Kysymyksiä ei olisi saanut esittää, kysyjä oli väärä, kysymys oli väärä, lopputulema valeuutinen.
Presidentti Donald Trump julisti megafonilla median kansan viholliseksi, ja sai taakseen epäluuloisen kannattajajoukon tuen.
Miten vastuullinen media voi tällaisessa tilanteessa tehdä työtään?
Acosta seurasi ensin Donald Trumpin kampanjaa, sitten kahta ensimmäistä vuotta tämän presidenttikaudella. Koska hän kysyi ja kysyi, Trump kypsyi ja heitti toimittajan ulos Valkoisesta Talosta, ja samalla koko CNN:n.
Monien vaiheiden jälkeen CNN voitti nostamansa kanteen Valkoisen Talon hallintoa vastaan, ja Acosta jatkaa työtään.
Acosta kertoo, että totuuden puolesta on taisteltava, koska yhtäkkiä toimittajat kokivat olevansa taistelutantereella. Vuosia samat toimittajat olivat tehneet työtään ajatuksella, että tietyt faktat ja totuudet ovat universaaleja. Näin oli Obaman kaudella. Näin ei ole Trumpin kaudella. Kaikki on kyseenalaistettava.
Acosta kollegoineen päätti jatkaa totuuden etsimistä riippumatta siitä, miksi heitä nimiteltiin, solvattiin tai miten heidän kimppuunsa hyökättiin. Se on rankkaa.
”Not fake news. Real news.”
Acostan teoksen 354 sivua saa suomalaistoimittajan voimaan huonosti, kiittämään onneaan suomalaisuudestaan ja toisaalta huolestumaan siitä, mihin mekin mahdollisesti olemme ajautumassa.
Vaikka kyse on tähtitoimittajan kirjasta, teos ei ole kirjallinen mestariteos, mutta sekavuudessaankin aito hätähuuto.
Yle Areenassa voi täydentää näkemystään amerikkalaiskollegoiden ahdingosta katsomalla dokumentin The New York Timesin ensimmäisen vuoden kipuilusta Trumplandiassa. Katso dokumentti Yle Areenassa.
Ohjelma on erittäin hyvin tehty, ja samalla aika kauheata katsottavaa. Ikään kuin politiikkaa seuraavan toimittajan toimenkuva, asenne työhön ja suhde journalismiin yleensäkin olisi totaalisesti muuttunut/muutettu hyvin lyhyessä ajassa.
Haluaisin nähdä solidaarisuutta kollegoille, jotka rimpuilevat ”kansan vihollisina”.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että internet ja sosiaalinen media ovat muuttaneet journalismin toimintaympäristöä, mutta se ei liene koko kuva. Arvot kuten totuus ja ihmisyys eivät kelpaa enää kaikille, sivistys jää tappiolle ja populismin kaapuun kiedotaan valheita ja suoranaista sontaa.
Tämä kaikki tulee salaman nopeudella ilmi sosiaalisen median avulla. Dokumentti The New York Timesista tekee todeksi sen vauhdin, jolla Trump tviittaa keskeneräisistä asioista ja pyrkii ohjaamaan mediaa pois olennaisen oivaltamisesta. Sekä valehtelee, koko ajan.
Yhdysvallat on erittäin vahvasti jakautunut kansakunta. Washingtonin eliitti ei tunnistanut keskilännen turhautumista presidentti Barack Obaman kaudella eikä suurin osa mediaakaan nähnyt sitä.
Huolimatta Venäjän mahdollisista vaikutusyrityksistä, Trumpin voitto presidentinvaaleissa oli ehkä järisyttävämpi poliittinen ja mediamaailman yllätys kuin Euroopassa on syvällisesti ymmärretty.
Trumpin hallintoa on ryhdytty kutsumaan uudeksi normaaliksi. Luonnehdintaa ei pidä niellä. Haluaisin nähdä solidaarisuutta kollegoille, jotka rimpuilevat ”kansan vihollisina”.
Meidän ongelmamme alalla ovat sittenkin suhteellisen vähäisiä.
Ainakin toistaiseksi. Kun katsomme kauas, toivottavasti näemme myös lähelle.
Kuka?
Margit Hara on työskennellyt muun muassa Uuden Suomen politiikan toimittajana, tuottajana, kolumnistina ja pääkirjoitustoimittajana sekä kokoomuksen äänenkannattajan Nykypäivän vastaavana päätoimittajana ja lehtiyhtiön toimitusjohtajana. Eläkkeellä.
BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Aluksi blogeja julkaistaan kerran kuukaudessa.
