusvälineille syksyllä 1989, että hän oli juuri puhunut presidentti Nicolae Ceaușescun kanssa ja mitään ongelmia Romaniassa ei ole. Toki Timisoarassa oli jo ammuttu mielenosoittajia, mutta tärkeätä oli suurlähettiläälle tuoda esiin myönteisiä uutisia Romaniasta.

Esko Ahon kaveri ja Suomen Moskovan suurlähettiläs René Nyberg järjesti Mihail Hodorkovskin Suomeen tapaamaan pääministeri Matti Vanhasta vuonna 2003. Isäntänä Suomessa oli EVA ja keskustalainen Nokian pääjohtaja Jorma Ollila. Kokous pidettiin Ollilan kartanossa Lahden lähellä. Suurlähettilään tavoitteena oli osoittaa oligarkki Hodorkovskin olevan tuleva Venäjän mahtimies, johon kannattaa pitää yhteyttä. Mutta Venäjällä eivät ruplat ratkaise vaan kuka hallitsee väkivaltakoneistoa. Muutama kuukausi Hodorkovskin Suomen vierailun jälkeen Hodorkovski pidätettiin Siperiassa lentokentällä. Mustapukuiset Omonin miehet veivät Mihailin ja siitä alkoi pitkä vankilareissu. Olisi pitänyt uskoa presidentti Vladimir Putinin varoitus, ettei sekaannu politiikkaan.

Ongelmana saattaa olla ns. diplomaattitauti, jossa lähetystö kertoo Suomeen mieluiten myönteisiä asioita, että asemamaan imago ei heikentyisi Helsingissä.

Ikävistä asioista kannattaa vaieta

Journalismiin kuuluu vähän samanlainen perusta, Hyvät asiat ovat tärkeitä mutta huonoista kannattaa vaieta tai sitten päinvastoin.

Näin naapurissa-ohjelmaa ei ole enää Yleisradiossa. Nyt sille olisi tarvetta. Saisimme oikeaa tietoa Venäjästä. Toimittajien itsesensuuri voi sen sijaan ihan siedettävästi. Toimittajat valikoivat mielellään omia näkemyksiään tukevia ”faktoja” ja jättävät sopimattomat asiat kirjoittamatta. Kylmän sodan Suomi-ohjelmasarja yritti kertoa myös suomettumisen ajasta, mutta se oli valkopesua Ylen omasta suomettamisesta.

Toimittajat sanovat olevansa vallan vahtikoiria eikä vallan puudeleita. Oikeata muutosta vahtikoiran rooliin saa odottaa. HS:n Savonlinna-case ja venäläisten oligarkkien kiinteistökauppojen paljastaminen ei vielä kerro todellisesta muutoksesta vaan siitä, kuinka ilmapiiri on muuttunut. Uskalletaan kirjoittaa Venäjästä kriittisemmin. Jopa ulkomaalaisviraston ja Supon toiminta oligarkkien kansalaisuusasioissa herättää sopulimaisen kiinnostuksen toimittajakunnassa.

Ja ettei Venäjä unohtuisi, vielä pari huomiota. Tiedustelupäällikkö Georgij Alafusoff sanoi HS:n haastattelussa vuonna 2015, että venäläisiä sotilaita ei ole Krimillä. Ne olivatkin vain ”vihreitä miehiä”. Media haastattelee nyt mieluiten sotaa vastustavia venäläisiä mutta ei sotaa kannattavia. Olisi avartavaa kuulla Suomessa asuvan venäläisen tukevan Putinia ja hyökkäystä Ukrainaan. Venäläisten selvä enemmistö tukee Putinia ja sotaa. Tätä ilmeistä tosiasiaa on liian vaikea toimittajien hyväksyä.

KUKA?

Kirjoittaja on työskennellyt Ylen taloustoimittajana, toimituspäällikkönä, vt. sotilasasiamiehenä Belgradin ja Bernin suurlähetystössä, tiedotuspäällikkönä Teollisuuden keskusliitossa ja Metsäteollisuus ry:ssä, EVA:ssa johtajana, erityisasiantuntijana Berliinin suurlähetystössä, Itämeren kaasuputkihankkeen poliittisena asiantuntijana. Hän on myös tietokirjailija.

BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Blogeja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.