”Olenko perseestä?” kysyy Yle Areenaan talletettu nuortenohjelma. Sarja esitellään vetävästi:
”Tämä podcast on hersyvä safe space sinulle, joka ajaudut moraalisten dilemmojen äärelle, kiusallisiin tilanteisiin tai teet valintoja, jotka saavat sinut kysymään itseltäsi ”Olenko perseestä?”
Areenasta löytyvän Viki ja Köpi -sarjan jakson otsikko on ”Teinit on perseestä”, mutta pari vuotta sitten lähetetty dokumenttisarja ”Tytöt 18” kiteyttää vielä jämäkämmin: ”Vittu, että on perseestä olla aikuinen!”
Vakuudeksi sarjan esittelykuvassa istuu kolme elämäänsä kyllästynyttä teiniä, joista keskimmäinen näyttää katsojille keskisormea.
”Perseily” ei rajoitu enää nuoriso-ohjelmiin
”Perseily” ei kuitenkaan enää rajoitu vain nuorisoon tai nuoriso-ohjelmiin.
Ylen ”Pieleen mennyt historia” tukehduttaa vanhemman ja konservatiivisemman kuulijan jo jaksojen alkuesittelyssä:
”Tässä sarjassa tarkastelemme sitä roihuavaa roskistulipaloa, joka on ihmiskunnan historia. Tämä ilmiö, jota joskus kutsutaan edistykseksi, on todellisuudessa ollut tauoton marssi kohti yhä suurempaa kaaosta ja mielipahaa. Nyt kysynkin, miksi ja milloin kaikki alkoi mennä päin persettä, ja mikä tärkeintä: ketä voimme syyttää.”
Sarja on luokiteltu tiedeohjelmiin, mutta saattaa pyrkiä ironiseen tarkastelutapaan, minkä päättelen esittelyjakson viimeisistä sanoista. Syyllisten löytäminen saattaa tuoda hetken helpotuksen vääryyttä mielestään kokeneille, mutta ei yleensä paranna maailmaa.
Jopa tiedelehdeksi itsensä identifioiva Yliopisto-lehti kirjoittaa uutisotsikon: ”Homma kusee”.
Otsikko on sen verran luotaantyöntävä, että normaalioloissa olisin jättänyt jutun lukematta. Selvisi, että ilmaus oli lainaus Ylioppilaskunnan varallisuudenhoitaja Ylvan vastuullisuusraportista.
Kusi-, paska- ja persepuheisiin jämähtänyt nuoriso jatkaa kommunikointia härskeillä ilmaisuilla vielä akateemisessa maailmassakin, koska siitä on tullut heille niin olennainen osa kielenkäyttöä.
Laatulehdissäkin alatyylisiä sanoja näkee sitaateissa, joissa puhuvat tutkijat, poliitikot ja kulttuurikuuluisuudet. Siis se väki, jota kautta aikojen on pidetty sivistyneistönä.
Tämän päivän ”sivistyneistö” tietää, että ”perseellä” saa huomiota ja voi hätkäyttää kerran toisensa jälkeen. ”Perse” ei ole koskaan lattea, vaan kestävästi ”raikas ja rohkea ilmaisu”.
Kieli muuttuu, sanotaan. Toisaalta voi katsoa, että kieli muuttaa maailmaa. On kyse siitä, mitä haluamme viljellä: hyviä tapoja, kohteliaisuutta ja toisten huomioon ottamista vai säätelemätöntä tunteiden purkamista, itsekkyyttä, vihaa ja halveksuntaa.
Vielä 1960-luvulla, kun halusimme ilmaista jonkin asian epämieluisuutta tai kehnoutta, saatoimme puhekielessä sanoa asian olevan ”ihan syvältä”, mutta julkisesti totesimme asian olevan täysin epäonnistunut, mätä tai typerä. Jos asiat menivät pahasti pieleen, ne saattoivat kotikeittiössä mennä ”päin helvettiä”, mutta julkisesti korkeintaan päin mäntyä tai vain arkisesti epäonnistua.
Kainostelu loppui 2000-luvulla
”Perse” oli syvästä sivistymättömyydestä kertova sana, jota kunnon ihminen tuskin pystyi edes lausumaan ääneen. Sitä käytti vain yhteiskunnan syvin pohjasakka – ja ehkä vanhempiansa ärsyttämään pyrkivä nuoriso.
1990-luvulla yleistyi ehkä vähän sievisteltäväksi luokiteltava ilmaus ”se on ihan hanurista”. Musiikinystävänä pidin ilmausta ikävänä, koska ajattelen, että hanurista on vain esimerkiksi Säkkijärven polkka tai Kimalaisen lento, hienoja kappaleita kumpikin.
2000-luvun puolella lopetettiin kainostelu ja hanurin kaltaiset kiertoilmaukset jäivät sivuun.
Media on normalisoinut ”perseen” niin perusteellisesti, ettei moni enää edes keksi muuta tapaa ilmaista närkästystään. Kieli on köyhtynyt ja brutalisoitunut. Sen sijaan, että olisimme kiukkuisia, ärsyyntyneitä tai turhautuneita, olemme ”kyrpiintyneitä”. Kun joku kohtelee meitä huonosti, hän ei ole epäkohtelias, törkeä eikä röyhkeä, vaan ”perseilee”. Ennen meille riitti ”hitto”, mutta nyt ”vittu” on sekä voimasana että välimerkki ja tietyn nuorisonosan selvästi eniten käyttämä sana. Siitä puhe mistä puute?
Sivistyneistö on ominut alaluokan kielenkäytön ja höystää sitä liiketoimintajargonilla ja englanninkielisillä letkauksilla, joiden sävyeroja se ei välttämättä täysin ymmärrä, vaikka niin kuvitteleekin. Englantiahan sivistyneistö uskoo osaavansa.
Sivistyneistön suhtautuminen alaluokkana pitämäänsä kansanosaan on ennallaan – halveksunta on jopa entistä avoimemmin hyväksyttävää. Alaluokkaisuutta eivät kuitenkaan enää määritä ronski kieli ja runsas päihteidenkäyttö, vaan muut asiat.
Maailmaamme muovaa se, miten asian ilmaisemme
Sanoilla on merkitystä. Voimme olla masentuneita, tuntea epäonnistumista ja olomme kelvottomaksi, mutta maailmaamme muovaa se, miten asian ilmaisemme.
Olenko minä kelvoton vai olenko vain käyttäytynyt sopimattomasti?
Käytökseni ja tapani voin parantaa. Mutta jos olen ”perseestä”, ei kannata edes yrittää. Paha ja kelvoton on todellakin ihminen itse eikä sana tai teko.
Ristiriita on ilmeinen. Hyvät neuvot vetoavat aivojemme järkeilypuoliskoon, vahvat ja tunnepitoiset sanat tunteeseen. Ja kun järki ja tunne taistelevat, tunne lähes poikkeuksetta voittaa.
Vastaan siis alun kysymyksen esittäjälle: et ole. Olet vitusta.
Vain paska on perseestä, kakka pyllystä, faeces anuksesta, ja hanurista tulee musiikkia. Tiedotan myös intiimihygieniatuotteita valmistavan firman toimitusjohtajalle, jonka anatomian tuntemusta epäiltiin muun muassa Facebookin Aristoteleen kantapää -ryhmässä: ”menkat” eivät ole ”perseestä”, vaan siitä toisesta alapään ruumiinaukosta. xxxx
Raili Leino
KUKA?
Raili Leino jäi pitkän uran jälkeen eläkkeelle Tekniikka&Talous -lehdestä, mutta jatkaa vapaana toimittajana erikoisalanaan tiedeaiheet. Hän on myös toiminut Suomen tiedetoimittajain liiton puheenjohtajana sekä Tekniikan toimittajat Presstek ry:n puheenjohtajana.
BLOGI
Ajatuksia journalismista ja sen vierestä.
BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Blogeja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.
