Turun Sanomien päätoimittaja Ari Valjakka lähetti minut kesällä 2002 Brysseliin kesäkirjeenvaihtajaksi. Se oli hieno kokemus. Perehdyin Euroopan Unionin toimintaan, vierailin Naton päämajassa ja tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Yksi heistä oli EU-komission italialaisen puheenjohtajan Romano Prodin kabinetissa työskennellyt 34-vuotias Alexander Stubb.
Muistan elävästi, kuinka hän kertoi kiinnostuksestaan kirjoittamiseen. Hänestä olisi voinut tulla toimittaja. Se oli ollut vaihtoehtoinen uravalinta, jota hän oli itselleen miettinyt.
Kun hän päätti siirtyä tutkijan ja virkamiehen uralta politiikkaan, hän teki sen kirjoittaen. Stubb toimitti ja kirjoitti Euroopan Unionista useita kirjoja, jotka antoivat hänelle asiantuntijan imagon ja avasivat tien valtavalla äänivyöryllä Euroopan parlamenttiin vuonna 2004.
Kun hän jätti kotimaan politiikan 2017, hän ryhtyi kirjoittamaan kolumneja Financial Timesiin. Hänestä tuli briteille eurooppalainen ääni Brexit-äänestyksen aloittamalla sumuisella siirtymäkaudella.
Ja kun hän aloitti Firenzessä School of Transnational Governancen johtajana ja professorina vuonna 2020, hän ryhtyi itselleen tyypillisesti – kirjoittamaan. Kansainvälisille opiskelijoille piti saada oppikirja, joka avaisi maailman politiikan nykytilaa. Sellaista ei ollut. Professori Stubb ei jäänyt tuleen makaamaan vaan ryhtyi itse naputtelemaan tarinaa. Projekti venyi, kun maailman tapahtumat haastoivat käsikirjoitusta. Covid-19, Ukrainan sodan eskalaatio, Suomen liittyminen Natoon, Ruotsin liittyminen Natoon – ja presidentinvaalit.
Viiden vuoden uurastuksen jälkeen englanninkielisestä käsikirjoituksesta suomennettu teos ilmestyi nyt kesän jälkeen nimellä Vallan kolmio (Otava).
Perintötekijöiden merkitys
Kirjoittamiseen Stubbilla on poikkeukselliset geenit. Hänen isänsä Göran Stubb oli niin tärkeä avustaja Hufvudstadsbladetille, että hänet lähetettiin toimittajaksi Rooman olympiakisoihin vuonna 1960. Sittemmin hänestä tuli tuttu ääni uuden nousevan lajin eli jääkiekon arvokisoissa radion ruotsinkielisissä lähetyksissä.
Vaikka isän esimerkki on ollut tärkeä, äidin puolelta tulivat vielä vahvemmat vaikutteet. Professori E. N. Setälä oli oman aikansa ihmelapsi, joka kirjoitti vain 16-vuotiaana oppikirjan, Suomen kielen lauseopin. Hän loi ensin komean yliopistouran, jonka rinnalle tuli poliittinen ura. Sen myötä hänestä tuli muun muassa pääministeri, ulkoministeri ja suurlähettiläs.
Toinen pointti: Sportti
Kirjoittaminen on kuitenkin vain yksi kolmesta selittäjästä, kun pohditaan juurisyitä, miksi Stubbista tuli presidentti.
Toinen selittäjä on urheilu. Se on kasvattanut häntä voittojen ja tappioiden kautta. Näitä jälkimmäisiä hän on kohdannut poliittisella urallaan enemmän kuin keskivertokansanedustajat.
Hämmästyttävällä tavalla Stubb osaa nousta tappioista. Hän ei jää kieriskelemään nurmelle, jos potku osuu nilkkaan. Hän vain suoristaa ryhtinsä, pyyhkii pölyt pikkutakistaan ja korjaa taskuliinansa. Sitten hän jatkaa menoaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tappioista nousemisen taidon voi oppia urheilussa. Erityisen hyvin sen oppii golfissa. Siinä lajissa hyväkin pelaaja lyö enemmän huonoja kuin hyviä lyöntejä. On pakko oppia sietämään epätäydellisyyttä ja keskittyä seuraavaan lyöntiin.
Kolmas pointti: Ukrainan sota
Kolmas pointti on Ukrainan sota. Kun Putin aloitti suurhyökkäyksen vuonna 2022, entisen Suomen ulkoministerin ja pääministerin näkemyksille löytyi kysyntää maailmalla. Ja vähitellen myös kotimaassa.
Kun Suomi liittyi Natoon 2023, puolustusliiton puolesta puhuneiden poliitikkojen osakkeet nousivat rakettimaisesti. Stubbin puheet olivat olleet takavuosina vain Suomen ulkopolitiikan perinnettä ymmärtämättömän horinaa. Helmikuussa 2022 samat sanat muuttuivat visionäärisyydeksi.
Plus: Suzanne Innes-Stubb
Elokuussa ilmestyneessä kirjassani ”Alexander Stubb – Matka presidentiksi” (Readme.fi 2025) esittelen myös muita Stubbin presidenttitietä tasoittaneita tekijöitä kuin kirjoittamisen, urheilun ja Ukrainan sodan. Äärimmäisen suuri merkitys on ollut presidentin puolisolla Suzanne Innes-Stubbilla.
En tiedä kuinka moni rekisteröi, mutta ainakin minusta tuntui tänä syksynä hyvältä nähdä presidenttiparimme istumassa vierekkäin YK:n yleiskokouksessa. Se oli viesti kotimaahan, mutta vielä enemmän maailmalle. Se näytti suomalaisille, kuinka puolisot voivat tukea toisiaan. Muille se muistutti, että Suomi on länsimainen demokratia, jossa vaalitaan sukupuolten tasa-arvoa.
Kalle Virtapohja
KUKA?

FT, LiTM Kalle Virtapohja on tietokirjailija, joka on tutkinut liikunnan merkitystä presidenteille. Hän on osallistunut kirjoittajana tai toimittajana yli 50 kirjan tekemiseen ja on mukana useiden säätiöiden toiminnassa ja hallinnossa. Omassa Aamulenkki-blogissaan hän käsittelee mielellään kirjallisuuteen, historiaan tai urheiluun liittyviä aiheita.
BLOGI
Ajatuksia journalismista ja sen vierestä.
BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Blogeja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.
