Kun käyttää sanoja voi ilahduttaa ja kertoa tunteistaan, mielipiteistään. Voi myös vahingoittaa ja pahoittaa toisen mielen, loukatakin. Toisaalla on totuus siinä, että sanat ymmärretään helposti myös väärin. Merkitykset eivät kaikille ole samoja.

Kaikessa vuorovaikutuksessa kaikkien kesken on sanojen vastuullinen käyttö on tuiki tärkeää. Sanat kertovat käyttäjänsä arvoista ja suhteesta kanssaihmisiin.

Muutamat sanat ärsyttävät jo pelkällä olemassaolollaan.

Ilmeisesti pysyvään yhteiskunnalliseen käyttöön ovat siirtyneet sanat ”algoritmi”, ”konteksti”, ”resilienssi”, ”monipaikkaisuus”. Ilmankin tultaisiin toimeen.

Tokko kovasti kaipaamme alituiseen kuuluvaa ”paradigmaa” tai ”kustomointia”. Kyllästyttävät ”pointitkin”. En juuri rakasta ”unelma”-sanalla herkuttelua, en varsinkaan kaikkialla kaikuvaa ”pöhinä”-sanaa enkä nykyisin lähes mitä vain luonnehtivaa sanaa ”ketterä”.

Nuo ”halpuuttamiset” ja ”voimaannuttamiset” eivät nekään liiemmin ilahduta. Kun ihmiset halutaan mukaan niin yhteiskunnallisissa yhteyksissä innokkaasti myös ”joukkoutetaan” ja ”osallistetaan”.

Kirosanat ja niiden käyttäjät jätän omaan arvoonsa.

Ikäviä sanoja riittää lueteltaviksi runsain mitoin. Onneksi käytettävissämme on noita ikäviä enemmän myönteisiä ja sydämellisiä sanoja: ”myötätunto”, ”oppiminen”, ”luovuus”, ”äiti”, ”hiljaisuus”. ”Tieto”, ”uteliaisuus” ja ”vastuu” ovat olleet nekin hyviä sanoja matkan varrella.

Jotkut sanat jo sinällään sisältävät tavoitteen: ”rauha”, ”rakkaus”, ”suvaitsevaisuus”, ”turvallisuus”, ”onni”, ”ymmärrys”.

Joskus olen hahmottanut kehitysnäkymän huomiseen niin, että tietoyhteiskunnasta yllämme viisausyhteiskuntaan ja lopulta ymmärrysyhteiskuntaan. Tuon kaaren toteuttamisessa tarvitaan paljon sanoja ja tekoja – meillä ja muualla.

Sanat kertovat suhteesta kanssaihmisiin.

Sanoista syntyvät puhe, lauseet ja kirjoitus. Sanoja on taiten käytettävä, jotta kovin pinnallistunut ja huonontunut äidinkielemme säilyttää elinvoimaisuuden, rikkautensa. Viestimissä kaipaan televisiosta paikallislehteen, toimittajasta keskustelijaan, otsikoista sisältöihin ja sanavalintoihin vastuuta äidinkielestä ja sanomisen tavasta.

Huono ja arveluttava kielenkäyttö on kovin yleistä monissa julkisuuteen toimitetuissa tviiteissä ja tekstiviesteissä, some-maailmassa kaikkinensa. Sanat muuttuvat herkästi vihapuheeksi, jonka lainsäädännöllinen kriminalisointi voisi hyvinkin olla paikallaan meillä ja muualla.

Kysyn myös: Millaisille ilmaisuille media antaa tilaa?

Politiikassa on suotavaa, että sanat muuttuvat teoiksi. Teot painavat enemmän kuin runsaasti käytetyt sanat. Yhteiskunnallinen avainsana ”luottamus” ei saa väistyä osaamattoman viestinnän tai itsekkään poliittisen tarkoitushakuisuuden vuoksi.

Suurista sanoista suurin löytyy varmaan Johanneksen evankeliumin ensimmäisestä luvusta: ”Alussa oli Sana”. Voitaneen myös arvioida, että sanoista muodostuva puhe on ihmisyyden alku. Tärkeimmät ihmisyyteemme liittyvät sanat ovat ”kiitos” ja ”anteeksi”. Raamatusta löytyy myös mieleiseni viisaus: ”Ymmärtäväisten sanat ovat vaa`alla punnitut”.

Kuka?

Kirjoittaja on maakuntaneuvos ja kolumnisti, joka työskenteli aikanaan 70 000 kappaleen painoksena levineen kokoomuksen äänenkannattaja Nykypäivän päätoimittajana. Lehden pitkäaikaisin päätoimittaja aloitti journalistisen työnsä sanomalehti Uusimassa. Toimitustyötä Kajaste teki myös WSOY:n pääkonttorissa ja ylioppilaslehti Contactorissa. Hän on toiminut myös Lehdistön Sanomapalvelun (LSP) ja Kokoomuslehdet ry:n hallituksissa. Ennen eläköitymistään Kajaste hoiti edunvalvontatehtäviä Suomen Kuntaliiton yhteiskuntasuhdepäällikkönä.

BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Aluksi blogeja julkaistaan kerran kuukaudessa.